Italialaisesta potkupallosta ja rasismista

Ensimmäiseksi on sanottava, että en erityisesti piittaa jalkapallosta, en pidä ranskalaisista kovin paljoa ja minulla on suuria ennakkoluuloja italialaisten kansanluonteesta (jos millään "kansalla" nyt ylipäätään on "luonnetta"). Joku voisi kutsua tällaista vaikka rasismiksi, mutta sen tietysti kiistän ehdottomasti. Miksi minun täytyisi pitää erityisesti juuri ranskalaisista tai italialaisista. Ei miksikään.

Mielessäni on lisäksi aina ollut ajatus, että suurin osa potkupallon, jota jotkut kutsuvat kauniiksi peliksi, beautiful game, pelaajista ja kannattajista on rasistisia huligaaneja, joilla ei ole juuri mitään käsitystä jalkapallon urheilullisesta puolesta, saatikka sitten sen esteettisestä, taktisesta tai tieteellisestä aspektista, se kaikki meneekin useimpien – pääasiassa juovuksissa pelejä katsovien – jalkapallofanien hilseen yli sitä juurikaan koskematta. Tietenkään kaikki fanit eivät ole tällaisia, sanoinkin tuossa vain, että suurin osa.

Ja sitten SIITÄ ottelusta. Italia voitti, koska Ranska pelasi vielä huonommin. Italian ei edes pitänyt olla loppukilpailussa. Australiaa vastaan he saivat voiton tuomarin tehtyä virhearvion italialaispelaajan näyttelyn ansiosta. Mutta sitähän italialainen pelaaminen on aina, joten asiasta ei pidä sen enempää valittaa.

Zinedine Zidane, joka on algerialaistaustainen berberi, vaikka onkin Marseillessa syntynyt, lähetettiin ulos ansionsa mukaan. Hän teki törkeän tempun ja maksoi sen ulosajolla. Se ei tee Zidanesta huonompaa pelaajaa, kaikkien aikojen paras eurooppaalainen pelaaja Puskaksen jälkeen, siitä ei ole epäilystäkään. Ranska ei myöskään hävinnyt tapauksen vuoksi. Rangaistuspotkulotto ei ole enää joukkueen pelaamisesta kiinni.

Presidentti Jacques Chirac sanoi Zidanelle vastaaottaessaan Ranskan joukkueen Pariisissa mm:

You are a virtuoso, a genius of world football. You are also a man of heart, commitment, conviction. That's why France admires and loves you.

Vaikka olenkin Chirac’in kanssa tässä asiassa poikkeuksellisesti lähes samaa mieltä, on kuitenkin sanottava, että kukaan urheilija ei ole “genius” (nero), tai saattaa joku ehkä ollakin, mutta se on erittäin harvinaista, enkä usko, että kumpikaan tähän tapahtumaan osaa ottanut pelaaja ansaitsee tulla kutsutuksi neroksi.

Tässä on kuitenkin suuremmasta asiasta kysymys kuin potkupallosta, nimittäin rasismista.

Italia on hyvin rasistinen maa. Berluscone’n hallinto on lietsonut rasismia omien poliittisten tavoitteidensa vuoksi, joten rasismiin suhtaudutaan erityisesti urheilun ja aivan erityisesti jalkapallon piirissä erityisellä suopeudella.

Ennen loppuottelua sekä Zidane että Italian joukkueen kapteeni Fabio Cannavaro antoivat rasismin vastaisen lausunnon. Italialainen sanoi omassa lausunnossaan mm. näin:

We know we have a large responsibility, especially with regard to the very young, who from a cultural point of view are particularly impressionable and forever in search of role models whom they can aspire to emulate. We must therefore avoid any form of discriminatory behaviour, not only on the pitch, but also and especially in our daily lives, so that everyone comes to understand that there can be no differences on account of race, skin colour or religion.

Rasistinen käyttäytyminen ei ole mitenkään odottamatonta italialaispelaajilta. Zidanen löylyttämä Marco Materazzi käytti rasistista kieltä, josta Zidane kimpaantui ja pukkasi päällään italialaispelaajaa, joka lisäksi näytteli tilannetta pahemmaksi kuin se oli. Ehkäpä Materazzi ei ollut edes lukenut kapteeninsa rasistilausuntoa.

Huuliltalukijoita apunaan käyttäen mm. BBC (ja monet muutkin jo) ovat selvittäneet mitä Materazzi sanoi. Hän kutsui Zidanen äitiä terroristi-huoraksi ja toivoi, että Zidanen perhe kuolisi karmealla tavalla. Zidane on hiljattain kuullut, että hänen äitinsä on vakavasti sairas. Jos ajattelen itseäni samassa tilanteessa, niin olisin todennäköisesti halunnut tehdä saman tempun, mutta luontainen pelkuruuteni olisi sen luultavasti kuitenkin estänyt. Marsellelaisella Zidanella on tietysti riittävää kovuutta ja voimaa tehdä mitä teki.

Näytelmän konna on Materazzi, klovnina oli tuomari ja Zidane on traaginen sankari, joka maksaa virheensä ”hengellään” niin kuin kunnon tragediaan kuuluukin.

”Beautiful game”! Really?

Linkkejä:
Italialaisesta rasismista voi lukea lisää The Times Online'sta.
Ja Guardian -sanomalehden jalkapalloasiaa koskeva ihmettely on täällä.
Myös bloggarit ovat jo sanoneet painavia ja asiantuntevia sanoja, mm. Korennon elämää ja RAUNO RÄSÄNEN: Pragmaattista solipismia (kahdessa lastussaan tähän mennessä).