Jotka ranskalainen Claude Joseph Rouget de l'Isle sepitti ja sävelsi vuonna 1892 Strasbourgin ulkopuolella sotilasleirissä odottaessaan vihollisuuksien alkamista Itävallan keisarin armeijan kanssa, kaikuvat vielä blogihenkilön korvissa eilisen Ranskan kansallispäivän vieton jäljiltä. Alla on laulun kertosäe ranskaksi ja suomeksi Eino Leinon kääntämänä. Rouget de l’Isle kutsui lauluaan nimellä "Chant de guerre de l'armée du Rhin" (Reinin armeijan sotalaulu).
Aux armes, citoyens,
Formez vos bataillons,
Marchons, marchons !
Qu'un sang impur
Abreuve nos sillons
Aseihin ryhtykää!
Riveihin yhtykää!
Eespäin, eespäin!
Juoda nyt saa
sortajainsa verta maa.
Henkilö on myös laiskasti kahlannut läpi lukuisan joukon sanomalehtiä, internet-lehtiä ja Anita Konkan blogia (14.7. Vihan juurella), jossa tämä bloginpitäjien Grand Dame moittii meitä uudempia tulokkaita varovaisesti etiikan unohtamisesta ja ylistää Lassi Kämäriä tämän eettisesti oikeasta kannanotosta Lontoon pommiräjäykseen, jota ei siis saa kutsua terroriteoksi. AK lämäyttää yllättävästi pöytään myös hitler-kortin, jonka vepin keskustelusääntöjen mukaan pitäisi lopettaa juttelun siihen.
Kuitenkin kostoksi Konkalle ja vastavedoksi natsiesimerkeille blogihenkilö ei iskekään stalin-korttia pöytään vaan on sen sijaan ajatellut Sartrea, eksistentialismia ja sitä, mitä tarkoittaa olla vapaa ihminen. Tietysti on ymmärrettävä, että henkilö ajattelee eksistentialistien omaavan oikean käsityksen ihmisen vapaudesta ja tämä saattaa rajoittaa henkilön omaa vapautta. Toisaalta käsityksen omaksuminen on ajattelun ja vapaan valinnan tulos, niin kuin henkilö haluaa kaikista muistakin mielipiteistään aina ajatella ja tuoda julki suuriäänisesti.
Tässä asiassa blogihenkilö näyttää siis ajattelevan niin kuin Sartre, ja monet muutkin, että syvästi uskovainen ihminen ei oikein voi olla vapaa. Tätä sitovat tietysti Jumalansa ajatukset, jotka joku tavallista ihmistä viisaampi olio, ehkä oikea kirjailija, on kirjannut ylös jossakin historian hämärässä ja vakuuttanut kuulleensa sanat suoraan Jumalansa suusta. Tämän lastun kannalta tärkeitä kirjauksia ovat tehneet juutalaiset, ja näistä siinneet kristityt ja muslimit pyhissä kirjoituksissaan, Raamatussa ja Koraanissa. Kuitenkin myös se, että on uskovainen, on vapaa valinta.
Sartre puhuu esseessään ”Eksistenttalismikin on humanismia” (suomentaja Aarne T.K. Lahtinen) myös ihmisen vapaudesta ja sanoo kryptisesti mm: ...”Ihminen on, ei ainoastaan sellainen minä hän itseään pitää ollessaan olemassa, sitten kun olemassaoloa kohti syöksyvä laine saavuttaa rannan; ihminen on vain sitä mitä hän itsestään tekee. Tämä on eksistenttialismin ensimmäinen periaate....” Ja myöhemmin: ”...Kun sanomme, että ihminen on vastuussa itsestään, emme tarkoita sitä, että hän olisi vastuussa vain omasta rajallisesta yksilöstään, vaan kaikista ihmisistä...” Ja vielä: ”...vastuumme...koskee koko ihmiskuntaa.”
