Kun en hädissäni osaa nyt juuri muutakaan sanoa, niin sanotaan, että
Runon arjessa kirjoitetaan tänään lievän intertekstuaalisesti
Runotorstai-runoa (haasteena pelkkä numero
yksi)
Yhden Claptonin elämääsuuremmasta haamusta tuijottamassa hämmästyneenä brysseliläisterassilta kesäyöhön.
4 kommenttia:
Olit hädissäs siellä ypöyksin Brysselin yössä.
Voisiko sitä olla mitään parempaa kuin kirjoituskone ja kitara, jos elää tahtoo?
Juu, ja lasi tai pari hyvää brändiä, vaikkapa Armagnacista ja olihan siinä se haamukin:)
Olisit aloittanut pitkän ja filosofisen keskustelun haamun kanssa, jatkanut aamuun asti, vienyt haamun mukanasi töihin ja pitänyt haamun kanssa bussissa puhellessasi varmuuden vuoksi toisella korvalla kännykkää, niin että brysseliläiset eivät olisi soittaneet piipaa-autoa, sitten jatkanut töitäsi joissa haamu olisi antanut auttavan kätensä (?) ja tullut onnellisena kotiin, ehkä uuden Armagnac-pullon kanssa.
Oltiin niin ällistyneitä kaikki, ettei keskustelusta tullut mitään. Ja tietäähän sen miten haamuille aamuille käy. Valo vie, eikä edes jälkiä jätä, auttavasta kädestä puhumattakaan! Puhelinnumeroa jos ruikkaa, niin antavat piruuttaan vielä väärän numeron.
Lähetä kommentti