on tapana laskea, kun matka edistyy. Tämä on sadasensimmäinen (101.) Dionysoksen kevään lastu.
Lastut ovat olleet keskimäärin parin sivun mittaisia (puolentoista rivinvälillä), joten sivuja on siten tullut parin sadan verran, joka olisikin jo ohuehkon romaanin mittainen nippu konekirjoitusliuskoja. Sellainen tekele edellyttäisi suunnitelmaa: tarinaa, juonta, henkilöitä, logiikkaa, kronologiaa, jotka tietysti puuttuvat tällaisista lyhyistä heitoista, ja kai ennekaikkea pitkäjänteisyyttä, hikeä, kyyneleitä ja ajatuksia, jotka varmistaisivat, että kustantajallekin olisi jotakin voinut toimittaa puolen vuoden työstä.
Sanoja on tullut käytettyä kaikkiaan 50,000:n verran, monet sellaisia, joita ei tiennyt edes osaavansa, mutta jostakin ovat pullahtaneet ajatuksiin ja näppäinten kautta bloggerin muistiin.
Dionysoksen kevät sai käyntilaskimen toukokuun ensimmäisestä alkaen ja tänään kello 08.30 kolumbus.fi:n serveriltä kävi blogin 6000. vierailija, jota tämä blogihenkilö kiittää nöyrästi ja ujo mutta hunajainen hymy huulilla, niin kuin tietysti kaikkia muitakin Arvoisia Lukijoita; mukaan lukien 6001. kävijää, joka vieraili klo. 08.41 net.au:n serveriltä.
Samana aikana on laskurin mukaan aukaistu kaikkiaan 13,652 sivua, ja ehkä aika monta on luettukin. Keskimäärin aukaistuja sivuja on 2.4 kutakin käyntikertaa kohti.
Tammikuun lopulla aloittaessaan ei bloginpitäjällä ollut oikein kunnollista aavistusta siitä, mitä tällaisessa päiväkirjanomaisessa blogissa voisi kirjoitella, päiväkirjanomaisuus tosin hävisi jo ensimmäisillä kirjoituskerroilla. Anita Konkan blogia, Kirjailijan päiväkirja, oli jo tullut seurailtua jonkin aikaa tämän "tuttuuden", blogin mielenkiintoisuuden ja asian opiskelun vuoksi.
Ajatuksena oli kirjoittaa lähinnä kirjallisuudesta, luetuista kirjoista, valmistuvista teksteistä (sic) ja vähän ilmailusta. Lastujen aiheet ovat kosketelleet monenlaisia muitakin asioita; jopa henkilön vain hyvin vähän rakastama euro-politiikka ja -poliitikot ovat olleet joidenkin kiukunpurkausten kohteina.
Puolivuotta sitten oli ajatuksena päivittää blogia 3-4 kertaa viikossa ja jatkaa niin kauan kuin riittävää intoa piisaa ja katsoa missä mennään noin puolen vuoden kuluttua.
Silloin alussa ei osannut oikein ennakoida sitä, kuinka paljon aikaa näiden lastujen tekoon todellisuudessa menee. Mutta vielä enemmän tarvitaan aikaa kaikkien kiinnostavien blogien päivittäiseen lukemiseen, sopivien linkkien ja uusien blogien etsintään ja muiden kirjoitusten kommentoimiseen. Tämän "lisätyön" määrä tuli blogihenkilölle yllätyksenä, mutta sekin vaatimus on lähes päivittäin pystytty täyttämään, ja näin lastunikkari on kyennyt pysymään ajan tasalla Blogistanian muoti-ilmiöistä, Blogisanomat on tietysti ollut oivana apuna, vaikka onkin laiskotellut liikaa viime aikoina käyttäen muka kuumuutta ja kesälomaa tekosyynä.
Toistaiseksi voimat ja into ovat tähän riittäneet, eikä ole muutakaan syytä, jonka vuoksi pitäisi kirjoittamista lopettaa. Harrastus jatkuu.
Ja lopuksi vielä uudestaan: kiitos kaikille Arvoisille Lukijoille, ja kiitos kiinnostavista kiistakirjoituksista omilla blogeilla ja kommenteissa. Seuraavalle puolivuotiskaudelle yritetään löytää kiinnostavia aiheita. Sediksen bloginpitäjän huoneentaulu (tai jotakin sellaista) on tullut luettua, joten blogihenkilö lupaa lisäksi, että asioista tullaan sanomaan painava sana, joka usein saattaa olla myös totta, blogihenkilön lähes ehdoton mielipide, tai ainakin luotettavalta taholta kuultu huhu ja näiden puutteessa jopa itse keksitty uutinen tai ehkä vakuuttava uni, jonkalaisia blogihenkilön pitääkin tästä nyt lähteä katselemaan, että herää heti aamulla uutta lastua suunnittelemaan.
