Euroopan vastustaminen olivat blogihenkilön syvissä ajatuksissa moottoritiellä matkalla Lontoosta Brysseliin ja kuumettakin oli 38.5 astetta.
Englantilaisilla lehdillä oli Hollannin (tai taas pitäisi kai sanoa Alankomaiden, mutta se on vähän samanlaista teeskentelyä kuin tuo Iso-Britanniakin) ei-tuloksesta paljonkin iloittavaa. Siellähän on euroskeptisimmät ihmiset koko Euroopassa. Siis tietysti lukuunottamatta Tshekin äärioikeistolaista presidenttiä Václav Klaus’ia, joka sanoo päivän hesarin mukaan Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksistä ”Mielestäni ne ovat voitto demokratialle ja vapaudelle Euroopassa.” Klaus on populisti niin kuin myös meidän harmaapartainen politrukkimme, elitisti Tuomioja, joka puolestaan sanoo Brysselin byrokraattien olevan ”kovakorvaista eliittiä”.
Folkestone’ssa Englannin kanaalin rannalla blogihenkilö joutui puolisoineen ja vuokra-autoineen Kanaalin alla kulkevan sukkula-junan turvatarkastukseen, jossa suureksi häpeäkseen ei saanut moottoritilan kantta auki. Uhkaavan käheä ääni, punainen nenä ja punaiset silmät antoivat turvatarkastajalle aavistuksen korkean luokan kansainvälisestä terroristista, joten tarkastus oli tiukka ja moottoritilakin tuli lopulta syynättyä. Passintarkastuksessa sinikantinen passi hyväksyttiin ilman aukaisua. Englantihan on Schengenin rajojen takana ja vaikka kotimaassa, Euroopan Unionissa, kuljetaankin, passi on oltava mukana muuten ei rajoja voi ylittää.
Ihmisten ja tavaroiden vapaa liikkuminen Unionin rajojen sisällä on vielä toteutumatta, lähinnä kai rasistisista syistä: englantilaiset, ja muutkaan ”vanhat” jäsenmaat, eivät halua rajojensa sisälle muuttajia entisistä kommunistivaltioista. Blogihenkilö on huvittuneena pannut merkille, että englantilaiset pitävät omaa maataan Euroopan ellei koko maailman parhaana maana, ja kaikkihan tietävät, että sitä paikkaa pitää pikkuinen ja sitkeä Suomi.
Sekä Ranskan että Hollannin kansanäänestykset ovat mielenkiintoisia myös numeroidensa vuoksi. Ranskassa (noin-lukuja) 70 % äänestäjistä kävi uurnilla ja näistä 54 % sanoi ei, eli 38 % kaikista äänestäjistä. Hollannissa äänestäjiä oli 63 % ja näistä 61 % sanoi ei, eli kaikista äänestäjistä 38 % oli perustuslain kaatamisen kannalla. Molemmissa maissa vastustajien äänekkäimmät ryhmät olivat äärioikeistolaiset ja äärivasemmistolaiset, eli Klaus’in ja Tuomiojan aateveljet ja –sisaret.
Blogihenkilö ei tiedä mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella. Yksi asia on kuitenkin selvä, henkilön mielipidettä eivät edusta ranskalaiset tai hollantilaiset äärioikeistolaiset tai äärivasemmistolaiset Turkin, Bulgarian ja Romanian jäsenyyttä vastustavat rasistit.
Toinen asia, joka blogihenkilön mielessä pyöri ajomatkan aikana on Suomen turvallisuus. Tämän äänestyksen perusteella on selvää, että maamme ei voi luottaa rajojensa puolustamisessa eurooppalaisiin sopimuksiin. Eli turvallisuutemme kannalta taitaa jatkossakin olla parasta olla rähmällään Venäjän edessä ja lähettää Halonen aika ajoin nuoleskelemaan Putinin takapuolta.
