18.6.2005

Olipa kerran optimistinen Euroopan Unioni (European Union),

Ja muukin pikku ilkeily on blogihenkilöllä mielessä tämän kesän ensimmäisenä kuumana iltana, kun Euroopan johtajat ovat kokoontuneet kotikaupunkiin ”päättämään”, miten pääsevät ylös kuopasta, jonka ovat itse kaivaneet. Vanha, anglosaksinen kansanviisaushan sanoo, että, jos olet joutunut kuoppaan, lopeta kaivaminen. Tämä on tietysti hyvä neuvo useimmiten, pohjavesihän on hiton kylmää, niin kuin ovat eurooppalaiset äänestäjätkin, ja poliitikot tietävät tämän erityisen hyvin.

Euroopan johtajat eivät tietenkään ole tavallisia ihmisiä vaan poliitikkoja, jotka pelkäävät äänestäjiä, eli siis meitä tavallisia ihmisiä, jotka unohtavat tämän totuuden aina vaalien välisenä aikana. Itseasiassa lähestulkoon aina on jossakin päin 25-jäsenistä Unionia poliitikkojen uhkana jonkinlainen äänestys, ja tämä vaikeuttaa asioiden käsittelyä nykyisenlaisessa Unionissa, jossa päätöksenteon on oltava yksimielistä korkeimmalla tasolla, Euroopan unionin neuvostossa. Tämä ei koske Euroopan Parlamenttia (well, who gives a shit) heillähän ei asioista päättämisen kanssa ole mitään merkittävää tekemistä. Jopa komissiolla, eli ”kollegiolla”, eli komissaareilla ja Unionin virkamihistöllä, on suurempi todellinen valta kuin äänestäjien valitsemilla MEP:llä.

Blogihenkilön naputellessa tätä lastua, kodin ympärillä pörrää yksinäinen helikopteri turvaamassa kuopankaivajien turvallisuutta. Ja avoimen terrassinoven takana on nihkeänlämmin kesäilta, joka on kääntymässä sametinpehmeäksi yöksi. Uutisissa ilmoitettiin juuri, että englantilaiset ovat hylänneet viimeisen tarjouksen, joten helikopteri häipynee pian häiritsemään muita brysseliläisiä, se on ollutkin täällä jo tuntitolkulla.

Ennen kuin tästä asiasta sanotaan mitään enempää, on syytä kertoa eurooppalainen vitsi. Arvoisaa Lukijaa varotettakoon ensin, että tämä on vanha fyysikkovitsi ja fyysikothan… no olkoon sanomatta:

Fyysikko, insinööri ja psykologi kutsuttiin konsulteiksi maitotilalle, jonka tuotanto oli ala-arvoisella tasolla.
Insinööri antoi ensimmäisen neuvon: ”Lehmien pilttuiden on oltava nykyistä pienempiä, tehokkuus kasvaa, kun lehmät ovat pienemmässä tilassa, kutakin varten on varattava kahdeksan kuutiometriä tilaa. Maidon virtauksen nopeuttamiseksi lypsykoneen letkujen halkaisijaa on suurennettava neljällä prosentilla.”
Psykologi neuvoi näin: ”Navetta on maalattava sisältä vihreällä värillä, tämän pitäisi johtaa suurempaan maidon tuotantoon. Laitumelle pitää istuttaa enemmän puita ja lehmät on opetettava halaamaan niitä ainakin kerran päivässä ja mieluimmin auringonlaskun aikaa ja aina täydenkuun öinä. Lisäksi lypsy on tehtävä lehmisavujen lähellä.”
Fyysikko antoi oman neuvonsa viimeisenä, piirsi taululle ympyrän ja aloitti: ”Otetaan likiarvoisesti pyöreä lehmä…”

Euroopan Unionin merkittävin ongelma poliitikkojen itsensä lisäksi on epäsymmetrisyys, joka pahenee jatkuvasti. Symmetriaongelmat koskevat sekä vanhoja että uusia maita, joiden talouksien mittarit kilkattavat eri tahtiin. Ranska ei saa viiniään kaupaksi ja haluaa haluamattomien eurooppalaisten kuluttajien maksavan viinistä, vaikka eivät sitä joisikaan. Portugalilaiset haluavat laulaa fadoja, joita kukaan muu ei halua kuunnella, ja espanjalaiset tappavat sunnuntaisin lehmiä vereltähaisevassa amfiteatterissa verenhimoisten katsojien edessä kaikkien maiden kasvissyöjien kauhuksi. Tsekit haluavat maksaa menolipun kaikille työttömilleen ja lähettää heidät johonkin muualle työttömyyskortistoitavaksi työvoiman liikkuvuuden nimissä.

