Profeetan kuvat, taiteenrauha ja ulkoministerin yritys painostaa islamilaista lehdistöä

Tämä profeetta Muhammedin kuvausjuttu ei ota laantuakseen. Helsingin sanomien tämänpäiväisen lehden mukaan Suomen rikospoliisi on uhannut ottaa osaa kiistaan esitutkimalla, missä määrin suomalaiset internet-saitit ovat vihanneet maailman muslimeja.

Tämä on ihan aiheellista.

Kuva: hollantilaisen kansanedustajan Ayaan Hirsi Ali'n kirja Neitsythäkki on tehty kymmenminuuttiseksi elokuvaksi Hollannissa, ohjaaja oli Theo van Gogh

Olen varma, että rikospoliisin liikaresurssien pitäminen aktiivisena ja pois Suomessa toimivan mafian kantapäiltä (huom. en sano enkä vihjaa tässä että kyseessä olisi venäläinen tai muutenkaan slaavilainen järjestäytynyt rikollisuus) on meidän kaikkien kannalta pelkastään hyvä asia.

Poliisin on syytä ensimmäiseksi määrittää ovatko julkaissut kuvat todella Muhammedin kuvia, vai onko niitä taiteenrauhan nimissä vain rikollisesti kutsuttu sellaisiksi.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja puolestaan on yrittänyt painostaa ulkomaista tiedonvälitystä sanomalla kirjeessään muslimimaiden vapaille sanomalehdille WEB-saittinsa mukaan mm:

Väkivalta ei myöskään ratkaise mitään tässä tilanteessa, vaan johtaa
vastakkainasettelun kierteeseen, jolla voi olla mittaamattomat
vaikutukset.

Mielestäni ulkoministeri on tässä väärässä. Väkivalta on jo nyt, niin kuin monesti ennenkin näihin asioihin liittyvissä kysymyksissä, ratkaissut asian. Olisiko länsimailla vallitseva (rajoitettu) sananvapaus muuten asetettu kyseenalaiseksi, ja sulkisivatko johtavat poliitikot muuten korvansa ja silmänsä kristittyihin ja juutalaisiin kohdistuvalta pilkanteolta.

Yksi muslimiyhteisö, Ummah, on luonnollisesti tavoite, kristitytkin harrastavat lähetystyötä samassa hengessä, sitä lähestytään askel kerrallaan. Koraanin taustatietoutta ja todistusketju sen oikeellisuudesta löytyy tältä Ummah-saitilta.

Loppuun pätkä Arto Mellerin runosta Yön liturgia:

...
Me lepäämme sylikkäin märässä maassa
verta ja hikeä tihkuvilla käärinliinoilla,
ja lävistetty Kristus vapisee
ruosteisessa piikkilangassa … sinä pyyhit sylisi
temppelin revenneeseen esirippuun …
ja kun voittajat löytävät itsensä
haaskalta, me käymme vastapuhjenneet
silmut sydämissämme
kaikkien Elementtien Häihin, verhot liehuvat
salaisuuksien edessä

Hyvää Valentin päivää

Valentinin päivänä tulee meistä itse kukin tietysti tavallista romattisemmalle päälle. Pyhä Valentin, joka on yksi muuten merkityksettömistä kristinuskon martyyreistä, on kuitenkin rakastavaisten pyhimys, ja näin tulee säilymään romantiikannälkäisen ihmiskunnan historiassa niin kauan kuin spermaa tarvitaan ihmissuvun jatkamiseksi, ja ehkä vielä sitäkin pitemmälle.

Päivän, anglosaksiseen tapaan vietettynä, ei tietysti pitäisi vedota suomalaisiin pihkakouraisiin, sammalkorvaisiin metsäläisiin, jotka eivät osaa edes small-talkia, tai jotka pukeutuvat pukuunsa sopimattomiin ja täysin väärän värisiin tennissukkiin Lenita Airiston epäinhimillistä ponnisteluista huolimatta.