Ja koska näin on, meidän on parasta valita Halonen eikä Niinistö (Vanhasesta nyt puhumattakaan) uudeksikin presidentiksi. Blogihenkilö ei tunne Putinia tarkemmin, mutta on sellainen hytinä, että tämä pitää enemmän naisesta takalistonsa nuoleskelijana, joten tässäkin mielessä Halonen on paras valinta, vaikka ei ehkä olisikaan Putinin naisihanne. Arvoisa Lukija huomaa tästä mihin henkilö on viemässä tätä keskustelua: tietysti maamme turvallisuuden kannalta paras valinta presidentiksi olisi Tanja Karpela, kumma, ettei Venäjän lähetystö ole vielä toimittanut tämän suuntaista noottia luottomiehilleen hesarin politbyroossa. Hauskaa miten kaikista näistä suomalaisista nimistä tulee kiihkeän hikinen ja korviin saakka limainen seksikin mieleen. Mistä johtunee.
Eli kun Suomen asioita ajattelee kuumeisena iltaöisen Euroopan halki ajaessa, näyttää ilmiselvältä, että Ranskan ja Hollannin äänestäjät itse asiassa äänestivätkin Suomen turvallisuuspolitiikasta eivätkä Unionin perustuslaista. Sillä tavalla sitä ihminen erehtyy, jos ei oikein tarkasti ajattele asioita.
22 kommenttia:
Tarvitsin rautakankea. Menin rautakauppaan ja pyysin rautakankea. Myyjä - ylimielinen tröötti - kysyi millaista. - Tavallinen, kiven vääntöön, sanoin. - Naiset, myyjä pihisi. - Eivät tiedä mitään edes rautakangista.
Salamana minä: - Ehkä niinkin. Yleensä mieluummin puhunkin Schengenin sopimuksesta.
Ja tarina on tosi; sattui Turussa muutama vuosi sitten : = )
Että toisinaan yksinkertaiset asiat ovat k i e m u r a i s i a !
Niinhän ne ovat ja näyttää siltä, että mitä vanhemmaksi itse tulee sitä monimutkaisemmiksi asiat muuttuvat. Nuorena kaikki oli yksinkertaista ja useimpiin kysymyksiin oli suora vastaus, jos ei itseltä niin ainakin äidiltä, opettajalta ja joskus isältäkin.
Että kovin kiemuraista on elämä, kun ei oikein enää usko kehenkään, jopa joulupukki on vain hämärä epäluulo uskon äärilaidalla, vaikka omin silmin olen nähnyt hänen maansa Rovaniemellä ja tilannut jopa joulupukin kortteja joillekin tuttavien lapsille, ja perille ovat menneet:))
Riitta Uosukainen olisi ollut myös valloittava presidentti Suomelle. Olen nähnyt hänet elementissään, keskustelemassa milloin mitäkin kieltä puhuen politiikasta ja kulttuurista, välillä vastaanottaen ulkomaisten suurlähettiläiden käsisuudelmia.
Uosukainen olisi ollut paljon parempi kuin useimmat miehet ja monet naisetkin. Ja ehkä parempi kuin tämä meidän Tarja, vaikka hyvin hänkin on tietysti roolinsa vetänyt, kun alkukankeuden jälkeen ymmärsi, että instituution täytyy olla vähän poisvetäytynyt säilyttääkseen kunnioituksensa.
Uosukaisesta olisi varmasti tullut nimenomaan valloittava presidentti. Mutta olisiko se riittänyt silloin, kun presidentin valtaoikeudet vielä olivat toiset?
Äikänopen koulutus pätevöittää moneen hommaan: näyttelijäksi, seurustelu-upseeriksi, yleismiesjantuseksi, justiinaksi. Uosukaiset maneerit tuntuvat, ah, niin kovin tutuilta; ja - ah, miten tehokkaita ne ovat aina olleet.
Mutta koskaan ei tiedä, mihin suuntaan valittu kehittyy työssään. Sen nyt ainakin elämä tähän ikään on opettanut. Suuret lupaukset läsähtävät ensimmäiseen vesiesteeseen; hiirulaiset kipittävät piirun kerrallaan vaikka puun latvaan. Entisajan oppipoika-, kisälli-, mestarisysteemi ei ollutkaan kovin huono. Voisi olla käyttökelpoinen jossakin muodossa vielä nytkin.
Vaan mitä nykyisin? Suoraan Tallinnan kautta a-kupista e:hen ja 14-senttisestä 20-senttiseen.