Viime päivien lukukokemuksesta blogihenkilölle on jäänyt sellainen kuva, että suuri osa kommentoijista asettaa meidän länsimaisesta kulttuuristamme osallisille kristityille, hinduille, sikheille jne. korkeampia eettisiä tavoitteita kuin muslimeille. Mielestäni tämä tavoite on ongelmallinen erityisesti siitä syystä, että se on periaatteellisen rasistinen. Siinähän sanotaan, että meidän länsimaisten tulee olla tietoisia eettisistä hyveistä, mutta samaa ei tule odottaa vihollisiksimme ryhtyneiltä, joita tässä Lontoon tapauksessa ovat siis edustanee neljä tai viisi englantilaissyntyistä muslimia, kaikki nuorehkoja miehiä, joilla on tai ei ole yhteyksiä Al Qaiidaan.
Nämä nuoret miehet (jotka Saaran mukaan eivät voi olla ”tavallisia”) olivat tietenkin syvästi uskovaisia ja täten Jumalansa orjia. Joku Arvoisista Lukijoista saattoi lukea henkilön lastun 8.7.2005, jossa mainittiin Abdulrahman, joka ymmärsi mitä hänen nimensä tarkoitti ja pyrki lastussa osoittamaan yksinkertaisten länsimaisen ja islamilaisen nykytodellisuuden eroa.
Koraanin Pöydän suurassa (5) jakeissa 33 - 37 annetaan muslimeille oikeus periaatteessa murhata toisinajattelijoita ja muitakin, jotka eivät usko Koraanin oikeellisuutta. Jumalanorja tietenkin noudattaa Koraanin kirjainta ja murhaa tilaisuuden tullen tällaisia väärin ajattelevia ihmisiä. Väärinajattelun määrittää mufti, joka voi julkistaa asiasta fatwa’n, jonka antamisoikeudesta ei ole selviä sääntöjä (ilmeisesti).
Kyseiset jakeet on kopioitu tähän alle täältä:
(”33. Ainoa palkka niille, jotka sotivat Jumalaa ja Hänen lähettilästään vastaan sekä levittävät turmiota maassa, on että heidät tapetaan tai ristiinnaulitaan, tai heidän kätensä ja jalkansa hakataan poikki eri puolilta, ristiin, tai heidät karkoitetaan maasta. Sellainen on heidän häväistyksensä tässä elämässä, ja tulevassa heille on kauhea kuritus,
34. lukuunottamatta niitä, jotka katuvat, ennenkuin te saatte heidät valtaansa. Sillä tietäkää, että Jumala on pitkämielinen, laupias.
35. Te, jotka uskotte! Pitäkää Jumala kunniassa ja etsikää Hänen läheisyyttään sekä ponnistelkaa Hänen retkellään, jotta olisitte onnellisia.
36. Mitä tulee uskottomiin, niin totisesti, vaikka heidän olisi kaikki, mitä maassa on, ja yhtä paljon lisää heidän lunastamisekseen ylösnousemuspäivänä, ei sitä heiltä vastaanotettaisi. He ovat tuskallisen rangaistuksen omat.
37. He pyrkivät pois tulesta, mutta eivät pääse. Heidän rangaistuksensa on pysyvä.”)
Tällaisen ajatteluketjun tuloksena päädytään helposti ajatukseen, että muslimit eivät olisi vastuussa omista teoistaan, koska Koraani, joka rajoittaa heidän vapauttaan, sallii tässä tapauksessa murhan. Blogihenkilö ei voi hyväksyä tätä ajatusta.
Henkilön mielestä jokainen yksilö valitsee vapaasti - jossakin elämänsä vaiheessa - haluaako olla ajatuksiltaan vapaa vai uskoa nöyrästi ja kyselemättä jonkun muun ajatuksia. Sama koskee jokaista yksilöä, myös muslimeja. Jokainen muu käsitys on rasistinen ja siksi ongelmallinen. Valinnallaan yksilö valitsee kaikkien puolesta, jotka joutuvat tämän valinnan kanssa jossakin tekemisiin.
Näin blogihenkilön mielestä näidenkään muslimien (kaikki Englannissa syntyneitä) teoille ei voi löytyä mitään ulkopuolista, hyväksyttävää perustelua ja he ovat ihmisen vapauden perusteella vastuussa siitä, että murhasivat muita ihmisiä. Se, että heille oli luvassa 72 neitsyttä palvelijoiksi Paratiisissa, ei ole kestävä perustelu, vaikka olisi kuinka houkutteleva.
