"1957, Hati Malaya", entä "1917, Suomen sydän"

Kuva ©Ranjana Longman: elokuvaohjaaja Shuhaimi Baba ja näyttelijä Fred Longman

Ranjana, rakas ystävä neljännesvuosisadan takaa, lähetti kuvia miehestään, jonka nimi on proosallisesti Fred.

Fred on sydämeltään näyttelijä, vaikka on oikealta koulutukseltaan ja ammatiltaan palomies, tosin eläkeläinen nykyisin. Oli erikoistunut lento-onnettomuuksiin, tai oikeastaan niiden pelastustyöhön. Hän on alkujaan Uudesta-Seelannista, mutta saanut koulutuksensa Englannissa, josta löysi myös vaimonsa, ihastuttavan Ranjanan. Ranji oli paennut kaksitoistavuotiaana Keniasta Englantiin vanhempiensa kanssa kenialaisten, tansanialaisten ja ugandalaisten potkittua intialaissyntyiset yhteiskunnan tukipilarit maistaan pois, ja päätyi Fredin vaimoksi. Minä tapasin heidät ensin Saudi Arabiassa ja sittemmin myös Lesothossa, jossa Fred oli lentokentän palopäällikkönä. Heillä on kaksi sydäntäkouristavan kaunista tytärtä nimeltään Kiri ja Sharni. Mutta, kuten sanoin, Fred itse on sydämeltään näyttelijä.

Tähänastisen näyttelijänunelmansa Fred on tyydyttänyt amatööriteatterissa. Hän osaa laulaa myös, joten takana on koko joukko musikaalejakin. Viimeisimmät amatööriesiintymiset ovat tapahtuneet Malesiassa, jossa Ranji on englanninkielen opettajana Kuala Lumpurissa ja Fred paneutuu kunnon eläkeläisen tavoin kulttuuriin.

Jostakin merkillisestä syystä omasta maailmastaan eristyksissä asuvat ulkomaalaisyhteisöt panostavat runsaasti energiaa näihin amatööriproduktioihin, joissa useimmiten esiinnytään enemmän palavasta innostuksesta kuin ammattitaidosta. Fred on kuitenkin poikkeus, hän osaa näytellä hyvin.

Puolisolla ja minulla on usein ollut riitaa amatöörien esityksistä, joita hän pitää suuressa arvossa vikoineenkin ja joita itse en voi sietää. Kiemurtelen yleensä tuskissani esitysten läpi, erityisesti, jos ne sisältävät laulua ja erityisen erityisesti mieslaulua. Amatöörinaislaulajat ovat usein miesväkeä parempia, en osaa selittää miksi näin on, mutta näin vain on. Oopperaesityksistä nämä amatööriproduktiot eroavat sikäli, että oopperassa saa helposti makean unen päästä kiinni, mutta amatööriesityksissä tästä ei tule mitään, ja jos nukahtaakin, niin heti jo pää keikahtaa taaksepäin ja kurkusta korahtelevat kuorsauksen ensimmäiset äänet; seurauksena terävän kyynärpään isku kylkiluiden reumanarkoihin väliin. Oopperassa uni on usein niin miellyttävää, että pimeydessä kukaan sitä ei edes kunnolla huomaa.

Ilmeisesti ylikehittyneestä myötähäpeästä johtuen en oikein pysty rauhallisesti kuuntelemaan väärin laulettuja lauluja, enkä katselemaan huonosti, vaikkakin innolla, näyteltyjä teatterikappaleita tai ihailemaan amatööritaidetta juuri missään muussakaan muodossa.

Tämä on ehkä jotenkin tekopyhää amatöörikirjoittajalta, mutta asialle ei juurikaan mitään voi tehdä, vaikka omatunto siitä kovasti kolkuttaa, ja olen ollut huomaavinani, että tämänkään tekopyhyyteni suhteen en ole mitenkään ainoalaatuinen ihmisten joukossa.

Mutta Fred on siis poikkeuksellisen hyvä amatöörinäyttelijä. Ja ilokseni voin Arvoisalle Lukijalle ilmoittaa, että hän on nyt tehnyt läpimurron elokuva-alalle.

Malesia itsenäistyi vuonna 1957 englantilaisten siirtomaavallasta ja, niin kuin monet muutkin Englannin imperiumista itsenäistyneet maat, joutui paikallisten ”kommunistien” lietsomaan sisällisotaan, jonka jälkipuintia ei ole käyty loppuun malesialaisten kesken. Kommunismi antoi viime vuosisadalla nimen yhteiskuntien vähäosaisten riistettyjen toiveille ja tavoitteille; tosin kommunismia, sellaisena kuin se esiintyi vallankumouksellisten unelmissa tai edes Neuvostoliitossa, tuskin ilmeni missään muualla maailmassa, vaikka niin ehkä yleisesti uskotaankin.

Me suomalaiset olemme itsenäistymisemme kanssa kai vähän samassa asemassa kuin malesialaiset. Vuoden 1917 ja itsenäistymisen ”todellinen tarina” syineen ja seurauksineen on vielä kertomatta. Vuoden 1917 yksisilmäinen näkeminen itsenäisyyttä ajaneen porvarinvalkoisen ja neuvostokapinaa lietsoneen kommunistinpunaisen tappeluna ei tietenkään anna oikeata kuvaa niin kuin mm. tämä Tampereen yliopiston historiatieteenlaitoksen arkisto monipuolisesti osoittaa.

