Ja muut sen sellaiset ajatukset risteilivät eilen kovasti blogihenkilön päässä, kun ajatteli terrorismia, sotaa ja ihmiskunnan historiaa istuessaan turvallisessa lintukodossaan, 4. kerroksen asuntonsa studiossa ranskalaisten ikkunoiden takana, joihin sade teki pitsimäisiä kuvioita muuttaen keinovalossa kylpevän maailmankin kauniiksi. Sama maailma ei televisiossa avautunut kauniina, vaikka uutiskanavien katselussa on jotenkin lumoavaa taikaa, joka helposti liimaa takapuolen sohvankulmaan moniksi tunneiksi, ellei pidä varaansa.
Virtuaaliystävä Prosperon lastu välittömästi Lontoon räjähdyksen jälkeen yllätti blogihenkilön valmistautumattomana. Blogisiskon vastaus Prosperolle ei sen sijaan yllättänyt. Useinhan naisten ja miesten ajatukset väkivallasta eivät ole samanlaisia, miehet ottavat voimakasta kantaa puolesta tai vastaan; naisten kanta on ymmärtävämpi, myöntyvämpi, jotenkin pehmeämpi myös mielettömän väkivallan edessä. Muutkin bloggarit kirjoittavat siitä tänään.
Muiden sananvaihto pakotti henkilön ajattelemaan omaa kantaansa, joka ei tietysti ollut mitenkään valmiina mielessä, niin kuin ei mikään muukaan mielipide ennen kuin sen kirjoittaa ylös tai alas, tai mihin se nyt kirjoittaankin. Mieli on niin monimutkainen rihmasto, että aivan helposti sen totuuksiin ei pääse käsiksi. Kuitenkin ensin näyttää siltä, että blogihenkilön länsimaisessa mielestä terrorismi on tuomittava kaikissa nykyisissä olosuhteissa.
Sotahan on terrorismin järjestäytynein muoto. Valkoisen Suomen vapaussota oli terrorismia niin kuin olivat talvi- ja jatkosotammekin, lähes kaikki suomalaiset hyväksyvät ne kuitenkin oikeutettuina, vaikka Suomen olemassaololla ei ollut silloin mitään historiallista oikeutta, moraalinen oikeus oli tietysti jokaiselle ”oikein” ajattelevalle suomalaiselle itsestään selvyys, ja lopputulos, yhteiskunta ympärillämme, ehkä vahvistaa sen oikeuden.
Suomalaisena on helppo tehdä ajatusleikki siitä, mitä olisi tapahtunut, jos joko 1918, 1940 tai 1944 taistelujen, joiden oikeutusta venäläiset katsoivat täysin toisin silmin ja vankalla vakaumuksella, lopputulos olisi ollut toinen ja Suomesta olisi tullut sosialistinen neuvostotasavalta Viron tapaan. Sosialistit, sekä demarit että kommarit, tietysti hyppäävät ilosta tämän ajatuksen edessä, joten ilmeisesti yli puolet kansasta olisi tyytynyt oleviin oloihin.
Suomalaiset ovat historiansa aikana useimmiten ottaneet tilanteeseensa hyvin pragmaattisen alistuneen kannan ja olleet tekemättä mitään. Tapoimmehan ”me” tietysti Kustaa III:n ja Bobrikovin ja aloitimme Anjalan liiton, mutta muuten olemme olleet kuin kusi sukassa ja käyneet tyytyväisinä sekä ruotsalaisten että venäläisten sotia innokkaasti sen kummemmin pulisematta, niin kuin vieläkin muistamamme sotahuuto ”hakkaa päälle”, jota karjuimme ympäri Eurooppaa (vieläkin), ja Porilaisten ja muut marssilaulumme osoittavat.