Kuva: lenita.airisto.fi

Mutta jostakin syystä valentini vaan vetoaa.

Tarkemmin ajatellen tämän ei ehkä pitäisi olla niin suuri ihmettelyn aihe. Kuinka moni jöröttävä suomalaisjässikkä on vuosikymmenet salaa ihaillut jotakin lähellään olevaa naista uskaltamatta koskaan lähestyä tätä, ja syy on tietysti näiden luontainen ujous ja erityisesti epäonnistumisen pelko, joka on jotenkin metsäläiskulttuuriimme rakennettu kasvatustraditio, josta ei olla päästy eroon edes uudessa euro-ajassamme.

Valentinin päivä antaa tilaisuuden nimettömästi lähestyä ihailunsa kohdetta ja kirjoittaa hempeää luritusta, jota ei muuten kehtaisi ajatella edes yksikseen vessassa yönselässä, vaikka valotkin olisi sammutettuina, niin ettei näkisi omiin silmiinsä - sielunsa peileihin.

Mutta tämä koskee vain suomalaisia mieseläjiä. Naiset tietysti ovat toista maata, ja toivoisivat saavansa romattisia suklaa- ja kukkalähetyksiä muulloinkin kuin valentina tai jos miehellä on huono omatunto.

Kuuluisin suomalainen Valentin on tietysti kaikkien rakastama ja jokaisen ajatuksissa aina oleva Valentin Vaala. Hänen tähän päiväänkin löysästi liittyvistä elokuvistaa mainittakoon Kaikki rakastavat, jossa Ikonen-Palo taistelupari oli ensimmäisen kerran lähitaisteluasemissa, ja Mika Waltarin kirjoittama sydämetön komedia Gabriel tule takaisin, joka on tietysti erityisesti juuri valentinin päivään temaattisesti liittyvä elokuva.

Jotenkin tästä ajatus karkaa yhdistämään ensimmäisen ammattikirjailijamme Juhani Ahon Juhan tähän samaan ketjuun, vaikka sen romantiikka onkin ehkä valentinin päivään sopimatonta.

Samalla, kun Arvoisa Lukija laskee ja lukee saamiaan lukemattomia sydänkortteja, ehdotan katseltavaksi alle imuroituja valentininpäivä pilapiirroksia, jotka ovat täältä.

















Tämä seuraava kuva muistuttakoon meitä veteen piirretystä viivasta, joka erottaa rakkauden himosta. Näiden kahden erottaminen toisistaan on tietysti elämän ja kuoleman kysymys, erityisesti aviomiehille. Virtuaalisen kirjailijaystävän, Häiriöklinikan Kirsti-tädin, täydellisesti tyrmänneeseen Brokeback Mountain -elokuvaan liittyvissä ajatuksissa tämä viiva on myös jatkuvasti heilumassa näkökentässä, huolimatta siitä, että fyysinen rakkaus elokuvassa on kuvattu hyvinkin diskriitillä tavalla, eikä sen pitäisi pahottaa edes äkkiväärän körttihenkilön mustaa mieltä.
















Seuraavassa kuvassa pilapiirtäjä Olle Johansson Norra Västerbotten-lehdestä ottaa osaa päivän ilakointiin ja pilapiirrossotaan muslimeja vastaan:

















Ja se toikin mieleen sananvapauden, jota Olle tuossa yllä harjoittaa, ja tämän piirroksen piirtäjä Tab'kin (kanadalainen Thomas Boldt tekee arvokasta työtään Calgary Sun -lehdessä), joka kuvassa arvostelee islamia tietysti puhtaasti länsimaisesta näkökulmasta.






















Politiikka jämähti ajatuksiin niin, että täytyy presidentti George W. Bushiakin tässä lastussa muistaa, ja tämä seuraava liittyy tiiviisti valentinin päivään ja pilapiirrossotaan ja tietysti sotaan noin yleisemminkin.

