Itsenäisyystarinan puutteellisuus johtuu ehkä siitä, että ns. ”suuret tarinat” eivät postmodernin rikkinäiseksi syömässä ajassa ole erityisen suosittuja. Moderni puolestaan katsoi vain eteenpäin ja jätti vanhat asiat kaivelematta tai kosketti niitä vain pintapuolisesti tai ehkä ”yksivärisesti” olisi parempi sana. Jopa romanttiset realistit kuten Taata Sillanpää jättivät koko hurskaan kurjuutemme kuvan keskeneräiseksi. Huolimatta runsaista apologioista Täällä Pohjantähden alla oli myös yksivärinen tarina, vaikkakin hyvin kiihottavasti kerrottu sekä Linnan kirjassa että Laineen elokuvissa.

Kuva: 1957 Hati Malaya-elokuvan mainos

Mutta takaisin Fredin näyttelijänuraan. Malesialainen elokuvaohjaaja Shuhaimi Baba on tehnyt elokuvan nimeltä 1957 Hati Malaya (Malaijin sydän), joka kertoo viidestä nykymalesialaisesta nuoresta, jotka tekevät kuvakirjaa vuoden 1957 tapahtumista ja tutustuvat ensimmäisen kerran todella syvästi maansa historiaan. Niin kuin kai kaikista historian tapahtumista, Malesian itsenäisyydestä kerrotaan uusille sukupolville vain voittajien tarinoita. Sisällissotien häviäjät jäävät usein vaille omaa narratiiviaan. Tapahtumista saadaan vain puolikas kuvaa, jos sitäkään.

Fred näyttelee elokuvassa tärkeää, mutta pientä, sivuosaa, englantilaista Sir Henry Gurney’ä, joka oli siirtomaavallan pääedustaja Malaijissa kunnes kapinoivat paikalliset kommunistit murhasivat hänet vuonna 1951. Gurney’n murhasta on Time –lehti kirjoittanut tapahtumavuonna mm. näin (Servant of Empire, Time, 15.10.1951):

”Sir Henry Lovell Goldsworthy Gurney, 53, High Commissioner for the United Kingdom to the Federation of Malaya, was a man who seemed to be precisely what he was — a stern and incorruptible servant of Empire. Like a hundred colonial administrators before him, he was a public-school man (Winchester) and an Oxford graduate…”

Eli suomeksi jotenkin, että: ”Sir Henry Lovell Goldsworthy Gurney, 53, Yhdistyneen kuningaskunnan suurlähettiläs (päävaltuutettu) Malaijin federaatiossa oli mies, joka näytti täsmällleen silmä mikä oli – tyly ja lahjomatohn Imperiumin palvelija. Kuten sadat edeltäneet siirtomaavirkailijat hän oli yksityiskoulun kasvatti ja valmistunut Oxfordin yliopistosta…”

Yksityiset sisäoppilaitokset ja Oxfordin ja Cambridgen yliopistot olivat siirtomaavallan virkamiesten inkubaattoreita, osaksi jopa perustettu tätä tarkoitusta varten. Niissä koulutettiin yläluokkaisesta ja ylemmän keskiluokan nuorisosta jyrkkiä siirtomaavaltiaita, jotka tulivat tunnetuksi ”jäykästä ylähuulestaan” (stiff upper lip), jonka avulla englantilaiset ylläpitivät tiukkaa komentoa historian suurimmassa imperiumissa, jossa ”aurinko ei koskaan laskenut”.

Elokuva 1957 Hati Malaya kertoo malesialaisen näkökulman ajasta, jolloin Englannin siirtomaavallan aurinko ei vain laskenut vaan romahti lopullisesti, ja jonka seurauksena tämäkin pieni eurooppalainen saarivaltakunta kutistui merkitykseltään oman kokoluokkansa mukaiseksi. Niin kuin oli jo aikaisemmin käynyt kaikille muille siirtomaavalloille, eurooppalaisille ”suurvalloille”, yksi toisensa jälkeen, ensin Portugalille, Hollannille ja Espanjalle, sitten Saksalle ja lopulta Ranskalle ja Englannille. Suomettuneena suomalaisena en tietysti laske Neuvostoliittoa historian ylenkatsottujen imperialistien joukkoon.

Arvoisa Lukija muistanee Fred Schepisi’n elokuvan Six degrees of separation, jossa tutkittiin ihmisten välisten fyysisten etäisyyksien olemusta. Väitteenä se, että kaikki maailman ihmiset voidaan yhdistää kuuden tuttavuuden ketjulla. (Tosin BBC:n Michael Blastland ei tätä hevillä usko, lue vaikka hänen artikkelinsa Connecting with people in six steps.)

Jos Arvoisalla Lukijalla ei aikaisemmin ollut kontaktia malesialaiseen elokuvaan, niin nyt on. Tosin kontakti perustuu virtuaaliketjun olemassaoloon. Mutta koko olemassaolohan on virtuaalista, niin kuin Wachowskin veljesten, Larryn ja Andyn, Matrix meille jo vastaansanomattomasti todisti.

Tämän kautta Lukija koskettaa myös ketjua, jonka toisessa päässä on Fred Longman, näyttelijä.