Albanialaista viisautta ja muitakin pieraisuja

Luin jostakin, jota en nyt voi tarkastaa, että (jotkut) tiedemiehet (jos humanistiset ”tiedemiehet” ansaitsevat tällaisen nimityksen) ajattelevat huumorin olevan kielen alkuna. Ja huumori taas alkoi vahingonilosta ja normaalien ruumiintoimintojen pitämisestä nauramisen arvoisina. Useimmat vitsit vielä nykyisenäkin poliittisesti kovin korrektina aikana keskittyvät vahingoniloon, jossa naapurien huono tuuri, kompastelu ja piereskely ovat suunnattoman ilon lähteinä.

Suomen kaksi suurinta koomikkoa, Spede ja V-M Loiri ovat hyvinä esimerkkeinä tästä, heidän suosionsa salaisuus ei ole kliinisen älykkäässä ja terävässä verbaaliakrobatiassa vaan yksinkertaisessa kuvakielessä, taidokkaassa kompuroinnissa ja iloisessa piereskelyssä.

Tietysti meidän joukossamme on monia, jotka eivät suostu nauramaan toisten vahingoille tai edes maukkaille pieruvitseille, vaikka kuinka paheksuvan ilmeen alla kutittelisi sieltä, missä huumori yleensä mieltä kutittelee.

Luin juuri tämänaamuista The Independent –sanomalehteä, jossa kolumnisti Miles Kington kertoi lukeneensa kirjaa nimeltä The Bumber Book of Albanian Proverbs, joka on tulossa myyntiin syksyllä (The team may be defeated, but the flags still flutter). Aamukahvin ja synnillisen savukkeen (synti ja nautinto savukkeesta, niin kuin synnistä yleensä, on siinä, että tekee sen salaa (puolisolta), vaikka lopetan kylläkin polttamisen tämän viikon perjantaina, koska mieleni on rakennettu niin, että en kestä syyllisyyden tunnetta oikein hyvin) siis näiden aamunautintojen lisäksi pääsin näin nauttimaan sekä albanialaisesta viisaudesta että huumorista, jota en tiennyt Albaniassa edes olevan olemassa.

Goottien hämmentävä maailma on itseltäni jäänyt kovin salaiseksi, vaikka ilokseen itseni kaltainen vanha ja ulkonaisesti harmaa pieru katselee suloisia ja värikkäitä (ihmeellistä on miten musta väri oikein käytettynä näyttää värikkäältä) goottityttöjä. Olen aina ajatellut gooteista vähän samaan tapaan kuin tämä albanialainen sananlasku (vai kutsuisiko sitä aforismiksi):

Raapaise goottia ja pinnan alta näkyy pappi.

Jokainen sohvalla löhöävä ja tiskiastioiden iloista kalkatusta kuunteleva miehenköriläs varmasti samastuu tähän seuraavaan, ja naiset ymmärtävät sen oikein hyvin:

Kun mies tiskaa, hän luulee voittaneensa vihollisensa. Nainen tietää, että hänen oma tiskauksensa on vain kahakka Satavuotisessa sodassa.

Voi olla, että Arvoisa Lukija luulee tämän lastunikkarin olevan yläpäästään hiusrajoitteinen. Tämän saa olla niin kuin on, sanon vain, että mielestäni rusketus pukee minua erinomaisesti ja pidänkin yllä tasaista rusketusta läpi vuoden, joko liikkumalla ulkona tai polttamalla itseäni turbo-aurinkopenkeissä. Siksi tämä seuraava iskee niin lähelle.

Ruskettunut nuori mies on komea nuori mies, vanha mies ruskettuneena on vain vanha ruskea mies.

Tosin heillä on sama sananlasku myös tässä muodossa, josta kieltämättä pidänkin paljon enemmän:

Ruskettuminen tekee nuoresta miehestä vain komean mutta vanhasta miehestä viisaan näköisen.

Suomalaisissakin sananlaskuissa piereskellään ahkerasti, vaikka ne sananlaskut eivät ole kovin yleisessä käytössä. Albanialaisetkin ovat ajatelleet syvästi tätä ruumiin päivittäistä toimintoa (tiedemiehet ovat mittailleet tuloksia ja todenneet, että miehet päästelevät kahdeksan litraa päivässä kun naiset pystyvät vain vaivaiseen kuuteen):

Me kaikki kuvittelemme, että olemme päästämäisillämme äänettömän pierun.

Ja albanialaiset ovat ajatelleen pieraisua jopa tätäkin syvällisemmin:

Pieru on täydellinen vitsi. Se on lyhyt, odottamaton ja kertoo kaiken siitä, mitä ajattelemme maamme hallituksesta.

Kovin syvällinen ajatus on hyvin kätkettynä tässä seuraavassa saivartelussa:

Estävätkö verhot pimeyden pääsyn sisään vai valon pääsyn ulos.

Albanialaiset ovat tietysti Euroopan ainoita sisäsyntyisiä muslimeita. Tätä taustaa vasten seuraava aforismi on ymmärrettävä ja saattaa sanoa muillekin eurooppalaisille jotakin tärkeää.

Sanoma niille jotka joutuvat ajamaan partansa joka päivä: ehkäpä leukanne yrittää kertoa teille jotakin.

Seuraavan kerran nuokkuessaan konserttisalissa hämärän ja tietoisuuden rajamailla voi ajatella ajankulukseen tätä seuraavaa.

Jos orkesteri olisi hiljaa, kuuluisi vain kapellimestarin hiljaisen hyräily – vähän oikean sävelen vierestä.

Ja lopuksi toinen uskonnollinen sananlasku, joka ehkä puhuttelee hyvinkin meidän sekulaarisen aikamme eläjää:

Jumala tietää. Siinä kaikki. Hän ei tee mitään muuta. Jumala vain tietää.

Päivästä on tulossa taas kuuma, se on jo nyt kostea, joten ukkosta on odotettavissa iltapäiväksi. Hellettä on jatkunut jo yli viikon. Kiitos siitä, jos siitä voi ketään kiittää.