irjoitusta harjoittavan blogille, vahinko, että kirjailija Kirsti Ellilä on sen jo keksinyt käyttöönsä. Toissapäiväsessä kirjoituksessaan hän kertoo pitkän päreen, sukupuolen ja muun trivian vaikutuksesta lukemiseen ja kirjoittamiseen, ja sanoo mm:
"…en tajua niitä puheita joiden mukaan kirjalla ei ole sukupuolta, rotua, kansallisuutta…”
Blogihenkilö ajattelee, että kaikilla kirjoilla on juuri nuo ominaisuudet ja sen lisäksi kuten Kirsti sanoo, ne ovat joko hyviä tai huonoja. (Muuten Häiriöklinikalla näyttää olevan monenmoista teknistä ongelmaa, sieltä ei näköjään voi kopioida tiettyjä haluamiaan sanoja, vaikka muilta Vuodatuksen saiteilta pystyy sen tekemään, johtunee joistakin kirjailijan itsensä tekemistä templaten modifiointikomennoista.)
Ja tämä onkin ihan hyvä aasinsilta lastun toiseen aiheeseen, eli toivorikkaaseen ja hermoja raastavaan romaaninkirjoituskuukauteen.
National Novel Writing Month on taas alkamassa 1.11.
Toivottavasti kaikilla Arvoisilla Lukijoilla on kalliimmasta (vasemmanpuoleisesta) siivestä nyhdetyt kirjoitussulat teroitettuina ja 50,000 sanaa ajateltuna valmiiksi. NaNoWriMo kuten kirjoitussaittia pyörittävät ovat nimenneet tapahtuman ”lyhyesti”, alkaa kuulemma nyt seitsemännen kerran.
Suomalaisia on WriMo’n listoille ilmoittautunut 173 (tänä aamuna), joista suurin osa eli 124 viime vuoden koitokseen. Listoilla on muutama suomalainen jo vuodelta 2002 ja 2003. Tämän vuoden urakkaan on toistaiseksi tullut 15 innokasta yrittäjää, ja alkamispäivän lähestyessä nimiä tullee lisää. Suomalaisten joukossa ensimmäisenä on 4.10.2002 ilmoittautunut turkulainen Maija (Viertola), jonka mielenkiintoinen saitti on täällä (tosin osoite on muuttunut sitten vuoden 2002 häkkeriongelmien vuoksi). Kuukausikirjoittajien listalla on myös joutsenolainen Katariina Suuri, jolla on oma blogi täällä, josta löytyi kaikkia osallistujia – ja kirjoittajia yleensä – tasapuolisesti koskeva viisaus:”… yritän tässä myös kovasti pähkäillä mitä meinaan kirjoittaa …kirjassani…”
Samanlaista pähkäilyä käydään kovasti joka puolella maailmaa, kaikkiaan ilmoittautuneita on (tänä aamuna) 48405.
Viimeisimpänä suomalaisena on eilen ilmoittautunut September Rain, jolla on aikomuksena kirjoittaa romaani nimeltään ” Where The Clouds Cry” mm Brahmsin musiikin soidessa kirjoittajan korvissa.
WriMo’n keskustelupalstoilla suomalaiset näyttävän juuri nyt olevan huolestuneita siitä kirjoittavatko suomeksi vai englanniksi.
Useimmat näyttävät suosivan englantia. Tämä ei ole hyvä uutinen suomenkielen tulevaisuuden suhteen. Ehkä se kuitenkin vielä säilyy Arvoisan Lukijan ja blogihenkilön elämän pituisen ajan. Seuraavat sukupolvet päättäkööt itse, millä kielellä haluavat omien mukuloidensa ja ystäviensä kanssa kommunikoida.
Henkilö näyttäisi ajattelevan, että suomenkielen säilymiselle ei ole muita erityisiä syitä kuin nostalgian kissankulta. Jos kieli on elävä, se säilyy. Jos se on kuollut, sen ei ollut tarkoitettukaan säilyvän, joten terve menoa.
Kieliä on puhuvan ihmisen olemassa olon aikana syntynyt ja kuollut paljon enemmän kuin nykyisin käytössä olevat kielet. Ja millään niillä ei ole ollut jumalallista oikeutusta säilyä ikuisuuteen saakka. Jos suomalaiset eivät halua kieltään säilyttää, se on heidän ikioma oikeutensa. Kulttuuria he (siis meidän jälkeläisemme) tietysti tulevat tekemään niin kuin tähänastisetkin sukupolvet.
Vaikka tulevaisuudessa käytettävää kieltä kutsuttaisiinkin suomenkieleksi, se olisi hyvin erilainen meidän kielestämme, mutta kulttuurin meemien ja jakamiemme geenien kautta ”suomalaisuuden” perimä tulee kuitenkin olemaan olemassa.