Tämä ei sulje pois sitä, että islamilaisen maailman ongelmia ei voisi ymmärtää. Eikä myöskään anna vastapuolellekaan mitään oikeuksia esimerkiksi sotiin tai muiden terroritekojen tekemiseen. Nämä ovat tietenkin muiden vapaiden valintojen tuloksia, joista kärsii suuri joukko muita ihmisiä.
Edes Marseljeesin vertatihkuvat sanat eivät oikeuttaisi terroritekoihin, vaikka niitä ehkä on näinkin aikojen kuluessa käytetty.
19 kommenttia:
Viittaako tuo "aseisiin ryhtykää" raamatussa ensimmäisessä mooseksen kirjassa käytettyyn termiin: "Tuokaa heidät tänne, luoksemme ryhtyäksemme heihin"?
En tiedä, mutta tuli mieleen entinen opiskelukaveri nimeltään Simo, joka ehkä puhui samasta asiasta, kun kehui kotona Kauhavalla käyntinsä jälkeen kateellisille poikamiestovereilleen vaimonsa ylenmääräistä kauneutta, ja sanoi herkästi ja henkevästi, että: "Ensimmäiseksi laitoin vaimoani."
On olemassa eräs merkittävä ero kristinuskon ja islamin välillä, ja se on avain aikamme tragediaan.
Valistuksen ajasta lähtien on kristityillä ollut tapana harjoittaa tekstikritiikkiä Raamatun lauseista. Raamatun sana ei ole laki, vaan sitä tulkitaan ottaen huomioon aikahistoria.
Tekstikritiikki hyväksytään päinvastoin kuin joskus keskiajalla, jolloin myös kristityt tappoivat toisinajattelijoita ja pitivät sitä jopa jalona asiana.
Islamissa ei suvaita tekstikritiikkiä. Tämä asia ratkaisee kaiken. Islamin asiantuntijat ja oppineet kokevat tämän suurena puutteena.
Näin on, ja samasta syystä islamilainen kulttuuri stagnoitui johonkin 1300-luvulle (meidän ajanlaskua, heidän omat vuosilukunsahan ovat nyt vähän yli 1400).
Amerikkalaiset muslimit yrittävät muuttaa tätä, erityisesti tuo suuran 5 jae 33 on silmätikkuna, mutta heidän arvostuksensa muslimimaailmassa ei liene kovin suuri poliittisista syistä johtuen. Islamilta puuttuu lisäksi ylärakenne, joka voisi uudistaa uskoa. Eikä tietysti hirveästi houkuttele keskustelemaan puhdasoppisuudesta, kun pään päällä leijuu uhkana tuo jae 33, jonka avulla voi tehdä mitä vain.
Ehkä islamin oppineet pohtivat vieläkin vastaavia kysymyksiä kuin kristittyjen ajattelijoiden aikaisemmat pähkäilyt siitä, kuinka monta enkeliä mahtuu seisomaan, vai oliko se istumaan, neulan kärjelle. Vaikka voi olla, että kristittyjen puhdasoppisuuden ongelmat ovat vieläkin samaa luokkaa. Vaikkapa kondomin käytön kielto katolisilta.
Muuten vieläkin ihmettelen, että kristityt pitävät Vanhaa Testamenttiä oppinsa pyhimmän kirjan osana, eiköhän UT olisi täysin riittävä siihen tarkoitukseen.
Kuten Anonymous tuossa yllä sanoo, keskiajalla myös kristityt tappoivat hanakasti toisinajattelijoita. Sen jälkeen on tapahtunut KEHITYSTÄ.
Kehitystä edeltää usein jonkin ulkopuolisen tahon esittämä kritiikki.
Kehityksen vuoksi myös Islamia on kritisoitava.
"Tavalliset" muslimit kaipaavat kaikkien kynnellekykenevien tuen, jotta Islamin rauhanomaisempi, paremmin nykypäivään sopiva tulkinta saadaan vakiinnutettua. Kuten Hanhensulka yllä toteaa, "tavallisen" muslimin kritiikki omaa uskontoaan kohtaan on inhimillisesti katsoen mahdotonta, koska joku äärimuslimi saa Koraanin mukaan tällöin vapaasti hänet teurastaa.
