Air America

Muistui hiljan syystäkin blogihenkilön mieleen, samanniminen Mel Gibson-filmi on tietysti olemassa, mutta se ei laukaissut muistikuvia. New York Times’in artikkeli ja henkilön ottama kuva, jossa amerikkalainen ystävä Ted istui pehmeässä Arabian yössä uima-altaan äärellä lasi sidiki’ä kädessään, naama punaruskeaksi paahtuneena ja sininen haalistunut paita päällänsä, sen sijaan laukaisivat muistoja.

Arvoisa Lukija saattaa myös muistaa, että sidiki on arabiaa ja tarkoittaa ystävää. Ja AL muistaa ehkä myös, että habibi tarkoittaa kultaista, sydänkäpyä, ja AL voi ehkä sanoa tämän pehmeällä äänellä suloiselle Ranya Paasoselle seuraavan kerran tavatessaan ja lämpimiä terveisiä blogihenkilöltä myös. Mutta sillä ei tämän jutun kanssa ole siis mitään tekemistä.

Sidiki tarkoittaa myös kotitekoista kolmasti kirkastettua, kovaa ainetta, jota sai ostaa Saudi Arabiassa yhden gallonan leileissä, joita alun perin oli käytetty sairaalan tiputusastioina ja joita toi henkilönkin talolle salaperäinen filippiino kolhiutuneella Toyotalla auringonlaskun aikoihin muezzin’ien huutojen kaikuessa, jolloin kaikki kunnon muslimit, poliiseja myöten, olivat tietysti abluutiolla, proosallisesti sanottuna rituaalipesulla, ja pyllistelemässä moskeijoissa. Ja sitä Ted siis hörppi siinä kuvassa.

Juomasekoitusta kutsuttiin myös äS’änTee:ksi, erotuksena G’nT:stä, gin ja tonikista, jota maassa ei saanut ostaa kuin eri maiden suurlähetystöistä, ei kuitenkaan Suomen, jonka moraalisäännöt olivat tietysti luterilaisen tiukkoja. Vaikka suurlähettilään puoliso sitä kyllä hörppi blogihenkilön puolison kanssa, saattoivat hörppiä niin paljon, että muille ei sitten ollut jaettavaksi (blogihenkilö on kylläkin enemmin viskin ystäviä, varsinkin yksimaltaisen). Paitsi kerran, kun Väyrynen tuli käymään kylässä lähetystössä, mutta se on jo ihan toinen juttu, vaikka onkin hyvässä muistissa, blogihenkilön yritettyä katsoa Väyrystä silmiin yhdellä rehdintiukalla katseella, mikä ei tietysti onnistunut millään, koska henkilön silmät kääntyvät vain sisään päin. On se kummallista, että blogihenkilö ei pysty Väyryseen suhtautumaan vakavasti, aina on mielessä se jalasmökin tapaus, jonka äänestäjät lienevät jo unohtaneet sankoin joukoin.

Tästä Tedistä blogihenkilön siis piti, hänhän oli todellisen elämän Mel Gibson elokuvasta Air America, kick-ass son-of-a-bitch. Komea mies, Ted, vaikka oli kuvausaikana jo kasannut ylimääräisiä kiloja luittensa päälle, mutta nuorempana hän oli ollut jopa Gibsonia komeampi, vaikka on aikalailla saman näköinen. Komeampi on tietysti helppo olla, Gibsonhan on australialainen.

Arvoisa Lukija muistanee elokuvan? Ohjaajana Roger Spottiswood, muistanette tämän ainakin vielä huonommasta James Bond-kuvasta Huominen ei koskaan kuole, joka olisi ehkä parantunut ammattitappajakirjailija (bloggeri Kun kirjoitan mukaan, blogihenkilö ei uskalla ottaa kantaa korkeakulttuuriseen kädenvääntöön) Katri Mannisen testosteronin täyteisillä kirjoitusohjeilla. Myös ehkä Air America elokuvana, siitähän oli vahingossa unohtunut järjellinen tarina, vaikka niiden aloituksia oli useampia. Elokuvassa Gibson ja muutamat muut lentelivät koneenromuja Laosissa ja Kambodzhassa ja myivät huumeita lentämisen ohella, tai estivät huumeiden myynnin tai jotakin sen suuntaista.

Elokuvassa ei puhuttu arameaa eikä edes hebreaa, latinasta puhumattakaan. Sehän kuvasi CIA:n lentotoimintaa, joka oli naamioitu epämääräiseksi lentoyhtiöksi nimeltään Air America (toisesta maailmansodasta vuoteen 1959 nimeltään Civil Air Transport, CAT).