Saksalaiset haluavat takaisin luotettavan D-markkansa, ja niin haluavat italialaisetkin liiransa, koska he haluavat päästä takaisin entiseen, tuttuun ja turvalliseen inflaatiokierteeseensä ja kuljettamaan tuttuja, arvottomia rahojaan kottikärryillä ohuen eurolompakon sijasta. Kukaan ei välitä hollantilaisista ja ruotsalaisista. Eikä kukaan Wisla-joen länsipuolisista ihmisistä halua Romaniaa, Bulgariaa eikä varsinkaan Turkkia Unionin jäseneksi.

Tämän lisäksi ongelmina ovat presidentti Chirac ja pääministeri Blair. Kummallakin on uhkana kasvojen menettäminen, joten omasta kannastaan ei voi antaa tuumaakaan periksi. Ranska maksaa vanhoista ja rikkaista jäsenmaista vähiten Unionin pohjattomaan rahakirstuun, josta ranskalaiset maanviljelijät käyvät talikoimassa lannoitetta suoraan pelloilleen. Englantilaiset eivät maksa juurikaan enempää, eivätkä halua maksaakaan ennen kuin ranskalaiset ovat oppineet lannoittamaan tuottamattomia peltojaan tavallisella paskalla, eurojen sijasta.

Lisäksi Chirac, Blair ja Schröder ovat epäonnistuneet yrityksissään muodostaa Unionille yhtenäinen ja voimakas sisäpiiri.

Blogihenkilö on aina jotenkin epämääräisillä ajatuksilla ja periaatteesta vastustanut suurempaa poliittista integraatiota. Ehkä se kuitenkin olisi parempi tällaisen poliittisen paskasakin vetämässä Euroopassa, mutta saattaa olla jo liian myöhäistä.

Niin että sen pituinen se.

6 kommenttia:

Syrinx kirjoitti...

EU alkaa toimia paremmin kun se integroituu tiiviimmäksi. Lienenkö väärässä mutta luulen, että Yhdysvalloissakin senaattorit toimivat enemmän puoluepohjalta kuin osavaltioidensa etujen ajajina, edustajainhuoneesta ja presidentin kabinetista puhumattakaan. Kauanko kestänee että Euroopassa päästään samoille urille.

Tässä budjettikiistassakin ratkaisu olisi varmaan helpompi keksiä tuolta kuin hallitustenväliseltä pohjalta. En ainakaan perustelutta osta ajatusta että maataloustuki noin vain tuotaisiin takaisin kansallisiin budjetteihin. Kyllä täällä Kepu ja MTK siitä riemastuisivat ja monessa muussa maassa on samalla tavalla rautaisten kiristäjien verkosto valmiina pumppaamaan ylituotantoa kansallisin varoin.

hanhensulka kirjoitti...

Syrinx, olet varmaan oikeassa amerikkalaisesta järjestelmästä. siellä erona on tietysti se, että molemmat puolueet ovat yhtenäisiä, eikä niitä ole kuin kaksi. Euroopassa on paljon puolueita ja puolueiden liittoutumat europarlamentissa ovat jotenkin teoreettisella pohjalla. Esimerkiksi kepun kuuluminen liberaalisiipeen on kai lähinnä vitsi.

Ehkä tiiviimpi integraatio olisi oikea suunta. Nyt on vaarana, että koko rakennelma hajoaa, jos euron käy kalpaten. Nythän euromaita on joka tapauksessa vain 12.