Vaikka tällainen spekulointi on täysin turhaa, sanottakoon kuitenkin, että blogihenkilö näyttää syvällä mielessään antavan suomalaisille oikeuden pommittaa ruotsalaisilta, venäläisiltä ja neuvostoliittolaisiltakin maanvaltaajilta suolet pihalle vapauden saavuttamiseksi. Tämä tietysti pelottaa kovasti rauhaarakastavaa henkilöä, ja toivottavasti sitä ei lasketa suureksi synniksi edes Pyhän Pietarin toimesta, kun tämä aikanaan päättää kumpaan suuntaan henkilön olisi Taivaan portilla käännyttävä.
Eli näyttää siltä, että perusväittämä tässä asiassa on: ”se ei ole tärkeää, mitä tietää, vaan kuinka sen tietää”. Kaikki tietysti tietävät, että väkivalta ilman oikeutusta on väärin. Oikeudesta väkivaltaan ollaan väkevästi erimielisiä. Ja tästä päästään helpolla askeleella islamilaiseen terrorismiin.
Sehän syntyy alistamisen, voimattomuuden ja vihan perusteella. Kaikki täysin tuttuja tunteita jokaiselle ihmiselle, jopa Arvoisalle Lukijalle ja blogihenkilölle. Jos unohdetaan islamilaisen maailman kaduilla kuorossa huudettavat iskulauseet, jotka eroavat meidän huutamistamme vain kohteensa ja sanojensa vuoksi, islamilaisten ihmisten ajatukset eivät ole meistä paljoa eroavia. Hekin haluavat syödä, juoda (vettä tietysti) ja naida niin kuin me haluamme tehdä, ja nauttia elämästä rauhan vallitessa, ja onnellisuuden ja turvallisuuden lisääntyessä omassa maassa. Syystä tai toisesta tähän ei ole ollut suuria mahdollisuuksia monissa islamilaisissa maissa, ehkä Turkkia, Egyptiä ja muutamaa Pohjois-Afrikan valtiota lukuun ottamatta.
Blogihenkilöllä on ollut onni tuntea ystävänään tulisieluinen saudi, jonka nimi on Abdulrahman (suomeksi Jumalanorja), ja joka kirjoittaa runoja. Perinteiset suomalaiset nimet eivät käänny juuri noin nykykielillä, tosin emmehän me tiedä tarkasti mitä sellaiset supisuomalaiset nimet kuin Jouko, Seppo tai Eero alun perin tarkasti ottaen tarkoittivat. Jumalanorja nimenä on kuitenkin jotenkin nykyaikaista suomalaista ja miksei muutakin eurooppalaista tai amerikkalaista ihmistä hätkäyttävä. Ja antaa merkittävän vihjeen erosta, joka kulttuureissa vallitsee. Abdulrahman nimittäin tiesi tarkasti, mitä hänen nimensä todella tarkoitti.
Abdulrahman näki lisäksi, että hänen kuninkaansa, Fahad, ja tämän perhe, käyttivät 60 % Saudien öljyntuotannosta omien taskujensa täytteeksi. Ja hän tietysti ajatteli, että näistä yhteiskunnan loisista olisi jotenkin päästävä eroon. Sen lisäksi hän ajatteli, että syy näiden vallassaoloon ovat englantilaiset ja amerikkalaiset, jotka ovat jakaneet arabimaailmaa nykyiseen muotoonsa ja ylläpitävät despoottisia hallitussukuja tukemalla näitä taloudellisesti ja sotilaallisesti. Eikä tähän ole juurikaan vastaansanomista, muuten kuin lisäämällä muitakin eurooppalaisia maita tähän konnaluetteloon, erityisesti Ranska, joka on kaikissa näissä asioissa mukana koukkuisin, ahnein sormin. Näinhän maailma nykyisin makaa, niin kuin Irakin sota osoittaa.
