Kuva: Vogue 'n päätoimittaja Anna Wintour
Kuten kaikki hyvin tietävät, keskimääräinen tietokoneohjelmien rakentelija on huonoihoinen, ylilaiha tai ylilihava, merkittömissä lökäfarkuissa tietokoneen näyttölaitetta päivät pitkät tuijottava mies, jolla on rasvainen iho, pesemätön tukka ja sosiaaliset taidot, joista autistinen kuusivuotias poika olisi ylpeä.
Mutta, vaikka kaikki tiedämmekin tämän hyvin, antaudumme joka päivä hänen tuotteidensa armoille lentokoneissa, junissa, pankkiautomaatilla, jopa sairaaloiden leikkaussaleissa ajattelematta asiaa sen kummemmin.
Sama epäsosiaalinen tietokonegeekki uudistaa myös jokapäiväistä kieltämme.
Tästä on hyvänä esimerkkinä sana ”blogi” englannin sanoista ”WEB log”, joka on juurtunut suomalaisugrilaiseenkin sanastoon, jopa ranskankieleen, jossa Académie Francaise on päättänyt, aivan oikein tietysti, että sana vaatii maskuliinisen artikkelin, eli ranskaksi sanotaan ”un” tai ”le blog”, sen sijaan, että sitä koristettaisiin kauniimman sukupuolen artikkeleilla ”une” tai ”la”.
Mutta tavallisen lastunikkarin ei enää tarvitse blogin nimenmuutosasiassa nojata vain omiin voimiinsa.
Amerikan Vogue –lehden päätoimittaja Anna Wintour (Arvoisa Lukija muistanee elokuvan The Devil Wears Prada, jossa Meryl Streep näytteli erehdyttävästi Wintour ’ia muistuttavaa muotilehden päätoimittajaa) on nimittäin aloittanut taistelun blog –sanan muuttamiseksi muodikkaampaan, sehän onkin niin auttamattoman ”déclassé”. Hän on estänyt Voguen uuden WEB –saitin aukaisun, uusine blogeineen, ennen kuin innokkaat vogue –bloggarit saavat aloittaa maailmankansalaisten sivistämisen omissa lastuissaan ihkauusilla blogeillaan. Arvoisa Lukija varmasti yhtyy tämän lastunikkarin osanoton kyyneliin Voguen väärinkohdeltujen toimittaja-bloggari-parkojen puolesta.
Avuliaat bloggarit ympäri maailmaa ovatkin tarjonneet omat geekin aivonsa naispäätoimittajan avuksi.
Blogin korvaajiksi on ehdotettu mm., ja jotenkin itsestään selvästi eli näinollen kai kliseisesti, "Blogue ’ta", jossa olisikin oikein soma sointi. Lisäksi on ehdotettu sanaa ”brant” sanoista ”blog rant” (blogileuhkiminen), ”twaffle” englanninkielen ”net waffle” (nettihöpötys), ”bjöurnal”, jossa yhdistetään tunnetusti naurettavalta kuulostavaa ruotsia samanlaiselta kuulostavaan ranskaan sanoista ”blog journal” tosin siinä taitaa olla liikaa toistoa sanat ”log” ja ”journal” kun tarkoittavat kai lähes samaa aisiaa tässä yhteydessä, ”cenpub” ranskankielen sanoista ”Ceci n’est pas un blog” (tämä ei ole blogi), siinä on myös vähän zen 'imäinen sointi, ”Vogueries” englannin ”vagary” –sanan mukaan, mutta se kai sopisi pelkästään Vogue-bloguelle, siitä voisi johtaa yleisemmän "bagary" tai "blagary" sanoista "blog vagary" (blogiylpistelyä), tosin ainakin ensimmäisen sanan sointi on vähän poliittisesti epäkorrektia, vaikka sanoissa onkin maukas leipomon tuoksu, ”snipplets” jonkinlainen diminutiivi sanasta ”snippet” (leike, riekale, pikkutieto), joka jo itsekin on diminutiivinen, ja ”stiary” sanoista ”style diary”, ja siitä voisi johtaa yleisemmän sanan ”shiary” eli ”shit diary”, mutta jääköön johtamatta.
Mm. Writer’s blog –blogi on tarjonnut auttavan kätensä Anna Wintour in (sana)puutteeseen ja pyytää lukijoiltaan apua.
Oma suosikkini olisi ehdottomasti juuri Oxford Concise -sanakirjan avulla löytämäni, ja heti Writer's blog'ille ehdottamani, "blague" jossa on monia hyviä viittauksia. Sen perusmerkitys on humpuuki, mutta siinä olisi myös viitettä englannin sanoihin "blog vague" (blogivihjeitä tai epämääräisyyksiä) ja jopa sanaan plague eli rutto, ja sitähän tämä blogimaailma tavallaan on, nopeasti leviävää ruttoa.