En tiedä välittävätkö ihmiset yleensäkään koko EU asiasta, vaikka se on Euroopan tulevaisuudelle tärkein mahdollinen kysymys. Erityisesti nuorten luulisi olevan kiinnostuneita, mihin heidän tulevaisuuttaan viedään.

Syrinx kirjoitti...

Nyt on vain niin helppoa olla kansallismielinen populisti. EU:ta kaikkien aikojen suurimpana eurooppalaisena rauhanhankkeena on vaikea myydä, samoin euroa, vaikka se on kiistatta menestys, ihmiselle joka ei osaa laskea sillä tulojaan tai menojaan, sitä on vaikea selittää. Euron menestystarina olisi vielä mahtavampi, jos USA:lla olisi hallitus joka pystyisi pitämään huolta sikäläisestä taloudesta ja valuutasta. Nyt tuon takia joudumme ottamaan ylikurssista takkiin.


Kai nämä viimeaikaiset kriisit tuovat taas esille ydinmallin edut liian nopeasti laajentuvassa EU:ssa.

hanhensulka kirjoitti...

On ehkä liian aikaista sanoa, että euro oli menestys. Alku näyttää lupaavalta, mutta aikaa pitää kulua paljon enemmän enne kuin voidaan edes sanoa, että euro onn pysyvä ilmiö. Kuten sanoin aikaisemmin, jäsenmaita on vasta 12 ja euron arvo on heitellyt laidasta laitaan, eikä sitä ole vielä oikein mielletty Euroopan ulkopuolella dollarin vaihtoehdoksi. Tosin onhan euron toteuttaminen ollut paljon odotettua helppompaa. Toivottavasti jatkuu samalla lailla.

Anonyymi kirjoitti...

Hanhensulka hyvä, voisit lukea vaikkapa Amsterdamin sopimuksen ja sitten palata kysymykseen EU-parlamentin toimivallasta.

Tai ei tarvitse: ns. yhteispäätösmenettelyn vahvistamisen jälkeen on arvioitu, että parlamentti on jäsenmaiden kanssa tasavertainen lainsäädätäjä noin 80 prosentissa kaikesta EU-lainsäädännöstä.

hanhensulka kirjoitti...

Hyvä Tuntematon, kiitos kommentistasi. Kun asioita katsoo täältä Brysselistä joko virkamiehenä tai poliitikkona, Euroopan Parlamentin asema näyttää tosiaan paremmalta. Kuitenkin jokaisessa jäsenvaltiossa maan laeista päättää kansallinen parlamentti, niin myös Suomessa. Mitä Euroopan Parlamentissa päätetäänkin, sillä on vain neuvoa-antava merkitys kansalliselle parlamentille. Voisiko esimerkiksi ajatella, että Tietysti Suomen kaltaisessa kiltissä jäsenmaassa lainsäädäntö noudattelee EP:n ohjeita, esimerkiksi Ranskassa tai Englannissa ei näin ole.

Parlamentin asemasta säädöstöissä on tahattoman huumoripitoisiakin kohtia. Esimerkiksi seuraava kohta Amsterdamin sopimuksesta (minä tietysti katson maailmaa yleensä aina kieli poskessa ja ehkä jossakin määrin kyynisesti, joten kaikki eivät välttämättä näe tässä mitään huvittavaa):

"Article 21 (ex Article J.11):
The Presidency shall consult the European Parliament on the main aspects and the basic choices of the common foreign and security policy and shall ensure that the views of the European Parliament are duly taken into consideration. The European Parliament shall be kept regularly informed by the Presidency and the Commission of the development of the Union's foreign and security policy.

The European Parliament may ask questions of the Council or make recommendations to it. It shall hold an annual debate on progress in implementing the common foreign and security policy."

Että sellaista Parlamentti tekee, miten tuo nyt sitten The Presidency'ä sitookaan. Palaankin tähän vielä vähän tarkemmin lähipäivinä toisessa lastussa tai aurinkolaivassa tai päreessä tai miksi sitä nyt pitäisi nimittääkään, jossa käytän esimerkkinä erään komitean matkaa saamelaisten maille.