Kuva: Hanhensulka, hollantilainen tulppaanipelto huhtikuussa 2007, Keukenhof, Lisse, Hollanti. HUOM: kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sitä, se on suurikokoinen, joten imurointi saattaa kestä jonkin aikaa.
Valokuvatorstain, 49. haaste , teksti kirjasta Valkoinen ruusu, Jean Hanff Korelitz, (Tammi 2006, suom. Laura Jänisniemi)
10 kommenttia:
Taas on tulppaaneita tulvilllaan...aikamoinen värimeri!
Koko kartanon alue oli yhtä värimerta. Ja pellot ympärillä punaisena ja keltaisena "niin kauksi kuin silmä kantoi". Yltäkylläisyys kestää vain muutaman viikon, kaunista turhuutta!
Näyttää ihan erilaiselta koko ruudun kokoisena. Mikä hengästyttävä ihanuus! Turhuutta, jonka arvoa ei voi mitata.
Kyllä, tässä täytyy silmän päästä sinne varsien väliin, että värit pääsisivät esille ja oikeuksiinsa. Voisi ajatella, että kukat ovat ihmiselle "tarpeellista turhuutta":)
Kiva kuva, osaat laistaa tulpaanimerien kliseisyyden. Tässä on tunnelmaa ja liikettä.
Vieläkö näissä kasvihuoneissa käytetään läjäpäin myrkkyjä, ns. torjunta-aineita?
No eipä ollutkaan kuva lasinalusviljelystä.
triinan kanssa samaa mieltä, kannattaa avata isoksi asti. Aivan eri ulottuvuuksia tulee esille. Kauniisti värikentät rytmittyvät.
Upea kukkameri. On siinä ollut istuttamista... ;)
Kliseisyyttä niillä pelloilla olikin simänkantamattomiin. Kuka tosiaan lienee ne istuttanut ja millä koneilla. Tällaiset kuvat eivät näytä oikein miltään pienessä koossa. Yllättävästi tämä näytti hyvältä myös isona mustavalkoisena, tosin harmaan sävythän ovat vain värejä näytettynä eri tavalla.
Minusta tuntuu, että näissäkin kedoissa on myrkky poikineen, vaikka eivät olekaan lasikuvun alla. Kun Hollannin yli lentä, niin joillakin alueilla on hehtaareittain yhtenäisiä lasikattoja alla. Mutta taitavat viljellä niissä enimmäkseen syötäviä vihanneksia eivätkä kukkia.
Lähetä kommentti