(Huomaatteko, että on sitä luettu muutakin kuin Agricolan ABC:tä tai siistejä kulttuuriblogeja :))
Neljätoistasenttisestä on helppo päästä kaksikymmensenttiseen. Kysyy asiaa ensin naiselta ja sitten mieheltä, ja kas, siinähän se muutos toteutuikin:))
eilen ei vielä ollut jostain syystä selvää miten hollanti järjesti asiansa, sen sijaan kuulin että tanskan kansanäänestys olisi myöskin tuottanut ei:n, ja koska tanska on vapaa maa ja tämän esimerkin perusteella myös hieman pöhkö, voidaan tuommoinen ei mitätöidä varsin sutjakasti antamalla parlamentin tehdä "oikea" valinta. tämä juttu on vain kuultua enkä tiedä sen pohjista tai tosista mitään...
valitettavasti kaikissa maissa ei asu niin fiksuja ihmisiä kuin ranskassa. no ei siitä voi tietenkään ketään moittia kun kaikki eivät saa asua sellaisessa kulttuurin kehdossa..
ja mielestäni yhteinen perustuslaki ei ole tarpeen (kenen idiootin kännipäissä saatu älynväläys se oli?), eihän eu ole mikään oikea valtiokaan. usa:n matkiminen ei tee euroopasta vahvaa, päinvastoin. mokoma nuoleskelu heikentää entisestään "vanhan maailman" asemaa.
mielenkiintoinen seikka on tapahtunut maantieteessä viimeisten vuosikymmenien (?) aikana: pohjois-atlantti on kasvanut valtavasti kokoa ja ulottuu nykyään välimerelle asti..
Tuo Euroopan ja Amerikan etääntyminen ei ole hyvä asia. Kun Eurooppa on tarvinnut apua, Amerikka on auttanut.
Ylipäänsä maapallon ihmisten etääntyminen ei ole hyvä asia.
Voisi sanoa näinkin: Amerikka on auttanut, on apu ollut suotavaa tai ei ;=?
Kun suomalaiset Ahon hallituksen aikana äänestivät EU:hun liittymisestä, ei yhteisestä perustuslaista puhuttu mitään. Olikohan Heikki Haavisto ulkoministerinä?
Perinteisesti oma perustuslaki oli itsenäisen valtion merkki. Muistaakseni jokapaikan känkkäränkkä Esko Seppänen ennusti, että vähitellen valutaan kohti yhteistä perustuslakia. Poliitikot tietysti kielsivät.
Kävin minä äänestyskopissa. Kantani merkitsin. Ja lunastin oikeuteni narista.
Ehkä USA:lle tarvittaisiin voimakas Eurooppa (ja Venäjäkin) vastapainoksi. Tulevaisuudessa tietysti Kiina ja myöhemmin Intia ehkä ovat vastapainoina, elleivät hajoa suuruuttaan sitä ennen.
Voi olla, että Euroopankin täytyy hajota kahdeksi enne kuin se oikein toimii, eli eteläinen Ranskan ympärille ryhmittyvä välimerinen valtiorypäs ja phjoisempi ehkäpä Venäjän ympärillä, johon suomikin sulautuisi. Voihan se EU vielä tästä selvitä, vaikka ei oikein hyvältä nyt näytäkään.
Illin kanssa samaa mieltä koko laista ja Liisan kanssa samaa mieltä oikeudestani narista hamaan tuomiopäivään. Sillä sekin tulee vielä, sanokaaa minun sanoneen. On se perk kumma, että aina pitää olla antautumassa jonnekin suuntaan. Ei tässä pysty muuta enää kuin meditoimaan.
ruu
Meditoinnista ei olekaan enää kuin hiljaisen narahduksen mittainen matka levitointiin. Olen sen usein jo lähestulkoon saavuttanut, mutta juuri, kun pitäisi narahtaa, luonto panee vastaan ja aina on herätty lattialta jalat väännettynä sellaiseen asentoon, että ei ole päässyt huutamatta kävelemään moneen minuuttiin. Niin että se meditoinnista ja levitoinnista ainakin omalta osaltani.