Näiden kuvien keskellä on muistettava, että islam on myös rauhan uskonto - huolimatta 1400-vuotisesta sodan ja väkivallan historiastaan - ja islamilaiset eivät virallisesti juurikaan välitä länsimaisesta hapatuksesta, ja sitähän sananvapauskin tietysti on - kuten demokratiakin. Voi kuitenkin olla, että virallisen islamin ja tavallisen kansan mielipiteiden välillä on suuriakin eroja, mutta tämä saattaa olla länsimaisen uskontopropagandan värittämä epäluuloinen ajatus omassa mielessäni.

Tämä seuraava kuva ei ehkä ole suoranaisesti valentininpäivään liittyvä, mutta menköön mukaan, kun tänä aamuna löytyi. Ilmiselvästi Bush ei ole ainoa töppäilijä Bushin administraatiossa. Tosin Dick Cheney on ollut aikaisemminkin tunnettu aseita suosivista mielipiteistää.


















Hyvää Valentin päivän jatkoa kaikille Arvoisille Lukijoille korttiröykkiöittensä keskellä, ikään, sukupuoleen, uskontoon tai muuhunkaan sisäiseen tai ulkoiseen ominaisuuteen katsomatta.

München, silmä silmästä...

Englanninksi on olemassa seuraavanlainen sanonta:

.
Revenge is a dish best served cold.

Yritin kaivella aivojeni pölyttyneitä sisuksia epätoivoisesti, kuvitellen, että noin hyvä sanonta täytyy olla olemassa myös suomeksi. En kuitenkaan löytänyt mitään. Arvoisa Lukija kenties ajattelee, että dionysolainen aivo tuottaa juuri tuota: ei mitään. Joten elämä on omissa tavanomaisissa uomissaan. Mutta siitä ei ole nyt tarkoistus kirjoittaa.

Vaan Münchenistä, ja erityisesti Münchenistä vuoden 1972 olympialaisten aikaan. Lukija arvaa heti tästä ja ehkä tuo otsikkokin on ’give-away’, että olen katsellut Steven Spielbergin viimeisintä elokuvaa – München, joka ei niinkään kerro olympialaisista, joissa suomalainen tuntematon juoksijasuuruus Lasse Viren otti ensimmäiset askeleensa samaan juoksijoiden kunnian tauluun, jossa jo oli muutamia aikaisempia suomalaisia, erityisesti Paavo Nurmi, jonka ruotsalaiset reilun kilpailun nimissä julistuttivat ammattilaiseksi.

Mutta siitä on pitkä aika, eikä urheilu muutenkaan tietysti voi olla Arvoisan Lukijan sydäntä lähellä, hänhän on valistunut humanisti, joka mieluummin löhöää öheltää sohvalla vaikka koko sunnuntain lukemassa kirjaa kuin suostuisi katselemaan räkä poskella raatavia notkeita ja voimakkaita urheilijoita, jotka lykkivät lylyjään pitkin alppien rinteitä. Kalhujahan siellä vähemmän näkee, niin kuin karhujakin.

Mutta piti siis puhua Münchenistä.

Israelin ’luonnollinen’ laki, joka on kirjattu pyhiin kirjoituksiin, niin kuin islamilaisenkin maailman laki Koraanissa ja meidän raamatullinen lakimme, perustuvat kaikki vanhoille Hammurabin aikaisille periaatteille, joista tunnetuimpia on tämä:

.
Silmä silmästä, hammas hampaasta.

München on elokuva, jossa tuota periaatetta sovelletaan käytäntöön.

Ongelma periaatteen käytöstä valtioiden tai jopa terroriryhmien tai mafiajoukkojen välisissä kontakteissa on, että aikaa myöten kaikki päätyvät silmättömiksi ja hampaattomiksi. Eikö olekin mainiota miten suomenkielessä tuolla silmättömiksi-sanalla on niin kirjaimellisesti lähellä merkittävä toinen sana, silmittömiksi. Ja osapuolet joutuvat helposti muutenkin kuin sananmukaisesti hampaattomiksi.

München varottaa katsojia juuri tästä silmittömyydestä.

