Syntyi blogihenkilön rokin kyllästämässä mielessä nimimerkkien Mirjam ja Elina tiukoista kommenteista edelliseen lastuun. Vastine kasvoi niin mittavaksi, että se ansaitsee oikein oman lastun teon, ja samalla tulee täytetyksi tämän päiväinen moraalinen velvollisuus uuden lastun julkaisemisesta.
Blogihenkilö näyttää ajattelevan, että syyllisiä Afrikan maiden huonoon tilanteeseen ei voi enää löytää varmuudella historiasta paitsi aivan viime vuosikymmeniltä. Eikä tarvitsekaan muuten kuin historiallis-tieteellisestä mielenkiinnosta ja oppimismielessä. Mitään historian tapahtumia ei tietysti pitäisi heijastaa nykyajan moraalisiin, tai eettisiin, ajatusmalleihin, vaikka näin tehdään jatkuvasti mm. naisasioissa ja orjakaupan mielettömyyden ihmettelyssä.
Syyllisiä siihen, että kolmannen maailman köyhyys ja kurjuus jatkuvat, olemme me kaikki, jotka emme tee mitään tai vähintään oman painoluokkamme mukaan. Ja siihen tietysti luetaan tämä blogihenkilö mitä suurimmassa määrin. On kuitenkin muistettava, että idealistit antavat vain ideat muutokselle. Idealistit eivät koskaan saa asioita ajettua loppuun saakka (huom. tässä kuvataan erityisesti blogihenkilöä), siihen tarvitaan realisteja, jotka usein ovat kyynikkoja ja tämä raapii meidän idealistien herkkiä tunnenystyröitä tai millä tunteita nyt sitten tunnetaankin.
Hyvin harvoin näkee sellaisia ihmisä kuin Bono ja Bill Gates, jotka ovat valtavan menestyneitä ja kuitenkin todella tuntevat moraalista velvollisuutta tehdä jotakin. Gates on ilmoittanut antavansa 95 % noin 50 miljardin dollarin omaisuudestaan auttaakseen nälänhädän poistamisessa ja AIDS:n taltuttamisessa. Tietysti vielä jää muutama miljardi, mutta pääasiahan on, että loput menevät hyviin tarkoituksiin. Joinakin vuosina Gates'it (Melinda ja Bill) antavat kehitysmaille enemmän kuin 25 miljoonan ihmisen Australia puhumattakaan pienestä Suomesta. Heillä, siis Gates’eillä, niin kuin tietysti australialaisilla ja suomalaisillakin, on voimakkaita mielipiteitä moraalista ja maailmasta yleensä ja sen vuoksi apu pyritään ohjaamaan niin kuin he itse katsovat parhaaksi.
Sama muuten koskee myös Amerikkaa ja mitä muuta avustavaa maata tahansa. Esimerkiksi Suomen kehitysapu oli kiinni siitä, että käytetään suomalaisia tuotteita ja palveluita. Tällä pyrittiin mm. vähentämään korruption mahdollisuutta, siinä kuitenkaan onnistumatta, ja tietysti tekemään samalla hieman rahaa kehitysavun suojassa. Mahtaakohan meidän aina-moraalisesti-oikeassa-oleva nykyinen ulkoministerimme, ja samanlainen ja muita Euroopan johtajia (erityisesti italialaisia) hurmaava presidenttimmekin, vielä harrastaa tällaista kehitysapua.
Jännä juttu pakottavassa moraalisessa velvollisuudessa on se, että sitä ei ole olemassa muuten kuin niiden ihmisten ajatuksissa, jotka haluavat sen olevan olemassa joko inhimillisistä tai uskonnollisista syistä. Tätä voisi kutsua pyyteettämyydeksi tai altruismiksi. Meillä idealisteilla halu uskoa, että jollakin muulla on moraalinen velvollisuus tehdä hyviä tekoja, on tietysti voimakas. Mutta vain harvoin niin voimakas, että nostamme sametin peittämän takapuolemme tehdäksemme jotakin muutakin kuin oluen tai bioviinin haun lähimmästä jääkaapista.
16 kommenttia:
Kiitos vain vastineesta, Hanhensulka.
Orjakauppa ei ole vain historiaa, niin kuin varmasti hyvin tiedät. Menneestä orjakaupasta me tiedämme eniten siitä, mitä valkoiset tekivät afrikkalaisille rahdatessaan heitä laivoilla työvoimaksi plantaaseilleen. Nykyinen orjakauppa koskee erityisesti lapsia nuoria heidän omalla mantereellaan. Siihen on puuttunut mm. kansainvälinen Pelastakaa Lapset, myös Suomen Pela. Kyllä Geldofin ja Gatesin rahoille kohteita löytyy.
Historia ei kuitenkaan ole vain tutkijoiden ambitio, niin kuin idealistina hyvin ymmärrät. Ei nykyinen Afrikka ole se mikä on ilman siirtomaahistoriaansa.