Kritiikkiä kaivataan siitäkin huolimatta, että joku varmasti kutsuu sitä rasismiksi, ja höpöttää, että "maailmassa on kuule miljardi muslimia, eivät ne kaikki ole pahoja". Ja vaikka siihen sisältyy riski, että rauhanomaisemmatkin muslimit saavat osakseen rasistisia purkauksia. Ja riski, että tulee äärimuslimi ja tappaa minut sen vuoksi, koska arvostelin Islamia. Näinhän kävi muun muassa Theo van Goghille.
Luulen, että maailmaa odottavat vielä paljon nykyistäkin sekasortoisemmat olot. Se on kuitenkin se hinta, joka kehityksestä on maksettava. Asiat muuttuvat pahemmaksi, ennen kuin ne muuttuvat paremmaksi. Tämä sanonta pätee luultavasti ikävä kyllä tähänkin kehitykseen.
- eräs muurahainen eräästä toimistosta
Kysyn: eikö sekä islamilaiset fundamentalistit että kristityt fundamentalistit pyri toimissaan kritiikittömään, omasta mielestään puhdasoppiseen pyhän kirjan lukemiseen (en sano: tulkintaan). Fundamentalisteja kristittyjä on edelleen, myös Suomessa. Se, että islamilaiset fundamentalistit toimivat nyt terrorin keinoin, USA:n harjoittamaa valtioterroria vastaan, on yhtä lailla asetettava historian lampun alle kuin keskiajan kristittyjen teot. Kumpiakaan ei voi silti nhyväksyä.
Eikö se, pitääkö kristitty Vanhaa vai Uutta testamenttia omalle uskolleen merkittävämpänä, riippunee juuri tuosta fundamentalistisesta katsannosta. Jeesuksen opitahan ovat oikeastaan hyvinkin sosialistisia.
Erona näiden fundamentalistien välillä on, että niitä on kovin vähän kristittyjen joukossa (ehkä erään muurahaisen mainitseman kehityksen vuoksi) ja hyvin paljon muslimeissa. Esimerkiksi Pakistanissa on jonkun tiedon mukaan 62 % väestöstä Al Qaiidan kannajia.
Eräällä muurahaisella oli myös hyvä pointti tämä ihmisten yleinen vastuu ihmiskunnasta ja se, mitä meidän pitäisi tehdä asian eteen.
Yritin painottaa tuossa lastussa sitä pointtia, että jos ryhdytään antamaan anteeksi tekemättä mitään muuta, se johtaa helposti eskaloituvaan tilanteeseen. Yksi rauhattomuutta lisäävä asia on myös englantilaisten ja amerikkalaisten nuorten muslimien erilainen suhtautuminen asioihin.
Mirjam, kristinuskon perustajahan ei ollut Jeesus (ideamies) vaan Paavali (pragmaatikko), joka oli aivot ja primus motor koko homman takana ja puhui "Jeesuksen" suulla (Pietari oli ehkä sydän? ja ihmisyys, mistäpä sen tosin tietää varmuudella). Siksi kannattaa tutkia häntä (Paavalia siis). Kun Paavalin kirjoituksia lukee, ei oikein voi vetää johtopäätöstä, jonka tuossa teet:)) Naisten huono asemakin on hänen kirjeittensä eikä Jeesuksen oppien syytä. Evankeliumeissa on myös painotuseroja.
Grand dame Konkka kirjoittaa vastustavansa vihaa ja puolustaa tunnetusti vihaista ja ilkeäkielistä miestä. Missä logiikka?
Totta puhut; fundmentalistien määristähän minä en puhunutkaan mitään. Mutta jossakin jopa kristittyjä fundamentalisteja tuntuu olevan liiaksi asti, ja päättämässä jopa siitä, miten tämän maailman käy.
Mitä Raamattuun tulee, eikö kristinuskon perustan kuitenkin pitäisi katsoa olevan Kristuksen opeissa, siis erityisesti Vuorisaarnassa? Niin ei tietysti ole, sitähän en sanonutkaan. Juuri Paavalin oppien vuoksi minun onkin ollut koko aikuisikäni vaikea hyväksyä kristinuskoa (sen paremmin kuin mitään uskoa toisaalta). Niin se on kaikessa idealismissa: ensin on idealisti(t) ja aate, sitten tulevat pragmaatikot, jotka tuhoavat aatteen - aatteen nimissä.