Israel nimittäin perustaa pienen kommandoryhmän – näitä ei kutsuta terroriryhmiksi, kun valtiot perustavat niitä, jonka tehtävänä on toteuttaa Hammurabin lakia Münchenin olympialaisissa tapahtuneiden israelilaisurheilijoiden murhan kostamiseksi. Ja joka joutuu, elokuvan poliittisen tasapuolisuudenkin vuoksi, saman periaatteen vastaanottavaan päähän elokuvan edetessä.

Elokuvassa on, ehkä tahaton, vaikka en usko, että Spielberg tekee tällaisia tahattomia juttuja, viittaus Hammurabin lakiin. Päähenkilö, Anver (australialainen Eric Bana, ei ansaitse Oscaria tästä osasta), menettää elokuvan alussa sairausvakuutuksensa, ja sen mukana ilmaisen hammashoitonsa, joka periaatteiltaan sosialistisessa valtiossa kuten Israel on tietysti ilmaista. Hänen ’case officer’nsä varottaa tämän vuoksi Anveria syömästä makeisia.

Kommandoryhmässä on viisi jäsentä. Johtaja ja elokuvan päähenkilö on siis Anvar, entinen Mosadin ’body guard’. Hän on vartioinut mm. Golda Meir’iä, joka oli pääministeri Münchenin tapahtumien aikaan ja joka tuntee Anvarin isän, jonkinlainen sankari, niin kuin usein on israelilaisista kyseen ollen.

Muut jäsenet ovat tietenkin juutalaisia: belgialainen lelujen rakentaja, jonka pitäisi rakentaa toimivat pommit ryhmälle; entinen antiikkikauppias, joka on dokumenttien väärentäjä ryhmässä; eteläafrikkalaisella aksentilla puhuva Steve, joka on ase-ekspertti ilman varsinaista roolia elokuvassa, ehkä täyttämässä ryhmän lukumäärän viiteen; ja enigmaattinen, piippu suussa esiintyvä ryhmänjohtajan neuvonantaja, vähän niin kuin politrukki vahoissa venäläisissä elokuvissa. Tärkeässä osassa ovat myös ranskalainen Papaksi kutsuttu kaikkien ystävä ja tämän poika, jotka elävät ison sukunsa keskellä myyden tietoja kenelle tahansa hyvää korvausta vastaan.

Kaikissa Spielbergin elokuvissa henkilöt ovat enemmän tai vähemmän stereotyyppisiä, yksitahoisia, puukuvia, eikä München ole tässä suhteessa poikkeus. Päähenkilöön on saatu enemmän syvyyttä – ja koko elokuvahan tutkii juuri hänen suhtautumistaan kommandoryhmän tehtävään, ihmisten teloittamiseen - tai murhaamiseen, kuten voitaisiin myös sanoa.

Terroriteoilla ei mässäillä, onhan kyseessä Spielberg-elokuva. Münchenin tapahtumista annetaan aikalaismuistini mukaan suhteellisen tasapainoinen kuva siitä huolimatta että Spielberg on juutalainen. Molemmista puolista kerrotaan sekä negatiivisia että positiivisia asioita. Elokuvan parhaita hetkiä ovat Münchenin tapahtumat, joiden kuvaus on pelottavaa, kaunista ja hätkähdyttävää, elokuvaa parhaimmillaan.

Jotenkin Spielberg ei kuitenkaan ymmärrä väkivallan ja tappamisen hohtavaa, chic'iä tai cool'ia puolta, ja siksi hän ehkä tulee jälkimaineeltaan häviämään Kubrickille, Coen’in veljeksille, Tarantinolle ja sen sellaisille, Spielbergistä itsestään ei voi koskaan tulla näiden tavoin 'coolia'. Tai ei ehkä halua ymmärtää. Tarinankertojana hän on parhaimmillaan ja tällainen psykologinen juttu kärsii vähän tästä lievästä puutteesta Spielbergin kuvantekorepertuaarissa. Mutta se ei ole hirveän suuri puute.

