norjalais-ruotsalaisesta poliittisesta perseestä, Tämä vuosi ei ole poikkeus.IAEA:n (International Atomic Energy Agency, päämaja Wienissä) ja sen johtajan Mohamed El Baradein rauhanpalkinto on suora poliittinen kannanotto länsivaltoja, EU:takin, vastaan, mihin ei sinällään ole pahaa sanottavana, ja Iranin ja Pohjois-Korean puolesta. Baradein ”ansiosta” Pohjois-Korea sai luvan jatkaa rikastamisohjelmaansa, ja nyt Iran vaatii itselleen samaa oikeutta. Lisäksi Baradein ”ansiosta” Iranin vetäminen turvallisuusneuvoston eteen on vaikeutunut.
Egyptiläinen Baradei on näin toiminnallaan osaltaan mahdollistanut sen, että maat, jotka sitä haluavat voivat rauhassa kehitellä atomivoiman käyttöä sotilastarkoituksiin.Kansainvälisille virkamiehille ei näitä palkintoja pitäisi muutenkaan antaa. He tekevät työnsä täsmälleen jäsenmaiden antamien mandaattien mukaisesti, eikä heidän toiminnassaan ole idealismia tai visioita, jotka voisivat olla edellytyksiä tällaisille palkinnoille. Jos näitä olisi, heitä ei olisi valittu tehtäviinsä. Tällaisten tehdävien osalta arvosteluasteikossa on vain kaksi mittaa, työ on tehty, tai työ on tehty huonosti. Kummankaan ei pitäisi olla edellytyksenä palkinnoille.
Rauhanpalkinnon jakaminen on aina ollut yleistä ärtymystä, tyytymättömyyttä ja hämmästystä aiheuttava. Kun katsotaan tämän vuosituhannen palkinnon saajia, siellä ei ole yhtään sellaista, joka olisi palkintonsa todella ansainnut, kenties vuoden 2000 voittaja Etelä-Korean presidentti Kim-dae Jung on tässä poikkeus, muut eivät. Vuoden 2001 voittajat YK ja Kofi Annan ovat suorastaan naurettava valinta. Jimmy Carter ja nyt syrjäytetty Martti Ahtisaari ovat tietysti samalla "viivalla" tässä.
Jaettu palkinto ei ehkä ole samalla moraalisella tasolla kuin Vietnamin sodan, Israelin ja arabimaiden ja Pohjois-Irlannin tilanteeseen sotkeutuneiden osapuolten palkitseminen. Baradei ei tietenkään sovi hyvin esimerkiksi Henry Kissingerin vierelle palkittujen joukkoon, ja on ollut merkitykseltään kääpiömäinen Kissingeriin verrattuna. Toisenlaisesta näkökulmasta voi myös kysyä, miten Nelson Mandelan ja Baradein ansioita voitaisiin mitata yhteismitallisesti.
Julkisuudessa ei ole mitään sellaista syytä, jonka vuoksi Mohamed El Baradei ansaitsee palkinnon, ja hänen mukanaan organisaationsakaan ei sitä ”ansaitse”. Norjalais-ruotsalainen käytäntö palkinnon jakamisesta jatkuu, mikä ei ole yllätys. Tosin tämä ”ansaitseminen” on tietysti aina epämääräinen perustelu. Valinnanhan pitäisi aina osua sellaiselle, joka on edellisen vuoden aikana tehnyt ”eniten” työtä rauhan eteen. Ja tämän määrittely on tietysti täysin subjektiivinen juttu (niin kuin tässä lastussa esitetty blogihenkilön kantakin!).
Ahtisaari menetti mahdollisuutensa palkintoon siksi, että on suomalainen, mikä ei ole mitenkään yllättävää ruotsalaisten käsissä joten siitä ei sen enempää:).
Rauhanpalkinnon arvostus pysyy yhtä alhaisena kuin se on ollutkin.
Blogihenkilö is not amused!
4 kommenttia:
Ymmärtääkseni Ahtisaari ei ole ollut tänä vuonna ehdollakaan, ensi vuonna kylläkin.
Ja kun rauhanpalkinnosta puhutaan, on kai IAEA:lla ja sen johtajalla ollut osansa atlantintakaisten haukkojen sotakiihkon hillinnässä. Saattaisi tässä olla Irakin lisäksi muuten menossa operaatiot muutamassa muussakin maassa, nytkin tämä terrorismikohkaus on eskaloinut maailmanlaajuisen pommikampanjan jolle ei loppua näy.
syrinx, kyllä se Mara ehdolla oli, oli itse asiassa vedonlyöjien suosiossa aina viimeiselle viikolle saakka. "Sattumalla" voittaja oli sitten käynyt sillä viikolla Oslossa...
IAEA:n osuudesta voi olla mieltä jos toistakin, järin paljoa siitä ei kyllä ole tainnut maailmalle toistaiseksi hyötyä ola. Toisaalta egyptiläisen on ehkä vielä meitä länsimaalaisiakin vaikeampi olla "puolueeton" tuomari. Vaikka kukapa sitä todela koskaan on Kaikilla meillä on oma kontekstimme, niin kuin kirjoittaessakin.
Huomasin kyllä tuon vedonlyöntijutun, mutta muistaakseni ehdollepanot tehdään jo viimeistään helmikuussa jolloin Acehista esimerkiksi ei ollut nosteeksi Ahtisaarelle.
No nyt tietysti on ja jos Kosovo pitää vielä nimen muistissa voi tilanne olla hyvinkin toinen vuoden kuluttua.
Onhan tietysti niin että tarvittiin talvisota että ruotsalaiset suostuivat myöntämään itänaapurille Nobelin (Ahon torppaaminen aikanaan oli anteeksiantamatonta ja voidaan katsoa kostoksi menneistä) ja voi olla että norjalaisillekin pragmaattiset itänaapurit ovat vielä liian sitkeä pala nieltäväksi, YYA-ajoiltahan siellä on paljon kaunaa varastossa.
Joo, näinhän se vähän molempien länsinaapureiden kanssa on, mutta olkoon per...
Maralla on Namibiakin meriittinä. Tosin siellä oli virkamiehenä ja olen periaatteessa sitä mieltä, että virkamiehen täytyy tehdä jotakin todella poikkeuksellista ansaitakseen nobelin, ja sitähän Mara ei ole tehnyt.
Mutta niin kuin yritin tuolla tekstillä sanoa, eivät ole eväät olleet kovin hyviä kaikilla voittajillakaan.
Osa on täysin unohtunut heti voitettuaan. Kun katsoo tätäkin vuosikymmentä, niin kuinkahan monesta vielä sanotaan jotakin muistinvaraisesti tulevaisuudessa, edes parin vuoden päästä.
Lähetä kommentti