On hyvin helppo ennustaa, että Saudien ja muidenkin kuningasperheiden lähtölaskenta on jo alkanut ja heidät heitetään historian romukoppaan, mihin kuuluvatkin. Tilalle tullaan pystyttämään islamilaisia tasavaltoja, ja tätä amerikkalaiset ja englantilaiset yrittävät viivyttää Lähi-idän sodillaan niin kauan kuin mahdollista. Lähi-idän öljylle on tietysti ensin löydettävä sijainen. Vastapuolena Lähi-idässä on vain terrorismi, jota vieläkin tukevat sellaiset islamilaiset maat kuin Iran, Syyria ja Libya. Tälle antaa oikeuden heidän oma maailmankatsomuksensa.
Niin masentavaa kuin tämä on sanoakin, terrorismi Euroopassa ja Amerikassa tulee jatkumaan vielä pitkään, ja New Yorkin, Washingtonin, Moskovan, Madridin ja Lontoon tapaisia väkivallantekoja tullaan näkemään monissa muissa maissa. Ilmestyskirjan ratsastajat: (oikeuden) nälkä, (mielen) rutto, sota ja kuolema ovat liikkeellä ja voivat hyvin.
Ai niin, viskin ja veden suhde oikein täytetyssä lasissa pitäisi olla tasan 50/50.
P.S. 11.7. Huvittavia virheitä sattuu, kun innostuu liikaa kirjoittamisessaan ja unohtaa ajattelun. Onneksi Anita Konkan blogia lukiessa tulee yleensä hyödyllisiä ajatuksia päähän, niin kuin nytkin. Joten korjattu on ainakin yksi virhe:)(
19 kommenttia:
Hyvä Hanhensulka,
suurin osa suomalaisista tunnetuista ja hyvissä asemissa olevista vasemmistolaisista ei olisi ollenkaan hyppimässä ilosta eikä muustakaan.
He eivät olisi syntyneetkään. Hehän kuuluvat enimmäkseen niihin varakkaisiin oikeistolaisiin sukuihin, jotka olisi listitty heti alkuun punaisessa Suomessa. Suomi olisi tyystin toinen maa. Ajatusleikkinä kovin kiinnostavaa, millainen maa se olisi ollut.
Ajatusleikit ovat aina antoisia, ja tietysti turhuutta myös, mutta mikäpä ei elämässä olisi. Suomen osaltahan meillä on terijokelaisten asiakirjojen vuoksi hieman kuvaa siitä, mitä paralleelimaailmankaikkeudessa tapahtui.
Olemassaolossa itsekullakin on juuri se kiusallisen pelottava ominaisuus, että sitä ei olisi ilman perhosen siiveniskua, tai ehkä vain hyttysen:))
Tiedä sitten oliko iskun aiheuttama spontaani reaktio tämä Palestiinan apupaketti G8-mailta. Joka tapauksessa rauha siellä kuivattaisi kyllä oleellisen osan siltä suunnalta nyt sikiävästä terroristiporukasta.
Toki pikkuporukkakin pystyy hyvin pahoihin iskuihin eikä kaikkia hulluja maailmassa saa mitenkään tyytyväisiksi. Mutta eikö Saksakin rauhoittunut nopeasti kun vain muutama Baader-Meinhof -kellokas saatiin lopulta kiinni?
Baader-Meinhofia ei voi rinnastaa islamisteihin täysin. Islamin alueella on mittaamaton määrä halukkaita terroritekoihin, Saksassa oli vain pieni ja sekin aika päämäärätön porukka. Todella isoihin tekoihin tarvitaan suurempaa sitoutumista.
Voi olla, että nämä paketit oli lyöty lukkoon jo virkamiesneuvottelujen aikana ja päämiehet vain valitsivat listasta. saattaa olla että olet oikeassa, syrinx.
En tahtoisi saivarrella, mutta et kai tarkoita, Hanhensulka, että PAA edustaa jotenkin naisten ajattelua yleensä. Se tuntuu kohtuuttomalta. Mutta ethän sinä tietenkään niin ajattelekaan!
Älä ole huolissasi, Mirjam. Minä edustan omaa ajatteluani. Minulla on ihan ikiomat aivot sukupuolestani huolimatta.
