Tämä on tullut viime aikoina usein mieleen erilaisista yhteyksistä.
Blogihenkilö yritti Suomessa käydessään ostaa Anita Konkan, ahkeran Euroopan matkaajan ja matkaajan Obilla, teoksia ja kierteli sekä kirjakauppoja että divareita. Divareista (näissä näkyy Herkkukin hurvitelleen) löytyi muutamia muita hyviä teoksia, jotka täytyi tietysti ostaa, koska henkilöllä on kyltymätön halu omistaa kirjoja, vaikka jotkut niistä jäävät lopulta lukemattomiksi ajanpuutteen, laiskuuden tai inhimillisen unohtamisen takia. Mutta Anitan kirjoja ei vaan löytynyt. Tosin Suomalaisen Kirjakaupan myymälässä Kuopiossa ystävällinen ja viehättävä nuori nainen suoritti etsinnän tietokonepäätteellään ja ilmoitti, että koko maassa ei ole myytävänä kuin kaksi kappaletta Konkan Musta passi-kirjaa, toinen Kemissä ja toinen jossakin Helsingin lähettyvillä, mutta paikan nimi on hukkunut mielestä.Tosin venäjäksi on tietysti vielä saatavilla Anitan Hullun päiväkirja hintaan 3.9 EUR, mutta se ei nyt tähän hätään auta eikä Anita taida sitä kirjan myyntiä itse hirveän hyvällä mielellä ajatella.
Ja tämä toi tietysti mieleen sen, miten ihmeessä löytää kirjan, joka on julkaistu pari vuotta sitten ja aikaisemminkin, ja joka makaa pölyttymässä jonkun kirjakaupan tai divarin hyllyssä, kertomatta kenellekään olemassaolostaan.
Ja sitten blogihenkilö löysi sattumalta Google Prints Library-saitin ja sen puolustelun Google Blogilla. Google on nimittäin haastettu oikeuteen maailman kulttuuripääkaupungissa, eli New Yorkissa, sillä perusteella, että hakukoneen käyttäminen kirjojen etsintään on tekijänoikeuksien loukkaamista.
Google sanoo mm:
Today we learned that the Authors Guild filed a lawsuit to try to stop Google Print. We regret that this group chose to sue us over a program that will make millions of books more discoverable to the world -- especially since any copyright holder can exclude their books from the program. What’s more, many of Google Print’s chief beneficiaries will be authors whose backlist, out of print and lightly marketed new titles will be suggested to countless readers who wouldn’t have found them otherwise.
Haastajina ovat siis Authors Guild ja kolme nimeltä mainittua, edelleen aktiivisesti kirjoittavaa kirjailijaa.
Monet (amerikkalaiset?) kustantajat ovat jo tarjonneet kirjojaan Googlelle kopioitaviksi siinä uskossa, että tämä lisää kirjojen saatavuutta (ja tietysti löydettävyyttä) lukijoiden keskuudessa. Haastajat sen sijaan vaativat Googlelta korvauksia, vaikka myöntävät, että eivät tiedä onko Google jo rikkonut lakia.
Blogihenkilön takkuisella maallikon älyllä ajattelisi, että Googlen tapainen etsintäkone ja nykyisin yhä suositumpi ”kirja kerrallaan” julkaisutapa olisivat juuri sitä mitä kirjoittajien tulisi vaatia kustantajiltaan. Asioiden ollessa niin kuin ovat nykyisillään, kirjailija antaa korvaamattoman käsikirjoituksensa kustantajalle, joka saattaa kertoa siitä mahdollisesti ostoaikeissa olevalle lukijalle ja ensimmäisen sesongin jälkeen kirja häviää kuin talvisodan rajallaseisojan kusi karjalaiseen lumihankeen, ja sesongin loppu sulattaa viimeisetkin jäljet sen olemassaolosta. Unohdus peittää kovaonnisen kirjan.
Luulisi, että tälle olisi löydettävissä vaihtoehto nykyisen informaatioteknologian aikana. Ja hei, sitähän Google juuri näyttää tarjoavan. Nyt pitäisi nopeasti saada suomalaisetkin kustantajat ja kirjojen muutkin levittäjät mukaan (voivat tietysti jo ollakin mukana) ja tarjoamaan kirjoja etsintäkoneille, että muidenkin kuin huippunimien ja julkkisten kirjat saisivat yli sesongin kestävän julkaisufoorumin.
Ja tästä kaikesta tuli vielä mieleen erilaisia sanontoja, kuten: …kun kaukalonsa kaataa, ja …astua paskaan, ja step on one’s dick (henkilö ehdottaa, että tätä viimemainittua ei käännettäisi aivan viattomille lukijoille).
Tosin, Arvoisa Lukija, kuten sanottua, blogihenkilö ei tästä kaikesta ymmärrä juuri yhtään mitään, vaikka yhteisen kulttuuriperintömme jakamisesta tässä tavalla tai toisella onkin kai kysymys.
6 kommenttia:
Hei Hanhensulka,
malta ensi vuoteen, silloin Hullun taivaassa ( eli Hullun päiväkirja)ilmestyy Jenkkilässä englanniksi ja sen voi tilata Amazon-nettikaupan kautta.
