Dionysoksen kevät oli ollut Blogilistalla siinä vaiheessa jo jonkin aikaa, mutta sen laskimien mukaan kävijöitä kävi niin vähän, että koko homma tuntui narsissiselta farssilta, niin kuin se tuntuu ajoittain vielä nykyisinkin.
Laskimen asennuksen jälkeen on täällä tilastojen mukaan käynyt yhteensä 62,507 kävijää, jotka ovat lukeneet kaikkiaan 113,467 sivua. Lastuja on valmistunut yhteensä 517 (näistä kolmea ei ole koskaan julkaistu ilmeisesti häveliäisyyssyistä johtuen, vaikka ovatkin visusti tallella).
Jokaiselle Arvoisalle Lukijalle erikseen kiitos sekä käynnistä ja lukemisesta että myös ja erityisesti terävistä kommenteista, joita on ollut ilo lukea ja joihin on ollut myös suuri ilo vastata; oman äänen kuuleminen on tietysti narsistille sinällään jo suurehko ilo. Tosin luontainen laiskuus yllättää usein niin, että omat kommentit eivät tahdo ehtiä väittelyn kuumaan tiimellykseen.
Alla vielä kuva tämänaamuisesta tilanteesta luotettavasti toimineella laskimella, jonka tarjoaa http://www.sitemeter.com/?a=home. Kuvassa näkyvät viimeisten 12 kuukauden kävijämäärät ja sivunlukukerrat. Tämän blogin tilastoja voi kuka tahansa käydä katsomassa täällä. En ole nähnyt aiheelliseksi tehdä niitä salaiseksi, vaikka sellainenkin vaihtoehto Sitemeterillä on tarjolla.
7 kommenttia:
Eipä kestä kiitellä. Montakohan pointsia olet tänäänkin minulta saanut. Aion jatkaa toistaiseksi narsistisella linjalla.
Samoin. Ilman tätä blogia elämä olisi tylsää.
Ei voisi kuin tehdä työtä, myönnä pois!
Myönnän, ilomielin. Eikä omatuntokaan kolkuta juuri yhtään tähän käytetystä ajasta;)
Kulttuurituotannon saralla määrä korreloi käänteisesti laadun kanssa.
Suosiota saavuttavaa on aivan syytä tarkastella kriittisesti. Sopiva, on juuri se sopiva määrä. Onnitteluni!
Kiitos -rupis-, oikeassa olet tuon laadun ja määrän suhteen suhteen. Samalla käytän tilaisuutta ja kehun kuviasi siellä rupuranta.net -saitilla. Sinne onkin linkki Taidetta-osiossa oikealla, jos joku ei ole vielä huomannut käydä katsomassa kaunista suomalaisrannikkoa kuvina. Viimeisin kuva on otettu eilen Karinokassa.
Taiteen, tai ainakin nykytaiteen puolella on silkkaa itsemurhaa kehua suurella suosiolla tai mahdollisen näyttelyn valtaisalla kävijämäärällä.
Jossainhan kulkee viihteen ja taiteen välinen raja.
Blogostaniassakin olisi syytä syventyä hieman miettimään, mitä tilastot itseasiassa kertovat. Tässä olisi työsarkaa hieman laajempaankin analyysiin.
Ja kiitos linkistä. Aivan erityiseti arvostan sitä, että se löytyy juuri täältä. Tilastoista riippumatta!
-rupis-, sen rajan kun osaisi oikein vetää. Jos löydät sen joskus ja vedät johonkin, niin älä ainakaan vesillä ollessasi; liikaa veteen piirrettyjä rajoja jo olemassa lähes joka asiassa. Tosin veneen laidassahan olisi tukeva paikka, siihen kun vedät kolon taiteen ja viihteen väliin niin johan sekin asia selviää:)
Lähetä kommentti