Mutta niin kuin Elinan sivujen linkin kautta sai lukea, ei Afrikka ole pelkkiä ongelmia. Ihmiset elävät siellä elämäänsä, aivan niin kuin kaikilla muillakin mantereilla.
Muuten, Hanhensulka: idealisti minäkin olen. Oma mukava elämä on niin mukavaa!
Eri kirkkokuntien lähetystyöntekijät ovat tehneet jo kauan työtä afrikkalaisten hyväksi, tekevät edelleen. Kun tukee heidän työtään, tietää varmasti, että apu menee tavalliselle afrikkalaiselle.
Muistelen jostain lukeneeni, että Suomi on luopunut kehitysavun ehdoista, eli avustukset annetaan avustuksina ja kauppapolitiikkaa harjoitetaan siitä irrallaan. (Hyvä Suomi!) Todennäköisesti Kumppani-lehti on ollut tietolähteeni tässä asiassa.
Live8-ärtymykseni koski oikeastaan ennen kaikkea sitä, etteivät afrikkalaiset itse tälläkään kertaa päässeet puhumaan omista asioistaan. Tai edes esittämään omaa musiikkiaan!
Mirjam, minulla on ollut onni käydä työn puolesta täsmälleen puolessa Afrikan maista (26, luullakseni 52:sta, ensimmäisinä Dahomey ja Nigeria Biafran ammoisen sodan aikaan) ja ilomielin yhdyn ajatukseesi siitä, että afrikkalaiset elävät elämäänsä huolimata meidän eurooppalaisten myönteisistä tai kielteisistä ajatuksista.
Orjakauppa on hävytöntä ja jatkuu edelleen. Yhtä hävyttöntä on se, että humanistisen poliittisen korrektiuden nimissä, suljetaan silmät nykyajan orjakaupalta Afrikassa (muuallakin sitä toki on) ja moititaan vain Euroopan osuutta siihen (jonka eurooppalaisten oma omatunto lopetti jo yli vuosisata sitten). Tällä tehdään karhunpalvelus niille naisille ja lapsille, jotka joutuvat orjakaupan uhreiksi nykyajassa.
Tässä on myös sitä samaa, joka tekee kaikki muslimien teot hyväksyttäviksi ja eurooppalaisten ja amerikkalaisten tuomittaviksi unohtaen, että maailma ei ole mustavalkoinen, että oikea ja väärä eivät ole polarisoituneita pisteitä vaan toisiinsa sekoittuneita alueita harmaan eri sävyissä.
Pirkko, monen avustushalukkaan mielestä se, että kirkon apu on sidottu sanan levittämiseen, ei ole avustustoiminnan eettisen perustelun kanssa sopusoinnussa.
Tuossa olet oikeassa, Elina. Ihmettelin minäkin, kun pitkään konsertteja katsoin, kuinka vähän Johannesburgin konserttia näytettiin; oikeastaan ainoa pitempi jakso oli se, kun Nelson Mandela puhui.
Yleisöä kosiskeleva, mutta silti sydämeen käyvä oli nuoren etiopialaisen naisen puhe ja käsi kädessä esiintyminen Madonnan kanssa, hetken. Nopsasti Madonna jatkoi yksin, omaa show'taan, joka oli kyllä näyttävää ja vaikuttavaa.
Voi perustellusti kysyä, missä oli Afrikka Live8:sta.
Vastauksesi tuli samaan aikaan, kun kirjoitin vastinetta Elinalle.
Olen toki päätellyt teksteistäsi, että tunnet Afrikkaa hyvin; siksihän tuosta mantereesta kirjoitat. Se on tärkeää. En olekaan oikeastaan mistään eri mieltä kanssasi, tahdoin vain fokusoida joitakin seikkoja. Minä en ole käynyt Afrikassa muuten kuin turistina. Toivon pääseväni näkemää Itä-Afrikkaa paremmin ystäväni kanssa, joka on siellä kehitystyössä muutaman vuoden.
Lähetystyö ei ole onnistunut Afrikan ongelmia, luultavasti tuonut mukanaan jokusen lisää, mutta varmasti on auttanut monia yksilöitä vuosikymmenten mittaan.
Afrikan ongelmat on ratkaistava maailmanlaajuisesti, sekä poliittisen että taloudellisen vallan käyttäjien on se tehtävä. Me tavikset, myös avustusjärjestöt, tehdään silti oma osamme, koska muutakaan emme voi, kun eettisyys ja altruismi on meihin kotona kasvatettu.
Elina, kiitos hyvästä linkistä. Hyvä jos olet oikeassa Suomen avustusten osalta. On myös muistettava, että Lontoo on pankkimaailman keskus myös siksi, että paljon kehitysavuksi menevästä rahasta palautuu Lontoon pankkeihin kehitysavun kohdemaiden yksityisten kansalaisten (yleensä johtajien) pankkitileille.