Tosin äsken juuri sain hyvin meditoinnin päästä kiinni katsellessani David Dimblebyn (joka on maailman pitkäveteisin ohjelmaääni) paljon mainostettua, tunnin mittaista ohjelmaa englantilaisesta maisemasta ja maisemamaalauksesta. Viimeiset kaksikymmentä minuuttia meditoin oikein perusteellisesti, onneksi heräsin nukkumaan ennen aamua. Sohvatyynyssä oli painautuma, joten ei ollut onnistunut levitointi tälläkään kertaa:))
Niinpä niin. Taas lasketaan, tällä kertaa, että 38% äänestäjistä teki kielteisen päätöksen. Ei taida olla vaalia missä ei hävinnyt puoli laskisi nukkuvien puoluetta omiin kannattajiinsa. Näinhän se oli Suomenkin EU-äänestyksissä.
Taisi olla vika siinä, että nopea laajeneminen on asetettu tärkeämmäksi kuin sisäinen integraatio. Ja vanhoilla EU-mailla on tässä suhteessa ihan kansalaistasolla paljon hävittävää. Hyvinvointiyhteiskunnalla on kaikesta disinformaatiosta huolimatta puolustajia, tarvittaessa monenkin äänestyksen voittoon tarvittava määrä.
Sehän se on demokratian ongelma, Syrinx, useimiten väärät ihmiset, väärillä perusteilla (tässä tapauksessa suurelta osin vasemman tai oikean laidan eri asioita painottavat ääripäät) saavat lopputuloksen aikaiseksi, ja usein se sattuu sitten olemaankin oikea. Vaikka poliitikoille ei siltä näyttäisi.
Hyvinvointivaltion muokkaaminen uusiin olosuhteisiiin on varmuudella edessä, ei tule olemaan helppoa, varsinkaan sitä sokeasti puolustavien ammattiliittojen disinformaation vuoksi. Näiden oma valtahan on siinä samalla häviämässä, ja tietysti siirtymässä suuromistajien käsiin. Eli 1800-luvulla (tai oikeastaan jo 1700-) alkaneen kiistan voittaja muuttuu taas kerran. Molemmat puolet ehkä käyvät jo vanhanaikaista tappelua, mutta mistäpä sen tietäisi varmuudella.
No, jos pelkkä ääriväki olisi äänestänyt ei, olisi tulos ollut 65-35 jaa. Eli ongelma on siinä että maltillinen keskusta ei pysynyt yhtenäisenä. Vain sellainen ratkaisu menee enää läpi, mistä keskellä on yhteisymmärrys, ääriainekset sanovat ei aivan kaikelle.
tyytymätöntä maltillista keskusta-vasemmistoa pitäisi nyt kuunnella eikä vain nimitellä ja sen jälkeen remontoida tuota perustuslakia.
Muistettakoon kuitenkin että hyvinvointivaltion perusteet loi niinkin äärivasemmistolainen tyyppi kuin Bismarck.
Hyvinvointivaltiota vastaan ei voi kenelläkään tavallisella ihmisellä kai olla mitään. Henkilökohtaisesti kannatan kansalaispalkkaa, sen avulla minimitoimeentulo turvattaisiin ilman stigmaa.
Voin olla väärässä tässä, mutta minusta tuntuu, että ei-puoli sai kannattajansa paremmin liikkeelle ja veti mukaan keskustassa olevia jonkin verran. Ranskassa Chiraciin tyytymättömät äänestivät myös ei. Äänestämättömien suuri enemmistö lienee ollut sellaisia, että olisivat voineet äänestää myös kyllä. Mutta nythän tämä kaikki on pelkkää akateemista runkkausta, persutslaki on neuvoteltava uudestaan. Ja se neuvotellaan uudestaan kokonaan, ja pienet maat tulevat uuden perustuslain maksumiehiksi. Suuret maat jyrää meitit.
Monta tapaa on selvitä tästä. Vain yksi on neuvotella kaikki uusiksi. Yksi, aika mahdollinen, voisi olla neuvotella mukaan joku lisäpöytäkirja joka ottaisi kantaa nyt pahiten hiertäneisiin kohtiin ja hyväksyttää se erikseen (toivottavasti vain typerät ranskalaiset eivät taas laita sitä kansanäänestykseen) jolloin voitaisiin katsoa koko paketin tulleen hyväksytyksi.
Pienet maat eivät automaattisesti ole häviäjiä, ei tuli myös Hollannilta ja varmasti sama tulos on lähellä mm. Ruotsissa ja Tanskassa juuri sen takia että demarit siellä eivät ole kuin Suomessa. Suomalaistenkin demarien euromyönteisyys saattaa kääntyä päälaelleen vaikka tänään kun Lipposelle saadaan seuraaja.