Sartren (ja häntä ennenkin esitettyhin) eksistentialismin ajatuksiin ihmisen perimmäisestä vapaudesta ja siitä koituvasta ahdistuksesta olen taipuvainen. Ajatus siitä, että ihminen on ihminen valintojensa kautta ja vastuussa valinnoistaan paitsi itselleen, läheisilleen ja lopulta koko ihmiskunnalle, on vaativa jokaiselle yksilölle, mutta hyvin tosi. Sartrehan kirjoittaa paljon itsepetoksesta, itse tehdyistä vankiloista, joihin tuota ahdistavaa vapautta paetaan.
Enpä tiedä tuosta fundamentalistien suhteesta koko muslimiväestöön. Täytyy muistaa että muslimeista suurin osa ei asu Lähi-idässä ja lähes kaikkialla (muualla) islam on hyvin voimakkaasti sekoittunut aiempiin paikallisiin uskomuksiin.
Sen sijaan luulen, että Anita Konkka on oikeilla jäljillä viha-teemansa kanssa. En usko, että yksittäisten terroristien motiivina on pohjimmiltaan uskonto, vaikka terroritekoja perustellaankin uskonnolla. Voin hyvin kuvitella, että esim. Lontoon terroristien (siis niiden jotka veivät pommit metroon) henkilökohtaisena motiivina saattoi hyvinkin olla juuri tuo kokemus siitä, että heitä vihataan, vaikka he olivat pyrkineet integroitumaan osaksi englantilaista yhteiskuntaa ja ilmeisesti olivat tässä jopa kohtalaisen hyvin onnistuneet.
Tässä mielessä Lontoon pommimiehet eivät taida erota kovinkaan paljoa taannoisesta Myyrmannin pommipojasta, joka halusi "näyttää" kiusaajilleen... Eli olisiko kuitenkin niin, että terroristit ovat yhtä tavallisia ihmisiä kuin uhrinsakin? Omat ajatukseni tästä aiheesta kiteytti kauniisti (jo ennen kuin ehdin itse ne ajatella) Arawn, joka yleensä kirjoittaa hieman toisenlaisista aiheista. Lisätä voin ehkä sen, että kun ihminen kokee olevansa vihattu, hän saattaa olla valmis epätavallisiinkin tekoihin. Ja joskus paikalle sattuu joku, joka osaa käyttää ihmisen epätoivoa hyväkseen. Oli se sitten Osama tai George W. tai se, jonka nimeä ei saa mainita.
Irshad Manti, islamin uskoa tunnustava naistutkija, on sanonut, että juttu paratiisin neitsyistä on käännösvirhe. Profeetan mukaan paratiisissa oli tarjolla rusinoita (siihen aikaan kallis herkku). Huvittaa kesken vakavan asian niiden miekkosten ilme, kun heille läpsäistään rusinakippo käteen ja sanotaan, että syökää veljet, siinä on palkkanne, tasan 72 rusinaa.
Mette, toivottavasti tämä teoria leviää muslimien keskusteen ja naurattaa heitäkin, olisi ehkä vähemmän vapaaehtoisia. Toisaalta Paratisin rusinat saattavat olla todella hyviä.
Ja sitten vähän vakavammin, Elina, Englannissa on 1.6 miljoonaa muslimia. Siellä on monissa moskeijoissa saarnaajat, jotka lietsovat vihaa omaa maata kohti juuri tietyillä Koraanin suurilla.
Tietysti on vaikea sanoa mikä on tavallinen ihminen, kuitenkin suurin osa muslimeista siellä on tavallisia ihmisiä, jotka eivät tällaista tekisi kuin poikkeusoloissa (tarkoitan jotakin sotatilaa niin kuin Saksassa, johon Arawn viittasi mielestäni vähän naiivisti). Näiden ihmisten motiivina on uskonta, koska muslimina olo on totaalisempaa ja edellyttää syvää uskoa päivittäisine abluusioineen ja moskeijassa käynteineen.