Afrikan puuttuminen BBC:ltä vaivasi minuakin, vaikka lyhyitä pätkiä tuli Eden-projektin alueelle sijoitetusta konsertista, jossa esiintyi lähes pelkästään afrikkalaisia artisteja. Olihan Hyde Parkissa toki kuitenkin Didon kanssa esiintynyt Youssou N'Dour.
Mirjam, äidin "maidosta" eettistä ajattelua ehkä minuunkin tarttui vahingossa (isä on sodan runtelema mies tässä mielessä, vaikka muuten ehjänä säilyikin). Äitikin oli sodassa mukana Lottien keittiöjoukoissa, hänen äitinsä taas oli hevos"miehenä" punaisten joukoissa sisällissodan aikana, vaikka kummastakaan ei sattuneista syistä niin paljoa puhuttu silloin kun olin lapsi, valitetavasti, nyt onkin sitten liian myöhäistä. Olkoon tämä opiksi niille, joilla vielä on mahdollisuus keskusteluihin vanhempien sukupolvien kanssa. Sitten kun on liian myöhäistä, ei ole jäljellä kuin katumus ja ahtauden tunne kurkun seudulla:((
Hyvät ystävät, ettehän unohda tätä: Afrikassa on ainakin 286 miljoonaa kristittyä eli 15% maailman kristityistä.
Suomella, jonka väestöstä suurin osa on kristittyjä, on erinomainen mahdollisuus kommunikoida afrikkalaisten kanssa juuri tämän vuoksi. On jotain syvällisesti yhteistä.
Suomi ei ole ollut koskaan kolonialistinen maa. Suomalaiset ovat siellä työntekijöinä, joita sinne halutaan.
blogisisko, kaikki totta mitä sanoit, minulla ei ole pahaa sanottavaa siihen. Aikaisempi kommenttini oli yleisempi ajatukseltaan.
Usein "yhden asian liikeet" kuten kirkko aiheuttavat torjuntaa sellaisissa, jotka eivät ajattele yhtä voimakkaasti samalla lailla. Vaikka Suomi onkin tilastoissa kristitty maa ja varmaan sellaisena pysyykin, se on pohjavireltään sekulaarinen niin kuin kai aika yleensä, ja kirkon jäsenyys on tapajäsenyyttä hyvin suurella joukolla.
Kristillisyys Afrikassa on paljon totaalisempaa uskovaisten keskuudessa kuin meillä. Kirkkoon menoa varten "pukeudutaan" niin kuin meillä vielä joskus 50-luvulla. Kristittyjen merkit ovat osa identiteettiä, jopa bussin kuljettajilla ja rekkakuskeilla on ajoneuvo koristeltu niillä. Ja kaikkeen suhtaudutaan väkevämmällä tunteella. Niin kuin myös heidän ei-kristillisiin uskontoihinsa, islamiin ja luonnollisiin uskontoihin.
Me suomalaiset olemme hillitympiä ja vaisumpia kaikessa verrattuina etelämaalaisiin ihmisiin. Pinnan alla kytee kuitenkin voimakkaita tunteita.
Uskonnolliset tunteet nousevat suomalaisillakin pintaan, kun tulee jokin yksityinen, kansallinen tai kansainvälinen kriisi.
Siellä "etelämailla" uskominen näyttää olevan iloisempi asia kuin meillä, johtuu ehkä luterilaisuuden tummista väreistä. Lutherha ei kai ollut kovin elämälle myönteinen ihminen, munkki kun oli itse ja nai vielä nunnan. Jotkut muut kristillisyyden muodot, jopa anglikaanisuus, ovat kevytvireisempiä, iloisempia jopa. Mistä sitten todella johtunevat nämä erot.
Ilmastosta ja kansanluonteesta. Pohjois-Amerikassa luterilaiset ovat kaikkea muuta kuin synkkiä.
Ilmaston vaikutuksen ymmärrän tietysti hyvin. Mutta olen ajatellut, että kansanluonnetta ei varsinaisesti ole vaan suurin osa käyttäytymisestä on kulttuurin luomaa, tapoja, ja uskonto on tietysti tärkeä kulttuurin elementti. Pohjimmaltaan ihmiset näyttävät kovin samanlaisilta menee mihin tahansa. Ja sen vuoksi ajattelin, että uskonnon muotoseikat muokkaavat sitä, kuinka ihminen käyttäytyy uskonnollisissa tilanteissa.
Onko esimerkiksi suomalaisella ortodoksisuudella tai katolisuudella eroja muihin maihin verrattuna. Ei ole omakohtaista kokemusta joten en tiedä. Ruotsalainen ja saksalainen luterilaisuus näyttävät kovasti samanlaisilta kuin suomalainenkin.
Mehän joskus ennenkin keskustelimme jossakin muualla tästä asiasta, ja silloin arvelin muistaakseni jotakin, että syntien tunnustamisriitin puuttuminen luterilaisuudesta vaikuttaa myös ihmisten käyttäytymiseen.
Lähetä kommentti