Eli Kirsti on ehkä sittenkin ja näin ollen oikeassa. Kirjoituksilla on kansalaisuus ja sukupuoli ja muuta triviaa, vaikka olisi hyväkin kirjoitus – tai huono.
Ja loppun vielä vakuudeksi (blogihenkilölle häpeäkseen lähes ymmärtämättömäksi jäänyt) pieni näyte eteläisiltä naapureiltamme (vironkielisen Elinan blogista nimeltään: Puulehtedel reljeefsed katked sinust, profiil tüvede tagant):
"...elu meenutab kirjandust,
kirjandus ei meenuta elu."
13 kommenttia:
Tieto marraskuisesta ponnistuksesta oli loistava, minä ilmoittauduin heti mukaan. Ehkä nyt saan suolletuksi paperille sen nerokkaan tarinan, jota en tähän mennessä ole muilta jutuilta ehtinyt. Ja tietysti kirjoitan suomeksi, muuta vaihtoehtoa ei ole!
Hyvä, hyvä käkkijä, saattaa haaste olla juuri mitä tarvitset tällä hetkellä. Geokätkentä onkin minulle aivan outo harrastus, joten kiitos oman blogisi linkistä.
Mistä ihmeen templatesta mahdat puhua? En minä ainakaan ole säätänyt blogiani mitenkään, mutta Vuodatuksessahan on tämä häiriö jonka syy on tiedossa, mutta jota ylläpito ei osaa/ehdi ratkaista. En tiedä millä kaikilla tavoilla häiriö ilmenee. Eli tuo häiriöklinikka ei enää tunnu kovin humoristiselta nimeltä tässä vaiheessa.
Joo, Kirsti, tein villin arvauksen, että olet muuttanut sivuasi alkuasetuksista, onhan sinulla siellä näitä linkkilaatikoitakin:) Olet ehkä huomannutkin, että kun yrität valita (maalata taitaa olla suomenkielinen ilmaisu) kopioidaksesi jotakin sivultasi, teksti "maalauskohdasta" ylöspäin tuleekin valituksi (automaattisesti) ja sitten ei voi kopioida mitään.
Ajattelin ensin, että se olisi Vuodatuksen tapa kopiosuojata sivuja, mutta sitten päättelin, että se on vain jonkinlainen sinun sivuusi liittyvä ominaisuus. Kokeilin omalla Vuodatuksen sivullani ja siellä voi valita ja kopioida vapaasti. Meillähän on erilaiset template't (mitä ne nyt sitten ovat suomeksi?)
Syytä en osaa edes alkaa arvaamaan.
Minulla tuo ongelma liittyi selaimeen. Eli kun vaihdoin IE:n Firefoxiin niin ongelma katosi.
Ja se ongelma tosiaan oli vain joillakin Vuodatuksen sivuilla. On ollut ihan koko oman blogiurani ajan joten en usko että liittyy linkkilaatikoihin.
Tuosta englanniksi - suomeksi kirjoittamisesta eilinen kommentti, jonka kuulin Turun Kirjakahvilassa. Muuan keski-ikäinen nainen (emme esittäytyneet, vaikka puhuimmekin kirjoittamiseta keskenämme!) valitteli, että hän voisi kirjoittaa paremmin ja jopa osallistua eri kirjoituskilpailuihinkin, jos Suomessa olisi enemmän mahdollisuuksia kirjoittaa englanniksi. Myöhemmin eräs toinen varttunut kirjoittaja valitteli samaa.
Jäin pohtimaan, millaisen vanhenevan kirjoittajajoukon Suomi onkaan saamassa.
Kokemukseeni tietysti sisältyy taas näköharha. Kenties elämäkertakirjoittajien harrastuspiireissä kautta Suomen moista ongelmaa ei kukaan keksi heittää.
Hyvä kysymys tuosta kielestä. Englanninkielen käytöllä on sekin etu, että jos saa jotakin julkaistuksi, markkinat ovat tietysti huikeat suomalaisiin verrattuna (toisaalta kilpailu on kovempaa). Fiktion kirjoittaminen vieraalla kielellä, varsinkin jos ei asu sen puhuma-alueella, ei ole helppoa.
Minä käytän englanninkieltä työssä ja vapaa-aikana ja kirjoitan kaiken työhön liittyvän englannilla. Tavallaan "elän" englantilaisessa kulttuurissa, katson BBC:tä ja pääosin englantilaisia ohjelmia muutenkin.
Silti fiktion kirjoittamiselle on olemassa korkea kynnys. Samaa on kai sanonut Ruu, vaikka hän asuu täysin ummikossa ympäristössä.
Siksi nämä suomalaiset keskustelijat ehkä tekeisivät viisaammin vielä toistaiseksi, jos kirjoittaisivat suomeksi. Tosin enhän minä heitä tunne.