Kielen uusiosanojen syntyminen on kai jotenkin spontaania toimintaa, sana- tai kielioppievoluutiota itse asiassa, jota on vaikea saada estetyksi tai edes suunnatuksi toivotuille urille.
Ranskan akatemian yritys puhdistaa ranskankieli anglismeista ei onnistunut. Samaa on kai yritetty Suomessakin, joskus ehkä hyvillä tuloksilla, kuten sana tietokone osoittaa (tietysti tietokone sanana on ihan mäntti, eihän tietokone tiedä mitään, se vain ynnää nollia ja ykkösiä ja taikoo niistä ymmärrettäviä ikoneita näyttölaitteelle, josta inhimillinen (hah, hah) käyttäjä niitä tulkitsee tietojensa mukaan). Monet aikaisemmat yritykset ovat epäonnistuneet, ajatellaan vaikka sanoja ”kipinälennätin” tai ”langaton lennätin” tai jopa ”kuvaradio”. Kaikki häipyneet historian utuiseen hämärään, ja sinne kuuluvatkin.
Keksijöinä noillekin uusiosanoille olivat tietysti oman aikansa geekit tai nörtit, joita jo kuvailinkin tuolla lastun alussa.
Post Scriptum: Vogue muuten käyttää sanaa ”lookbook” sellaisista WEB-saiteista, joilla käsitellään muotia valokuvien avulla. Se onkin aika näppärä sana.
P.S.2: Uusiosana ”splog” on spämi, joka kai toteutetaan etsintäkoneen ja blogin tagien avulla. Splogin käyttäjä aloittaa uuden blogin, jonka sisältönä on linkki tai linkkejä epämääräisten businesten saiteille. Etsintäkoneet harhautetaan saitille tageillä, jotka kattavat kaiken inhimillisen toiminnan. Ja, voila, splog-spämi on valmis.
4 kommenttia:
Anteeksi, jos menen asian viereen, mutta Wintourilla näyttää kuvasta päätellen todella olevan ongelmia ikänsä kätkemisessä.
Eiköhän se osunut juuri kohdalleen:) Vaikka kelläpä meistä ei näin olisi, jos on kätkemishaluja!
Minulle tulee Tieteessä tapahtuu- ja Parnasso-aikakauslehti. Paperisina, mieluimmin.
Naistenlehtiä en lue koska en käy kampaajalla.
Bodauslehtiä en lue koska en bodaa.
Jos pitää käyttää tietokoneen näyttöä lukemiseen, niin blogit ovat juuri sopivat pituisia, silmät ja niska eivät väsy.
Katsoin äsken juuri Wikimedia-artikkelin Terence Malickin leffasta Thin Red Line ja päädyin siihen tulokseen että en halua nähdä veristä sotaelokuvaa, joka olisi huomenna elokuva-arkistossa. Tämä siitä huolimatta että Sedis radio-ohjelmassaan eilen kehui leffaa.
Panen pääni mieluummin pensaaseen.
Sama koskee kaikkia naistenlehtiä. Miestenlehtiä olen nähnyt joskus vain vilaukselta, kun laps niitä piilotteli patjansa alla.
Menin äkkiä pois huoneesta kun rupesi huvittamaan. Se nyt vielä että laps ois joutunut punastumaan äitinsä edessä.
Jäin tässä miettimään että onko naisten- ja miestenlehdillä ja verisillä sotaelokuvilla jotain yhteistä. Kysymys on akateeminen ja mielenkiintoinen.
Eikös se ole sotaa naistenlehtienkin anti. Sitä sukupuolien välistä;) Miestenlehdet ovat tietysti puhtaasti rakkausaiheisia, miehet ovat niin herkkiä niissäkin asioissa!
Minähän en tosin ole lukenut niitä kuin korkeatasoisten artikkelien vuoksi:) Tosin taisin joskus alkutoisellakymmenellä lueskella jollakin puukellarin vintillä, vai oliko se sauna, sinne heitettyjä vanhoja Kalle- ja Jallu-lehtiä, mutta niitä ei ekä oikein voi varsinaisiksi miestenlehdiksi kutsua. Tosin sekin määritys taitaa olla aikaan ja paikkaan tiukasti sidottu.
Tästäpä (ja tuon seuraavan lastun Willendorfin Venuksesta) sainkin lastunaiheen. Kiitos Ripsa, täytyy miettiä lähestymiskulmaa ja aineistonsaantia jonkin aikaa, ja lueskellakin:)
Lähetä kommentti