Suomessa kustantajat ja kirjakaupat eivät voi pitää varastoissaan niin epäkuranttia tavaraa kuin ovat minun kirjani. Jos ne eivät mene kaupaksi, ne makuloidaan noin viidessä vuodessa.
Toista oli kaukaisella 80-luvulla, silloin kustantaja piti pitempään kirjoja varastossa. Ajat ovat koventuneet niin kirjamarkkinoilla kuin muuallakin. Ekonomistit määräävät mitä kannattaa kustantaa ja mistä kirjoita kannattaa ottaa uusintapainoksia.
Anita, luulempa, että loppuunmyytyjä kirjoja on vielä joitakin kirjakaupoissa mutta ei välttämättä siellä, missä on ostajia. Eli parasta, kun suomalaisilla (ja mahdollisesti ruotsalaisilla yhteisenä) olisi jonknlainen verkosto googlen tapaan, missä kaikki kirjat olisivat näkyvillä. Edellyttäisi tietysti kauppiaiden kesken jonkinlaista hyväntahtoista yhteistyötä.
Tietysti vielä parempi olisi, että käytettäisiin tätä "kirja kerrallaan"-painammista, ja tilaukset voisi tehdä esimerkiksi googleen verrattavasta palvelusta, joka olisi kirjakauppiaille yhteinen.
Ei tarvitsisi koskaan makuloida kirjan kirjaa.
Mutta näen öisin vielä villimpiäkin unia, joissa ei välttämättä ole edes kirjoja:))
Täytyypä hommata, kun kirjasi ilmestyy amazonille, että näkee kuinka hulluiksi päivät taivaassa ovat englanniksi kääntyneet.
Onneksi olkoon, Anita.
Torontossa oli kirjakauppa nimeltä "Maailman suurin kirjakauppa". Sinne tuotiin kaikkialta Pohjois-Amerikasta myös alennuksenalennus -kirjoja, siis oli eräänlaiset jatkuvat kirjojen hullut päivät.
Siitä kaupasta on hyvin suuri osa laajan kotikirjastomme kirjoista, joista osa on levinnyt jo lasten muutettua kotoa muualle.
Jotakin vastaavaa pitäisi olla Suomessakin. Tuo kirjojen tuhoaminen on barbaarista, verrattavissa kirjarovioihin. Useimmille ihmisille on aikamoinen yllätys kuulla, että niin tehdään.
Tietääkseni joissakin maissa kustantajilla on pysyvä varasto, jossa säilytetään ainakin osa kirjoja.
Olen edelleen sitä mieltä, että tuo kirja kerrallaan-systeemi sopivasti sovellettuna olisi kirjailijankin kannalta hyvä ratkaisu (en nyt tässä puhu kymmeniä tuhansia myyvistä vaan niistä muista). Jos ei vielä ensimmäisestä painoksesta lähtien, niin ainakin seuraavista. Kirja kerraallaanhan ei välttämättä tarvitse tarkoittaa yhtä kirjaa kerrallaan, vaikka joskus olisikin se tilanne.
Jos joku kirjakauppias tilaa näitä kirja kerrallaan kirjoja, niin todennäköisesti aina tilaisi enemmän kuin sen yhden joka on jo lukijalle varattu. Myynti saattaisi näin nousta pitkällä aikavälillä,
Ehkä se vaatisi jotakin muutosta sekä kirjailijan että kustantajan osalta. Ennakkomaksujen määrä saattaisi tietysti tulla pienemmäksi.
Eli olisi kai siinäkin omat huonot puolensa. Mutta ainakaan etsintäkoneen avulla kirja ei hukkuisi potentiaalisten lukijoiden mielestä.
Saatan tietysti olla sinisilmäinen optimisti:))
No mä olen WSOY:llä allekirjoittanut sellaisen tarvepainatussopimuksen jossa voidaan ottaa nopeasti pieni esim. 100 kpl lisäpainos jos näyttää tarpeelliselta, eli ei välttämättä odotella sitä kokonaista uutta painosta vaan täydennetään.
Sehän on jo pitkä askel eteenpäin. Jättää kuitenkin vielä levityspuolen ongelman. Eli kirja jonkun pikkukirjakaupan hyllyssä, ja ostaja toisella puolella Suomea.
Kerroin niistää kahdesta Anitan kirjan kopiosta. Kun olin takaisin Brysselissä, soitin Suomalaisen verkkokauppaan (josta silloin tällöin olen kirjoja ostellut, mm. nyt alennusmyynnin yhteydessä) ja kerroin heillekin niistä kirjoista. Sanoivat (hyvin ystävällisesti, en tässä kovasti valita palvelusta), että jos tietokone verkkokaupassa näyttää loppuunmyytyä, niin heiltä ei sitä kirjaa saa, vaikka niitä olisi useampia olemassa jossakin. Ja kysymys oli kuitenkin saman (ison) ketjun myymälöistä.
Tuosta kirja kerralla-painatuksesta vielä sen verran, että se saattaa tietysti nostaa vähän kuluttajahintaa. En tosin tiedä tätä.
Lähetä kommentti