Sehän on ihan erilainen kuin meidän aikamme eikä sitä voi oikein edes kutsua samaksi maailmaksi. Jotenkin mielensä pohjalla Jukolan Laurin kaltaiseksi, syvästi metsäänsä kiintyneeksi ihmiseksi itseään kuvittelevan blogihenkilön mieltä kiihottaa aina ajatus siitä, että, jos olisi elänyt muinaisajassa, missä kohtaa tahansa, olisi tullut siellä toimeen samalla tavalla kuin ajassa oikeasti eläneetkin. Nimittäin henkilöt, jotka silloin kantoivat henkilön kehossa nyt vellovia geenejä, eivät olleet juuri laisinkaan erilaisia kyvyiltään. Saattoivat olla jopa yhtä puhtaita kuin nykyajan ihmiset, ainakin ranskalaisten luokkaa, ja, jos kävivät saunassa säännöllisesti, olivat ehkä aivan pohjoismaalaisella tasolla hygieniansa puolesta.
Hulluus on kiehtonut mieltä samalla tavalla. Ja hulluuden ylväin ilmentymä on tietysti paneutuminen elämässään yhteen asiaan. Trainspotter on englanninkielinen termi, joka kuvaa tällaista, joskus vähän hurahtanutta, mutta aina innokasta asianharrastajaa. Star wars-fanit ovat usein näitä, ja tietysti trecker’it, Startreck’in seuraajat vielä enemmän.
Yhden asian ihmiset voivat olla todella kiinnostaviakin. Anita Konkan Kirjailijan päiväkirjan kautta löytyi Marja-Leena Rathje’n mielenkiintoisen saitti ja sieltä pääsi suomalaisen muinasasiainharrastajan, Pekka Vaartelan, PrimitiiviNet-nimiselle saitille, jossa on mm. kuva Vaartelasta heittämässä vipukeihästä. Hän on tehnyt sitä jo neljän vuoden ajan. Omassa ajassamme tällainen on tietysti trainspotter-puuhailua, mutta jotenkin jutusta tuli blogihenkilölle lämmin ja hyvä mieli, kuin olisi juonut maitoa suoraan lehmän tisseistä (huom. tämä voi olla terveydelle vaarallista, eikä henkilö mitenkään suosittele sellaista yltiöpäistä hommaa kenellekään täysipäiselle tai täysi-ikäiselle ihmiselle) tai kuin olisi lukenut teinijulkaisulta näyttävää Muisnaistutkija-lehteä, joka tulee henkilön kotiin Belgian postin kantamana säännöllisen epäsäännöllisesti.
PrimitiiviNetin kautta löytyi, jos mahdollista, vieläkin kiinnostavampi saitti nimeltään Bradshaw Foundation. Siellä on simulaatio blogihenkilön ja muidenkin nykyihmisten esi-isien matkasta jostakin Afrikan savanneilta pitkin maita ja mantuja nykyisille sijoilleen.
Samoihin asioihin voi tietysti tutustua myös suomenkielellä, mm. paljon porua tiedemiesten keskuudessa synnyttäneissä Kalevi Wiikin kirjoissa Eurooppalaisten juuret (Atena Kustannus Oy, 2002) ja Suomalaisten juuret (Atena Kustannus Oy, 2004). Englanninkielisistä kirjoista henkilöä on myös kiehtonut mm. Spencer Wells’in The Journey of Man (allen Lane, The Penguin Press, 2002).
Näihin saitteihin tutustuminen muistuttaa viimepäivien tapahtumia miettiessä siitä, että olemme kaikki (jopa ruotsalaiset ja venäläisetkin) tulossa samoilta sijoilta ja kannamme pääosin samoja geenejä ihonväristä, kielestä tai uskonnosta huolimatta.
3 kommenttia:
Hei, olen melko uusi lukija jotta oli aika yllätys löytää nimeni tässä. Kiitos kovasti!
Kiitos itsellesi hienosta saitista ja monista hyvistä linkeistä. Jotka tietysti vain vahvistavat jo nytkin vahvaa nettiriippuvuutta;))
Kiitos hyvistä linkeistä, Hanhensulka. Terveisiä Kanadaan
t. kanadalaissuomalainen Pirkko
Lähetä kommentti