Yksi argumentti tietysti on, että asian ilmaisuun tarvitaan englanninkielessä enemmän sanoja (mm. prepositiot) ja näin 50,000 sanan kirjoittaminen on "helpompaa".
Vanheneva potentiaalinen kirjoittajaporukka on tosiasiassa jo olemassa, samoin varttuneet opiskelijat, ja kaikki muut mitä hyväkuntoiset eläkeläiset voivat tehdä täyttääkseen pitkät päivänsä:)
Toinen näistä tapaamistani tuntemattomista naisista oli elänyt maailmalla - "diasporassa", hän itse sanoi - joten englanti oli hallussa paremmin kuin suomi.
Turkulainen toimittaja Harri Kumpulainen kertoi, että viimeiseen 50+ -kirjoituskisaan osallistui ihmisiä iältään 50 - 92. Hän kehui vanhimman osanottajan tekstiä erityisen hyväksi ja ihmetteli, miksi tämä ei ollut ryhtynyt aikaisemmin kirjailijaksi. Oli kuulemma aika mennyt yliopistolla =D
tästä sainkin ajatuksen mennä muuttamaan maani siellä suomeksi (mutta maailma mukana kuitenkin) vaikkei se ole kovin totuudenmukaista.. aion kirjottaa 50:50 suomeksi ja englanniksi. ehkä pari saksankielistä kappaletta jos keksin tai osaan. nimikin löytyi parempi ja sci-fiähän siitä sitten tulee vaikkei niitä vielä kerennyt päivitellä sinne. jos siitä saisi vielä väännettyä tiivistyksen seuraavaan ekosci-fi -kilpaan - siis jos siitä ylipäätään mitään tulee! saa nähdä! kai sitten seuraan edistymistä tyhmyys tiivistyy -blogissani (eikun sehän olikin joku muu, valo tiivistyy? ^^)
-ill.
SciFi näyttääkin olevan suosittu muoto siellä. Olisiko niin, että yleinen epäluulo on, että scifi olisi jotenkin helpompi genre. Johanna Sinisalo ehkä ei ole samaa mieltä, taikka se peikkojuttu oli tietysti enemmän fantasia puolella.
Tein tuossa vähän laskelmia päiväsanamääristä, eipä se helppoa tietysti ole. Mutta Katri-(kutrihan) sanoi saitillaan joskus että periaatteessa tuommoisen pienemmän kirjan voi kirjoittaa kahdessa viikossa, jos on tehnyt suunnitelman valmiiksi lukuja ja kohtauksia myöten (muistaakseni M. Sariola puhui saman suuruisista kirjoitusajoista niihin kirjoihin, joissa oli kaava jo vapmiina (eli ilmeissesti Susikoski- ja ne asianajajakirjat).
Tuo 50,000 sanaa tarvinnee jotakin alle kolmenkymmenen luvun verran ja kohtauksia 60-80 (tai sillain, riippuen tietysti..). Jos kirjoittaessa yrittää tehdä suunnitelman, niin saattaa kirjoitusnopeus hidastua liikaa:)
Onnea mukaan, ill.!
olisi tietysti hyvä olla tarkka suunnitelma etukäteen valmiina mutta tähän mennessä on vain muutamia ranskalaisia viivoja (koska en keksi mitään..) ja dialogia päässä joka sieltä varmastikin vielä haihtuu. sci-fiä pidän itselleni ainakin vaikeampana lajina koska täytyy ottaa huomioon niin paljon kehityksen mahdollisia yksityiskohtia - puhumattakaan siitä tarvittavasta ylimääräisestä loogisuudesta joka väistämättä seuraa jos haluaa saada planeettojenväliset lentomatkansa kuulostamaan realistisilta. ^^ aion tehdä asian itselleni helpoksi ja pysyä maan pinnalla ja muistella mieleen alkuvuodesta katsottuja ohjelmia jättiläis-pilvenpiirtäjistä... ja niitä puheita jalometallien vähenemisestä...
-ill.
Joo, mutta scifissä on se hyvä puoli, että maailman voi tosiaan luoda sellaiseksi kuin sen haluaa. Sehän on genren "realismia" että "hypätään" paikasta toiseen. Asimov taisi antaa sellaisella matkustusmuodolle legitimeetin. Arthur C. Clark on kai taas aina sidottu meidän oman maailmamme tieteeseen ja todellisuuteen, mutta silti saa hienoa scifiä aikaiseksi.
Minun suosikkini on myös Robert A. Heinlein, jota muistaakseni Kurt Vonnegut sanoi parhaaksi tieteiskirjailijaksi. Vaikka onhan niitä paljon muitakin todella hyviä, niinkuin tämä Philip K. Dick (loistava nimi kirjailijalle:))
Lähetä kommentti