PAA
Tuota, luehan Mirjam uudestaan se lauseeni Pirkon mielipiteistä:))
Tietenkään stereotyyppisesti nais- tai miesajattelua ei ole olemassakaan ja kaikki ajattelemme aina individuaalisti. Usein kuitenkin naiskanta on pehmeämpi, vaikka ei sitä pidä mennä yleistämään niin kuin on nähty historiassakin. Vasemmalta laidalta Hertta Kuusinen on mielenkiintoinen ilmiö, oikealta taas Thatcher, taikka Pirkko. Vaikka ei yhteiskunnallisia asioita voida jakaa vain oikea-vasen akselilla.
Eräs mielenkiintoinen piirre suomalaisessa yhteiskunnassa on se, että meiltä puuttuu jostakin syystä oikeistoliberalismi poliittisesta elämästä (ei tietenkäään täysin yhteiskunnasta), sitähän ei ole ollut demaripuolueen perustamisen ja vahvaksitulon jälkeen, vaikka heidän lehtensä, hesari, on vielä jäljellä. Mistä johtunee.
Toki minä sen luin, ettei Blogisiskon mielipide sinua yllättänyt! :) Mutta kun oitis sen jälkeen kirjoittelit naisen mielipiteistä väkivallasta yleisellä tasolla... Mutta niin kuin kirjoitin edellä, en uskonutkaan sinun yleistävän, kunhan polemisoin hellepäivän kiusaksi. Pirkko vain itse ei taida tunnustautua oikeistolaiseksi, ainakin minulle hän kerran sanoi olevansa kaikkialla, mitä se sitten tarkoittaakin.
Jos asuisin Yhdysvalloissa, äänestäisin ilolla demokraatteja, esimerkiksi Hillary Clintonia. Englannissa äänestäisin Tony Blairia.
Suomessa poliittinen kartta on vielä sekaisin. Neuvostoliiton romahtamisesta on kulunut niin vähän aikaa.
Pidän sekä fasisteja, natseja että kommunisteja 1900-luvun hirviöinä ja massamurhaajina. Niin pitää suurin osa muistakin nykyajan ei-kommunistististen maiden asukkaista.
Jos tämä ajatus tekee minusta teidän mielestänne oikeistolaisen, niin silloin taitaa olla suurin osa muistakin länsimaisista ihmisistä oikeistolaisia.
Minun olisi hyvin vaikea äänestää kumpaakaan, H. Clintonia tai Blairia. Erityisesti jälkimmäisestä olen jostakin syystä muodostanut peiriaatteettoman pyrkyrin kuvan, joka on labour vain nimellisesti. Clintonista on vaikeampi saada otetta, varsinkin kun hänestä puhutaan niin paljon kaikenlaista pahaa. Ehkäpä syyttä suurimmaksi osaksi. B.Clintonia sen sijaan äänestäisin mielihyvin, hänessä on karismaa ja älykkyyttä, jotka kovin monelta poliitikolta puuttuvat.
Pirkko, turha sinun on ehkä väittää, että et olisi oikeistolainen. Miksi muuten oikeistolaisuus aiheuttaa toisaalta vihamielisiä kannanottoja muilta ja puolustelevaa asennetta asianosaisilta?
Muuten kommunistista tai edes puhtaasti sosialistista yhteiskuntaa ei ole vielä tainnut ollakaan. No ehkä Ruotsi olisi esimerkki viimemainitusta:)) Stalin ja Hitler eivät toisistaan paljoa eronneet, edes ruumiiden lukumäärän suhteen.
Maaseudun säilymisen vuoksi voisin äänestää ihan hyvin keskustapuoluettakin, jos he tekisivät pesäeron siitä Urkista.
Suomen puolueilla on tällä hetkellä käytännössä hyvin vähän eroa, jos ei mennä ihan vasemmalle tai ihan oikealle. Vai mitä?
Riippuu paljon henkilöstä, ketä haluaa tukea uralla.