Ehdotettu perustuslaki olisi jo taannut ranskalaisille oikeuden jatkaa maatalautensa tukemista miljardeilla, estäen näin esimerkiksi Afrikan maidne kelpailun maataloustuotteillaan. En usko, että tästä luovutaan yhtään, päinvastoin, jos Ranska tulee takaisin mukaan, sen on pystyttävä osoittamaan kansalaisilleen, että saatiin lisää etuja. Tämähän on nolla-summa-peliä, jossa jonkun etu on toisen tappio. Ja tappion tietysti kärsivät voimattomimmat eli pienet jäsenmaat niin kuin sitkeä ja tyhmä Suomi. Ja suomalaiset europoliitikot ovat järjestään eurokiihkoilijoita, jotka myyvät maansa ilman sen kummempia ongelmia, ajatteleppa vaikka Stubbia (voin tietysti olla väärässä:). Olen aika pettynyt Lasse Lehtiseen, jolta odotin omannäköistään politiikkaa. Vaikka eikös hän ollut joskus töissä Etelärannallakin? Vai muistanko väärin.
Niin, kai neuvottelut alkavat neuvottelulla siitä, mikä ei-väkeä lopulta ärsytti. Mielestäni kaikkialla oikeisto on suuremmitta nurinoitta ollut myönteinen perustuslaille, kansallisia ääriaineksia ja Britannian atlantisteja lukuunottamatta. Vasemmistoa joka suunnalla tämä esitys taitaa pahemmin hiertää, siellä nämä tähänastiset repeämät ovat tapahtuneet ja varmaan lisää tulee jatkossakin.
Suomalaisten EU-myönteisyys on edelleen Venäjän pelkoa ja EU-kriittisyys osaksi kaipuuta vanhoihin erityissuhteen aikoihin. Kai tuosta jo pitäisi yli päästä.
Taisin tuolla jossakin muualla kirjoittaa, että suurin osa ihmisistä ja hyvin monet poliitikotkin eivät ole tietoisia perustuslain sisällöstä, ja ehkä näin pitääkin olla demokratiassa, onha se niin muidenkin asioiden suhteen. Vain kiinnostuneet tietävät sanotaan nyt vaikka abortista jotakin, muilla mielipiteet ovat mutu-linjalla, demokratian kunniakkaiden perinteiden tapaan.
Tuosta vasemminsto-oikeisto linjasta. On myös muistettava, että demarit ovat olleet asioiden ajajia tässäkin asiassa, niin kuin kai melkein kaikissa yhteiskunnallisissa muutoksissa (hyvässä ja pahassa). Eli vasemmisto ei voi kiemurrella ulos tästä, paitsi siis äärivasemmisto, joita ehkä on yhtä paljon kuin näitä vaistomaisesti äärioikealla olevia hihhuleita (miten "ääret" sitten määritetäänkään, taitaa olla kansallisia eroja tässäkin).
Tuskin kyseessä onkaan mikään täydellinen irtiotto, ehkä mieluummin kritiikkiä tämänhetkistä oikeistolaisuuden ja uusliberalismin vyörytystä vastaan. Ranskassakaan Chirac ei ollut mitenkään paras mahdollinen perustuslain suosittelija.
Eurooppalainen puoluekartta taitaa olla kuitenkin vielä vaiheessa, noissa parlamentin ryhmittymissä kun taitaa olla seinät leveämmällä ja katto korkeammalla kuin täällä konsanaan on ollutkaan.
Niinhän ne puolueet taitaa tosiaan olla. Kun ajatellaan, että kepukin on liberaaliryhmässä. Toisaalta vaikea kai sille olisi muutakaan paikkaa osoittaa.
Demarit ovat omien kansallisten tavoitteidensa vankeja, ja näin ei tasa-arvoasioita aja oikein kukaan. Ehkä konservatiivit ovat eniten yhtenäinen ryhmittymä, tosin meidän kokoomus on kai lähinnä vitsi poliittiseksi puolueeksi tätä nykyä.
Täytyy vieläkin manailla L. Lehtistä, jotenkin siltä odotti toisenlaista otetta europarlamentissä. Taisin vain olla sen luomoissa, että on julkaissut niin monta kansanomaista kirjaa.
Lähetä kommentti