Jostakin syystä jotkut heistä pystytään houkutttelemaan poomeiksi, mutta vain hyvin harvat. Mikä siis on tavallinen tässä, ei ehkä kuitenkaan se, joka voidaan houkutella mukaan. Englanti on niin monikulttuurinen yhteiskunta, että vihan täytyy tulla jostakin muualta kuin siellä asumisesta.
Myyrmannin poikaa ei voitane sanoa Suomessakaan tavalliseksi, hänen psyykkeään ei tietysti enää voida testata. Tai tietysti voidaan, mutta avoimeksi jää, mitä tarkoitetaan sanalla "tavallinen".
Tämän lauantain Helsingin Sanomissa Erkki Toivanen muistuttaa yleisönosastossa, että terrorismin johtohenkilöt ovat rikkaita ja aloittivat toimintansa kymmenen vuotta ennen Irakin sotaa. Terrorismin syynä eivät ole syrjääntyminen, köyhyys tai Bushin toimet.
Mirjam,
kristityt EIVÄT pidä Vanhaa Testamenttia uskonsa perustana.
Sillä on vain historiallinen arvo. (poikk. kymmenen käskyä, psalmit ja profeetat, joilla on jotain yleistä uskonnollista merkitystä).
Jeesus ei ollut sosialisti.
Tuskin sosialistit hyväksyvät Jeesuksen ajatusta, että sama palkka maksetaan sille, joka on tehnyt tunnin työtä ja sille joka on tehnyt koko päivän.
Jeesus oli uskonnollinen opettaja, ei missään nimessä poliittinen, vaikka hänestä yritettiin saada sellaista jo omana aikanaan.
Jos viihdyt Jeesuksen seurassa ja pidät hänen ajatuksistaan, olet kristitty.
Paavali oli antiikin kasvatti. Sieltä tulevat esimerkiksi ajatukset ruumiin ja naisen halveksimisesta, siis antiikin filosofeilta. Ne eivät ole aitoa kristillisyyttä. Mutta antiikin sivistyksen saaneena hän pystyi välittämään kristinuskon antiikin kielelle.
Kukin kulttuuri kerää kristinuskon ympärille omaa ainestaan, me suomalaiset synkkyyttä, karuutta sekä raatamisen ihannointia, afrikkalaiset tunnetta ja vauhtia, amerikkalaiset kimallusta.
Kaiken keskeltä löytyy kuitenkin Jeesus.
Uskonasioissa täytyy aikuisen oppia erottamaan yleispätevä ydin ja aikahistorialliset raamit.
Islamin vaikeus on, että tätä aikahistoriallista ainesta ei osata erottaa ytimestä. Puuttuu se tekstikritiikki, joka on jo täällä mainittu.
En epäile, etteikö islamilaisia fundamentalisteja olisi myös muualla kuin Lähi-idässä. Pointtini oli ennemminkin se, etten usko, että elämäänsä suurin piirtein tyytyväinen ihminen - uskonnosta riippumatta - lähtee tekemään mitään tällaisia laittomia ja "epätavallisia" tekoja, vaikka kuka kuinka yllyttäisi.
Toinen tärkeä pointti liittyy taas siihen, mihin Arawnin tekstissä viitattiin eli joidenkin ihmisten (tässä tapauksessa muslimien/arabien/tms.) esittämiseen toisena. Kun länsimaisena mediassa jatkuvasti esitetään tietyt ihmisryhmät Toisina, ei minusta tunnu kovin kummalliselta, että nämä Toiset kokevat, että heitä vihataan ja tämä puolestaan saattaa johtaa kamaliin asioihin. Taustalla tietysti vaikuttavat tietyt henkilöt omine poliittisine tavoitteineen, mutta hehän eivät olekaan valmiita uhraamaan omaa henkeään "uskonsa" puolesta.