Pirkko
Minä en äänestäisi Blairia, Clintoneita, Bushia enkä Howardia. En tiedä ketä äänestäisin. Ehkä Tarja Halosta, jos hän lopettaa Naton puolustuspuheenvuorot.
Tai mistä minä tiedän mit siellä Suomen politiikassa touhutaan. Tai minkään maan. Sitä vaan katsoo ja lukee lehtiä ja epäilee kaikkien tarkoitusperiä ja jos oikein alkaa miettiä, niin masentuu kokonaan. Syvä huokaus. Ehkä minä äänestäisin Anna Politkovskajaa, jos pitisi joku äänestää jonnekin. Tai Dalai Lamaa. Hm?
Ruu Morbidi
Joo, vaikeaa on äänensä kohdetta valita. Aina ei osu oikeaan vaikka kuinka huolellisesti valitsisi houkuttelevimman naisehdokkaan, jolle äänensä antaa. Muuten, kun Halosta tarkemmin katsoo, niin eikö siinä ole sellaista seksuaalista vetovoimaa nyt, mitä ei itseasiassa nähnyt ennen kuin oli valittu presidentiksi. Olen ajatellut, että tässä varmaan on laumaeläimelle ominaisesta, alfa-naaraan vetovoimasta kysymys. (Perceived power exudes sex appeal, myös hänen tapauksessaan:)) Vaikka ei taida Suomen presidentillä enää olla kovin paljoa valtaa.
Kiitos hienosta tekstistä, siinä on paljon kiinnostavia ajatuksia.
Muutamia niistä haluaisin kommentoidakin.
Ensinnäkin suomen itsenäisyydestä senverran että sitähän ei ole saavutettu sotimalla kuten monissa valtioissa, vaan kauniisti kysymällä. Kyllähän toveri Lenin suomelle itsenäisyyden soi, ei siinäollut mitään kiistanaihetta.
Suomen sisällissota taas johtui eriävistä mielipiteistä itsenäisyydeen käyttötavasta, ei niinkään ulkoisesta uhkasta. Tietysti punaisilla oli yhteytensä Neuvostoliittoon, mutta aivan samalla tavalla valkoisilla oli yhteytensä Saksaan.
Se ettei valkoisten voitto johtanut silloista radikaalimpiin saksalaistamistoimenpiteisiin, (esim. Saksalainen kuningas jäi saamatta)johtuu vain Saksan huonosta sotamenestyksestä I maailmansodassa.
Talvisota taas oli seurausta huonosta politiikasta. Jatkosota liian korkeaksi nousseesta kansallistunteesta ja uskosta saksalaisiin aseveljiimme. Itsenäisyyttä ei niinkään puolustettu, vaan lähinnä riskeerattiin.
Ajatusleikkisi Suomesta kommunistisena neuvostotasavaltana on kiinnostava. On kuitenkin varsin hankala spekuloida minkälaista kommunistisessa suomessa olisi, emmehän me edes tiedä minkälaista kommunisisessa Neuvostoliitossa oli. Lähes kaikki lähteet joita meillä aiheesta on, ovat propagandaa puolesta tai vastaan.
Sinun ennustuksesi rinnastaa neuvostosuomen neuvostoviroon, ja viittaa tapahtuneeseen historiaan jotenkin väistämättömästi tapahtuvaksi määrättynä. Neuvostoliitto olisi voinut olla aivan toisenlainenkin, kapitalistisen hegemonian voitto, joka nyt on tapahtunut ei ole mikään vääjäämätöntä.
Ja mitä tulee blogisisko kommenttiin:
"Pidän sekä fasisteja, natseja että kommunisteja 1900-luvun hirviöinä ja massamurhaajina. Niin pitää suurin osa muistakin nykyajan ei-kommunistististen maiden asukkaista."
niin hän on tietenkin oikeassa. Näin ajattelemme: fasismi ja kommunismi ovat meille kanonisoitua pahuutta, pimeä toiseus, johon voimme projisoida kaiken modernismin haaksirikkoon liittyvän epätoivon.
