Onko Italialla mitään varsinaista väliä

Jossakin italialaisessa kahvilassa oli televisio päällä ja harvat paikallaolijat tuijottivat silmiään uskomatta ja kuuntelivat korvat höröllä. Pääministeriehdokkaat Romano Prodi ja Silvio Berlusconi pitivät meteliä omista poliittisista ihanteistaan.

Tai oikeastaan vain toinen piti meteliä. Keskustelun ja koko kampanjan aikana Prodi oli, niin kuin Berlusconi sanoikin, kuin kyläkirkon pastori. Prodin kädet värisivät ilmiselvästä jännityksestä, hän tapaili sanoja ja väänsi joskus kameran suuntaan prodimaisen pelokkaansuostuttelevan hymyntapaisen. Todellisessa kaksintaistelussa 69-vuotias ruskettunut ja lihaksikas Berlusconi pyyhkisi 66-vuotiaalla pehmeälihaisella Prodilla lattian ja jättäisi tämän huoneen nurkkaan kuin villakoiran odottamaan paremman siivoajan tuloa paikalle.

Ja Italia tarvitsisi parempaa siivoajaa. En usko, että Prodi on sellainen siivoaja. EU:n presidenttinä hän oli voimaton ja saamaton ja kaksivuotinen pääministerikausi Italiassa sitä ennen oli vielä onnettomampi.

Berlusconi melttosi täydessä vauhdissa viimeisen televisioväittelyn aikana. Hän loukkasi vastustajaansa, valehteli ja liiotteli. Arvoisa Lukija ehkä ajattelee, että sehän on poliitikko, ja sitähän ne tekevät. Eikä Lukija olisi tässä arviossa kovin väärässä.

Aikaisemmin päivällä, lounaspöydässä, keskustelin kokouskollegan, Alberto Pasqualen, kanssa mm. tulevista vaaleista. Hän on hiljainen, huonosti pukeutunut insinööri, joka ajatteli enemmän hetken kuluttua edessä olevan paperinsa (Mediterranean Free Flight Safety Case for Airborne Separation Assurance: Spacing and Separation) luentaa kuin keskusteluamme etruskeista, roomalaisista, antiikin Kreikan kulttuurista, suomalaisista, jääkaudesta ja suomenkielen alkuperästä, jossa oma lähtökohtani olivat Kalevi Wiikin ajatukset kirjoissa Eurooppalaisten juuret ja Suomalaisten juuret.

Hän kuitenkin sanoi saman kuin muutkin italialaiset keskustelukumppanit: On muutoksen aika, Prodi ei ole hyvä ehdokas, mutta viisi lisävuotta Berlusconia olisi katastrofi.

Kun katselin Berlusconia televisiossa, ajattelin, että Mussolini ei ehkä ollut paljoa tästä eroava poliitikko. Käsien hieman tempovat liikkeet, silmien julmettu mulkoilu, suun vääntely ja ennenkaikkea etusormen heiluttelu katselijoiden suuntaan muistuttivat näkemiäni uutisklippejä Mussolinin puheista.

Berlusconista tihkuu tavallisten ihmisten halveksunta, demokratian halveksunta (mistä ei sinänsä ole mitään kovin pahaa sanottavaa) ja varsinkin vaalien halveksunta. Hän näyttää kiemurtelevan sisällään kiehuvasta raivosta joutuessaan anelemaan ääniä itseään huonommilta, köyhemmiltä, rumemmilta ja epäonnekkaammilta äänestäjiltä.

Pääministeri Berlusconi on Italian rikkain mies. Hän omistaa useita sanomalehtiä, Italian seitsemästä päätelevisiokanavasta kolme ja hänellä on rahojensa ja julkaisukanaviensa avulla viisi vuotta ollut niin absoluuttinen valta kuin modernissa länsimaisessa maassa ilman vallankaappausta voi olla. Lakeja on muutettu niin, että vihjailtuja rikoksia ei voitaisi edes hävittyjen vaalien jälkeen viedä oikeuteen. Prodi – oletettavasti – karsii näitä lakeja ja on lisäksi luvannut hajottaa Berlusconin valtakuntaa muutenkin.

Habermasia mukaillen: julkisuus toimii välittäjänä valtion ja kansalaisyhteiskunnan välillä. Jos julkisuus on poliitikkojen omaisuutta, äänestäjäkunta menettää mahdollisuuden valvoa edustajiensa toimia. Berlusconi on lähellä todistaa sen oikeaksi.

Schopenhauer on kai sanonut (Aphorismen zur Lebensweisheit):

Rikkaus muistuttaa merivettä: mitä enemmän sitä juo sitä janoisemmaksi
tulee. Sama on laita myös maineen.

Mikä shokki ystävälliselle ja hiljaiselle kollegalleni Albertolle herätä tämän aamun masentaviin uutisiin. Voittajasta ei ole selvyyttä. Prodin voitto on 25,000 äänen varassa ja hylättyjä ääniä on yli 40,000. Floridassa samanlainen tilanne kesti viikkoja ennen selviämistään. Italian tuloksella on väliä, jos uskomme, että EU:lla pitäisi olla valoisa tulevaisuus. 400 miljoonasta unionilaisesta 60 miljoonaa on italialaisia.

Juuri ilmoitetettiin mafiapomo Bernardo Provenzanon pidätyksestä. Kuinka sopivaa ja ajankohtaista juuri tänä iltana kaikista mahdollisista. Arvoisa Lukija tietysti muistaa Berlusconin arvellut yhteydet mafiapomo Vittorio Manganoon.

Kuitenkin demokratiallakin täytyisi olla omat suitsensa – yllättävätkin. Mm. Luojan tulisi varjella jokaista maailman maata joutumasta vaaleihin, jossa vastakkain olisi kaksi Romano Prodia.

Lisäksi Italiassa tarjottu kahviksi kutsuttu mönjä pitäisi kieltää lailla ikuisiksi ajoiksi kaikissa maailman tai ainakin Unionin maissa.