9 kommenttia:
Joskus pännii, eikö vaan, että tämänkin ajan olisi voinut käyttää hyödyllisemmin? Toisaalta- olisiko kuitenkaan?
ruu
Kauheeta kun ehdin jo ajatella että nyt se pitää jäähyväispuhetta.
Näistä vakiblogeista tulee yllättävän tärkeitä.
Vähissä on meikäläisenkin sosiaalinen elämä kun täällä blogeissa tuntuu niinkuin olisi tekemisisssä oikeiden ihmisten kanssa, enkä kyllä oikeastaan edes ymmärrä miksi tämä sosiaalisen kanssakäymisen muoto olisi jotenkin huonompi kuin joku muu. Ainut mitä kaipaan on naaman ilmeet, ne on täällä vähän kortilla. :)
Ehän se nyt tätä lopeta, kuinka narsistin saisi peilin edestä. Räjäyttämällä peilin?
Joo, kun katselee muiden tekstiensä liian pientä määrää, niin joskus ottaa päähän ja ajattelee, että jos...niin...Mutta olisiko tosiaan tullut tehtyä muuta. Joskus kun katsoo Käymälän ja Sediksen tekstejä ajattelee lisäksi, että itse on laiska, kun ei jouda enempää. Katso nyt vaikka tätä Sediksen Russell juttua, tai ystävyysfestifaaleja huh. Sillä menee historioitsijan hihna päälle varmaan ihan huomaamatta. Mutta toisaalta sehän on meidän muiden etu:))
Minulle tämä kirjoittaminen on tärkeää virtuaaliyhteisön vuoksi, mutta myös siksi, että suomenkieleni pääsi ruostumaan pahasti, kun en viitsinyt edes suomalaista kirjallisuutta lukea. Yritin parantaa tuota kirjallisuuspuolta kirjoittautumalla viime syksynä yhdelle kirjallisuuskurssille, mutta kun tämä virtuaalielämä vie liikaa aikaa, ja siellä luettiinkin "vääränlaista" kirjallisuutta, eli semmoista, joka jo olikin tuttua. Rahat taisivat mennä siinä hukkaan. Tosin onpa tullut luettua nykyajan suomalaisia kirjallisuusteoreetikkoja, jotka muuten olisivat jääneet tutustumatta.
Modernia suomalaista sanastoa täytyisi jostakin oppia jaolenkin nyt hiljalleen pääsemässä uuden suomalaisen kirjallisuuden pariin. Huovisen viimeisin tuli juuri luettua;))
Tässä virtuaaliyhteisössä on semmoinen hyvä puoli, että aloittaessaan kommentoinnin, ei sanokaan: mitä helvettiä sä nyt...
Vaan voi istua alas ja ajatella ja sanoa sitten, että: niin, tota, tuo on kyllä...mutta...
Lisäksi Karpalo, olen lukenut kommenttisi kasvinsyönti lastussani. Kiitos siitä. Jostakin syystä kommentit sieltä ovat hävinneet, tai en ainakaan pääse niitä katsomaan ja kommentoimaan. Se lastukokoelma on saatavilla myös Gutenbergin saitilta, johon on linkki lastun sisällä. (Lohilastuja ja kalakaskuja)
Hanhensulka,
paljon onnea tähänastisesta saavutuksestasi ja hyvää jatkoa.
On aina hauskaa lukea kirjoituksiasi. Sinun kanssasi on myös mukavaa väitellä..)
Kiitos kommentista, Pirkko, olen jäkättäjä, midnight talker, lievästi kyyninen romantikko. Mutta kyllä minulla on ihan lämmin sydän, maailma vaan on sellainen näytelmä, ettei aina voi ottaa vakavasti; Aurinkomatka:))
Dionyssiksen kevään kautta Karpalolle, joka kaipaisi edellä ilmeitä. Lieneekö tämä tuttu? http://www.allhappypets.com/images/HappyUser-13.jpg
Anteeksi, anteeksi, että käytetään välittäjäsivua, täytyykin etsiä Karpalon asemapaikka omiin tassuhin. Sain siis tämän tyytyväisen ilmeen Mrs Ruulta viime yönä. Dee ei usko nauraviin sääffereihin, ja luulee minun vain nähneen pahaa unta, mutta minä näin sen omin silmin, nauravan sääfferin.
Linkin kirjallinen osuus toimikoon palautteena Hanhensulalle. Kiitos!
Vielä varoitus! Tämä kuva voi aiheuttaa herkimmille traumoja. Myös kyyniset romatikot ovat oikeutettuja poistamaan kuvalinkin kommenttilaarista.
Mr Bones
Täytyy myöntää että kuva naurattaa, Mr Bones. Mä olenkin tunnetusti huonon huumorin ystävä.
Aika jännä, ei aukea sen ruokalastun kommenttiosio mullakaan. Kiva että ehdit nähdä viestini.
Lähetä kommentti