Valitettavasti tässävaiheessa kuitenkin kyynikot ja nihilistit ottavat väistämättä puheeksi ei-kommunististen (=kapitalististen) maiden ruumisluvut.
Jos nimittäin massamurhaamisesta puhutaan, niin kyllä silläkin saralla kapitalistinen järjestelä on osoittanut ylivertaisuutensa kilpailijoihinsa nähden.
Murhaaminen on aloitettu huomattavasti varhaisemmin, itseasiassa nuo muut mainitut järjestelmät on aikoinaan suunniteltu suureltaosin reaktiona kapitalismin epäinhimillisiin toimintatapoihin. Murhaamista on myös jatkettu muutamaa natsismin ja kommunismin hullua vuotta lukuunottamatta kilpailijoitaan suuremmilla volyymeillä.
Ansioluettelosta löytyy myöskin julmin ja tyhmin ihmiskunnan tuntema teko: Hiroshiman ja Nagasakin pommittaminen ydinaseilla.
Natsismin ruumislaskuri pysähtyi heti toisen maailmansodan jälkeen (ellei tiettyjä pseudomorfoottisia nuorisokulttuurilahkoja lasketa samaan jatkumoon), kommunismin nimissä lahdataan nykyäänkin joitain toisinajattelioita silloin tällöin, en tosin tiedä lasketaanko esim kiinassa murhatut kommunismin vai kapitalismin päälukuun.
Kapitalismin pääluku ei näytä mitään hidastumisen merkkejä. Uusia sotia öljystä ja oopiumista aloitetaan jatkuvasti, uusien terroristilakien perusteella ihmisiä häviää kokoajan koskaan palaamatta. Kehitysmaa-asioita en edes tässä viitsi ottaa puheeksi, jätetään se hippien tehtäväksi, mutta laskuri tikittää myös siellä suunnassa.
Sodan jälkeen saksalaisilta tivattiin oikeudessa miten he pystyivät osallistumaan näin julmaan ja epäinhimilliseen järjestelmään, vastaus oli yleensä: noudatin vain ohjeita.
Pieneksi vihjeeksi kaikille jotka uskovat tuon pyhän pietarin kuolemansa jälkeen kohtaavansa: keksikää joku hyvä selitys omalle osallistumisellenne nyt vallitsevaan järjestelmään.
Ohjeiden noudattaminen ei kelvannut syyksi Nürnbergissä, tuskin kelpaa Pietarillekaan.
anttia kirjoittaa hyvin :)
no niin onhan olemassa kaikista jumalista korkein g.w. bush jolle kelpaa syyksi pelkkä ohjeiden noudattaminen..
-b
Kiitos pitkästä kommentista anttia. Kommentoin vain Suomen itsenäisyyden osuutta.
Suomi sai tietysti sotimalla itsenäisyytensä. Laillinen parlamentti päätti tästä laillisessa järjestyksessä ja vähemmistöön jääneet aloittivat mellakoinnin, johon Leninin sotaväki innolla yhtyi. Laillinen hallitus pakeni vissiin Vaasaan ja aloitti asellisen toiminnan maan saattamiseksi järjestyksen valtaan, joka onneksemme onnistuikin.
Leninillä itsellään oli sillä hetkellä ensinnäkin yllätys, että hänen vallankumouksensa enemmistösosialistien (demarien?) hallitusta (heikohko Kerenski oli "vallassa") vastaan oli onnistunut, lähinnä kai maan sekavan tilanteen vuoksi; ja toiseksi hänellä ei ollut mitään mahdollisuuksia järjestää ratkaisevaa apua suomalaisille aatetovereille koko Venäjän ollessa hallitsemattomassa tilassa. Tsaarinhan nämä demarikapinalliset olivat kukistaneet jo maaliskuussa, vaikka Lenin saakin siitä usein "kunnian" vaikka siis vain tapatti tsaariperheen.