Ja sen palkkalistoilla ystäväni Ted siis lensi Vietnamin sodan aikaan. Tämä oli tietysti blogihenkilölle mielenkiintoista, koska henkilön perheessä Vietnamin sodan vastustus kuului henkilön vastuulle (puoliso kantoi puolestaan CND:n merkkejä, tätä blogihenkilö taas piti Neuvostoliiton kommunistipuolueen länsimaisena äänitorvena), joten Tedin kanssa juteltiin tästä ja muistakin sodista usein, hän ei oikein muusta lentämisen ohella halunnut puhuakaan, vaikka oli lukenut paljon ja osasi ulkoa pitkiä pätkiä Hamletista (ent. kirjallisuuden opiskelija tietystiJ) ja tunsi venäläiset klassikot paremmin kuin blogihenkilö (mikä ei ole kovin vaikeaa, toim. ja puolison huom.).

Ja blogihenkilö tietysti mainitsi suomalaisen sotaurhon Larry Thorn’en eli Lauri Törnin, ja Ted sanoi tavanneensa tämän useampaan kertaan Saigonissa, ja oli sitä mieltä, että Larry oli vietnamilaisten vankileirillä. Nythän tämä on osoittautunut vääräksi arvaukseksi. Kateellisena blogihenkilö tietysti näitä juttuja kuunteli, ja pani visusti mieleensä sen minkä sidikin juonnilta pystyi mahdollista ylöskirjaamista varten tulevaisuudessa. Sidikistä muuten tulee selvästi muuta alkoholia pahempi päänsärky, mikä sanottakoon Arvoisalle Lukijalle opiksi ja ojennukseksi.

Syy miksi Tedin kuva tuli kaiveltua esille oli tämä juttu New York Times’issa 31 toukokuuta. Jutussa kerrotaan Aero Contractors-nimisestä lentofirmasta, joka näyttäisi olevan Air America uudella nimellä, eli CIA:n oma lentoyritys. Ja niitä on muitakin tietysti, mm. Tepper Aviation, Floridassa toimiva yleisilmailuyritys, joka hiljattain etsi C130 Hercules (siviilikoneena Lockheed L100, tässä kuvassa Tepper Aviationin kone Prahan Ruzyne’n lentokentällä) pilotteja. Muita CIA:n lentoyhtiöitä ovat (tiettävästi, eihän näistä mitään todisteita kenelläkään tietysti ole) mm: Pegasus Technologies, Premier Executive Transport Services, Crowell Aviation Technologies, ja Stevens Express Leasing.

Ted oli hyvä ystävä ja mukava mies. Blogihenkilö ymmärtää, että amerikkalaiset tarvitsevat terrorismin vastaisessa taistelussaan monenmoisia joukkoja, varsinkin tietysti lentokuljetusosastoja, joita ilman ei nykyaikaisessa sodassa pärjää alkuunkaan. CIA tekee usein asioita vastoin paikallisia lakeja. NYT kertoo artikkelissaan, että Ruotsi tutkii tapausta, jossa CIA:n operatiivit ovat kaapanneet miehen Ruotsista ja lennättäneet tämän Egyptiin kuulusteluja varten. Ja tämä on ilmeisesti tehty vastoin kansainvälistä lakia. Usein ei tietysti tavallisena henkilönä tiedä onko valtio (esimerkiksi juuri Ruotsi) jollakin tasolla ollut tietoinen näistä toimista ja sulkenut silmiään juuri oikealla hetkellä.

Ehkä blogihenkilönkin on parasta pitää suunsa kiinni. Viimeksi tavatessaan synkkäotsaisen diktaattori Lipposen Mannerheimintiellä, nousi karvojanostattava epäilys, että tämä katsoi henkilöä sillä silmällä, ei siis sillä silmällä (vink, vink ;) vaan silmällä, joka pani henkilöä heti kokeilemaan oliko passi ja paluulentolippu tallella omilla paikoillaan. Onneksi kone lähti kolmen tunnin kuluttua, eikä kuulunut Finnairille vaan SN Brussels Airways’ille, joka jatkaa Sabenan jalanjäljillä, ja palvelu on yhtä huonoa. Näin Suopo ei päässyt kaappaamaan henkilöä koneesta viime tingassa.

Onkohan tullut katsottua liikaa vakoilujännäreitä, Le Carre’a ei nyt ainakaan pidä lukea tänä kesänä, vaikka Smiley ei todella sydämessään ollut amerikkalaisten kanssa samalla puolella, ja olihan MI6:ssa paljon muitakin Neuvostoliiton kätyreitä. Smiley olikin ehkä se kuuluisa viides mies.