Eilen BBC:n kakkoskanavan myöhäisuutisissa paljastettiin suorassa lähetyksessä tämän vuoden Man Booker Prize –kirjallisuuspalkinnon voittaja, jota myös haastateltiin. Hän on irlantilainen Anne Enright kirjallaan The Gathering, joka kertoo suvun sisäisistä traumoista. Tuomaristo kutsui kirjaa vihaiseksi ja väkeväksi sukutarinaksi. Haastattelussa Enright sanoi sijoittavansa voittosumman, 50,000 puntaa, keittiönsä uudistamiseen.
Enright voitti palkinnon suursuosikki Ian McEwanin nenän edestä.
McEwanin kirja On Chesil Beach kertoo luokkajaon hämärästä vaikutuksesta ihmissuhteissa, ja elämän sattumista ja valinnoista ja on jo ehditty suomentaakin nimellä Rannalla (Otava 2007, suom. Juhani Lindholm).
Man Booker Prize’n lyhyt lista sai aikaan jonkin verran julkista kohua tänäkin vuonna, niin kuin kai lähes joka vuosi, lähinnä listan kirjailijoiden tunnettuuden tai ehkä paremminkin tuntemattomuuden vuoksi. Listatuista kirjailijoista vain Ian McEwania voitaneen pitää lukijoiden suosikkina. Journalisti (mm. BBC) ja kirjailija Robert Harris, joka on julkaissut mm. Hitlerin päiväkirjafiaskoa kuvailevan kirjan Selling Hitler (1986), sanoi vuoden 2007 Booker-listaa ”…tylsäksi ja kuivaksi…kuolettavaksi luettavaksi…”.
Shortlistatuista McEwan oli sekä vedonlyöjien että lukijoiden suosikki. Bookerin lyhyen listan julkaiseminen lisää yleensä sillä olevien kirjojen menekkiä. Tämän vuoden ennakkomyynnissä On Chesil Beach oli ylivoimainen ykkönen vastaten noin 90 prosentista lyhyenlistan yhteismyynnistä. Toiseksi suosituin kirja lukijoiden keskuudessa oli uusiseelantilaisen Lloyd Jonesin Mister Pip.
Amazon.com:n kirjamyynnin päällikkö sanoo The Independent-lehden paperiversion tämänaamuisen jutun (Happy ending for saga of suicide and grief as Booker judges choose surprise winner) mukaan kirjojen suosiosta tähän tapaan:
”Out of the six shortlisted books, it is this one that seems not to have caught the imagination of the public in any real way.”
Eli: ”Kuudesta lyhyen listan kirjasta tämä ei näytä vedonneen yleisöön millään merkittävällä tavalla.”
Booker -palkinto on tarjolla vain brittiläisen kansainyhteisön ja Irlannin tasavallan kirjailijoille.
Edellinen irlantilainen voittaja on vuodelta 2005, John Banville kirjallaan The Sea. Viime vuoden voittaja oli intialaissyntyinen Kiran Desai kirjallaan The Inheritance of Loss (Menetyksen perintö ilmestyy suomeksi Otavan kirjaston kirjana tässä kuussa Kristiina Drewsin käännöksenä).
1 kommentti:
Mielenkiintoista.
Tuossa linkissä näkyy miten Sir Howard Davies (The London school of economics) läksyttää kirjallisuustoimittajia saarnaavasta tyylistä.
Vastaus tuli Times'n kirjallisuustoimittaja Erica Wagnerilta, joka pohti miten vaikeaa on asettaa jotakuta kirjaa paremmaksi kuin jotakuta muuta KOSKA lukijat ovat kaikki erilaisia.
Ikuisuuskysymyksiä kirjallisuuskriitikoille. Mielenkiintoista on että Davies'n vastaus on saitilla nimeltä The Bookseller.com enkä tarkoita tässä sitä etteivätkö kustantajat saisi markkinoida kirjailijoitaan, mietinpähän vain areenaa.
Sitä kun on tottunut ajattelemaan "myyjiä" turhan myyjinä. Samoin en kuitenkaan ajattele kriitikoista, joilla on pitkäaikainen lukukokemus erilaisista kirjoista. Usein kriitikot kaikenlisäksi erikoistuvat johonkin tiettyyn kirjallisuuden lajiin.
Vastaukseksi ei kelpaa että kustannustalojen lukijatkin ovat lukeneet kaikenmoista.
Nimittäin vastuunsa tunteva kustannustalo EI myy roskaa, eihän?
Ero Suomen ja Britannian välillä on varmaan ainakin koulutuksellinen. Kustannustoimittajajiksi sen paremmin kuin kriitikoiksikaan ei voi opiskella Suomessa. Englannissa sen sijaan tunnetaan sellainen oppiaine yliopistoissa kuin CREATIVE WRITING, jonka sisään mahtuu myös kirjallisuuden lukeminen ja arvottaminen.
Jaa, mutta mitä mahtaa sisältää Jyväskylän yliopiston "Luova kirjoittaminen"? En muista että opetusta olisi muissa yliopistoissa.
Mutta tietystikään en tiedä millä tavoin talousyliopistossa opettava jalosukuinen "Sir" on saanut tietämyksensä kirjallisuudesta.
Sivistysvaltioitahan Kansanyhteisöön toki kuuluu kautta linjan.
Lähetä kommentti