Joten unohdataan se kiitollisuus Leniniä kohtaan, josta Holkeri kiitteli vielä Neuvostoliiton jo huojuessa vahvasti 1989 puheessaan Leningradissa käydessään taas kerran nuoleskelemassa paikallisia neuvostotovereita. Holkerihan kuului kokoomuksen siipeen, joka tätä nuoleskelua oli tottunut tekemään jo teinipoliitikosta alkaen, joten se sujui heiltä oikein hyvin. Kanerva kuuluu samaan porukkaan, joka helposti unohtuu hänen naisjulkisuutensa vuoksi. Ja demareissa näitä samoja aatepornoilijoita on pilvin pimein, jopa nykyisessä vallankahvassa.
Jos olen oikein käsittänyt, niin eikös suomi itsenäistynyt vuonna 1917, ja sisällissota alkanut vuonna 1918?
Itsenäisyytemme saavuttamiseen on kyllä sota vaikuttamut, mutta ennemminkin Venäjän Japanin sota, kuin mitkään suomen itse käymät.
Terroriin liittyen pitää vielä mainita muutama historiallinen kuriositeetti:
Ennen toista maailmansotaa suomalaisilla ylioppilailla oli tapana hiippailla rajan yli kiväärin kanssa venäläisiä maanviljelijöitä ammuskelemaan. Harrastus oli kai verraittain suosittu.
Sodan aikana myös varmistauduttiin terrorismiin. Maamme metsiin kätkettiin suuria määriä aseita ja räjähteitä miehitysaikaa odottelemaan. Ei vaan sitten koskaan varsinaista miehitystä tullut, tuli suomettuminen.
Mielistely on perinteinen suomalainen tapa. Täällä mielistellään aina sitä tahoa joka katsotaan vahvimmaksi. Tällähetkellä se on Amerikan yhdysvallat.
Monet suomalaispoliitikot ovat hyvin innoissaan olleet liittämässä suomea erilaisiin yhteisrintamiin ja ytimiin. Luonnollinen seuraus tästä on että Islamistista terroria harrastavat myös katsovat suomen sopivaksi iskukohteeksi.
Vaivauduin vähän nokkiintumaan mielipiteestäsi demareista, kommunisteista ja Suomen itsenäisyydestä. Lukaisepa "Tuntematon sotilas" uudestaan, keskity erityisesti Lahtiseen ja saat täysin autenttisen kuvan suomalaisen kommunistin kannasta asiaan. Nimimerkillä "kokemusta on".
Kiitos vaivannäöstä, Mette, ja kommentista myös.
Tunnen Lahtisen tietysti hyvin, ja Edwin Laineen elokuvassa häntä näytelleen Veikko Sinisalon ansiosta minulla on hänelle kasvotkin.
Tuntematon kuvaa tietysti toista aikaa kuin kommenttini tarkoittama, olin vähän epätarkka siinä mitä tarkoitin, provokatiivisistä syistä, ehkä. Tarkoitin lähinnä kansalaissodan aikaisia tapahtumia, joista Linnalla, ja vielä paremmin Sillanpäällä, on hyviä kuvia siitä, mitä suomalaiset sosialistit olisivat tehneet/olleet tekemättä, jos sota olisi päättynyt toisin. Aarne Saarisen haastattelulausunnot ovat talvi- ja jatkosodan suhteen yhtä hyviä, ehkä parempia, vasemmiston mielipidepeilejä kuin Linnan tekstit, jotka ovat kuitenkin fiktiota.
Mutta hei, tämä on lähes sata vuotta myöhemmin, ja globalisaation pitäisi tietysti olla nyt lähempänä meidän sydäntämme kuin esi-isien poliittiset suhteet.
Minulla on sellainen, vähän kyyninen, luonne, että en voi ottaa minkään laidan poliitikkoja oikein tosissani. Itselleni yllätyksenä Halonen on vähän korjannut kyynisyyttäni tässä suhteessa, mutta vain vähän.
Lähetä kommentti