En tainut vieläkään ilmaista itseäni kovin selkeästi, joten lisään vielä vähän. On kovin inhimillistä etsiä joistain Toisista syitä omiin ongelmiin, ja politiikassa tätä inhimillistä piirrettä käytetään tehokkaasti hyväksi. Hitler osoitti saksalaisten ongelmien syyksi juutalaiset. Islamilaiset fundamentalistisaarnaajat esittävät syntipukkeina kristityt ja maallistuneet muslimit. Ja monien länsimaisten (kristittyjen?) poliitikkojen syyttävä sormi taitaa tällä hetkellä osoittaa taas "terroristeihin", joiksi liian usein ymmärretään kaikki arabimuslimit tai jopa kaikki muslimit. Esimerkkejä on helppo keksiä lisää kymmenittäin.
Eri uskontojen ominaispiirteillä ei mielestäni tässä asiassa ole juurikaan merkitystä, mitä tahansa uskontoa voidaan käyttää samaan tarkoitukseen. No, ehkei ihan mitä tahansa, mutta kristinuskoa on kyllä käytetty, ja käytetään, tällaisiin tarkoituksiin aivan yhtä tehokkaasti kuin islamiakin. Kyse on uskonnon väärinkäytöstä, mikä on onneksi myös suurimmalle osalle muslimeita täysin selvää.
En ole ehtinyt tänne aikaisemmin, ja nyt on vähän myöhäistä jatkaa tätä keskustelua.
Uskonnosta kuitenkin sen verran, että uskonnon ongelma on myös siinä, että pyhiä kirjoituksia pitäisi uskoa, koska ei ole mitään muuta, mille uskonsa rakentaisi.
Kuitenkin näissä pyhissä kirjoituksissa on paljon selvästi puppua, jota ei enää vuonna 2005 voi ottaa tosissaan niin kuin Pirkkokin tuossa yläpuolella viittasi.
Ongelma on tietysti, että mikä kirjoitusten osa jätetään, jos ei uskota kaikkeen. Jos ajatellaan kristinuskoa, neitseellinen syntymä ja kristuksen oleminen Jumalan poika ovat uskonnon ydin ja perusta. Ilman niitä ei kristinuskoa olisi. (Ja islamissa tietysti Mohamedin oleminen profeetta ja tekstiensä saaminen suoraan keskusteluista Jumalansa kanssa.)
Lisäongelmana on se, että UT:n, joka on kristinuskon sydän, tekstit on kirjoitettu kymmeniä ehä sata ja enemmänkin vuosia tapahtumien jälkeen "valikoivasti" käyttäen lähteinä aikaisempia, jo hävinneitä kirjoituksia ja suullista perimää. Voidaan jopa sanoa, että joku Valtakunnan salaisuus on historiallisesti yhtä painavaa tekstiä kuin Johanneksen evankeliumi (nuorin niistä), koska Waltarilla oli sydämensä ja oman ajattelunsa apuna historioitsijoiden tutkimustietoa.
Järjen käyttöä kirkon piirissä ei aina olla katsottu hyvällä silmällä juuri näistä syistä ja uskon olemuksen täytyy löytyä "sydämestä" muuten sen kipinää ei oikein voi pitää yllä. Seurauksena on kiivaasti sekularisoituva länsimaailma.
Mitä tässä on sanottu kristittyjen kirjoituksista, pätee samalla tavalla islamiin ja juutalaisuuteen myös.
Onneksi on olemassa kokonainen ammattikunta, teologit pohtimassa, mikä on ydintä ja mikä raameja.
Siinä ei päästä tietenkään yksimielisyyteen. Jokaisen on lopulta itse määriteltävä kantansa.
Fundamentalismin ongelma on se, että se ei edes ryhdy virallisesti tekemään tätä ytimen ja kehysten eroa.
Pakkohan heidän on kuitenkin se tehdä käytännössä. Aika vaikuttaa kaikkein fundamentalistisimpiinkin.
Ei kukaan enää puolustele vanhalla testamentilla orjuutta niin kuin Jefferson, jolla oli maalaus Haagarista makuuhuoneessa, jonka hän jakoi orjattarensa kanssa.
Mutta eihän Jefferson ollut fundamentalisti, enemmänkin valistusajan oppinut, joten näyttäisi siltä, että kulttuuri ja aikakauden tavat vaikuttavat enemmän kuin uskonto! Me ihmiset ollaan niin hitaasti kehittyviä paksupäitä.:)
Pirkko
Lähetä kommentti