Mielenkiintoinen viittaus Israelin myöhempään politiikkaan on Ehud Barak’in, Israelin eniten mitalein koristeltu sankari ja pääministeri myöhemmin, välähtäminen nimeltä mainiten nuorena kommandopäällikkönä Libanoniin sijoittuvassa taistelukohtauksessa, tämä todellinen historiallinen tapahtuma oli paljon suurempi kuin elokuvassa näytetään, nimeltään Operaatio Nuoruuden lähde.

Tällä Spielberg ottaa kantaa myös Israelin poliittiseen todellisuuteen. ajatellaan Haganah-liikettä (Israelin armeijan alku, mm. Ariel Sharon oli jo 14-vuotiaana Haganahin jäsen) ja tulevan pääministerin Menachem Begin'in perustaman Herut/Likud-puolueen menneisyys on tässä myös merkittävä.

Spielberg saattaa myös ehkä – ennakoiden – viitata nykyiseen pattitilanteeseen palestiinalaisten ja israelilaisten suhteissa Hamasin voitettua Palestiinan vaalit. Fatah, Jasser Arafatin osasto PLO:sta ja myöhemmin hänen puolueensa, oli Palestiinan poliittisen ratkaisun alussa samanlainen halveksittu terroristijoukko kuin Hamas on nyt, israelilaisten mielestä yhtä paha kuin Münchenin operaation toteuttaja Black September (joka oli myös osa PLO:ta). Israel on itse Arafatia syrjiessään työntänyt Fatahin Hamasin tieltä. Elokuvassa on tähän useita viittauksia.

Mielestäni elokuva on erittäin hyvä ja ehdottomasti katsomisen arvoinen. Ihmiset, jotka boikotoivat tätä jollakin poliittisella perusteella (liian suosiollinen israelilaisille tai vaihtoehtoisesti arabeille) tekevät virheen, jos eivät katso sitä. Ja olen melko varma, että molempien puolten kannattajat yllättyvät myönteisesti.

Menkää ihmeessä katsomaan, todella hyvä tarina vaikuttavasti tehdyssä elokuvassa. Muutaman kyynelenkin se vielä silmästä väänsi, joten turhanpäiten ei tullut elokuviin mentyä.

Metsäpalo, niin kuin bush fire, leviää aina paremmin, jos puhaltaa kuuma tuuli

Profeetta Muhammedin kuvista syntynyt kohu leviää kuin australialainen bush fire.

Kuuma ilma, jota asiasta molemmin puolin uskontojen välistä rajaa kehitetään, pitää välillä vain entiseksi, vuosisatoja kyteneeksi hiillokseksi laantunutta tulta liekeissä. Palokuntia ei paikalle päästetä.

Kuva: about

Tärkeimmässä mediamaailmassa, Blogistaniassa, lähestulkoon jokainen bloginpitäjä on sanonut asiasta painavan sanansa, ja kaikki painavat sanat on jo kai tullut sanottua. Osapuolet, Blogistaniassa siis, näyttävät asettuneet kolmeen selvästi erottuvaan leiriin: kuumasanaisiin muslimien ymmärtäjiin, kuumasanaisiin sananvapauden ymmärtäjiin ja agnostikkoihin-epäilijöihin-välinpitämättömiin, joiden suusta purkautuu välinpitämätöntä kuumaa ilmaa.

Hyvin tieteellinen ja tarkka tutkimukseni, error margin +/- 3.65 %, osoittaa, että ryhmät ovat kuta kuinkin saman suuruisia. 1/3 ihmisistä näyttä kannattavan kutakin Muhammed-leiriä. Tämä on epäilyttävän lähellä presidentinvaalien lopullisia tuloksia: Halonen 1/3 +1 ääni; Niinistö 1/3 -1 ääni ja nukkuvat-protestoijat-äänestyspäivänäliianaikaiseenjuopuneet 1/3 äänistä.

Niskakarvoja nostattavasti huomaan yht’äkkiä löytäneeni uuden yhteiskunnassa vaikuttavan luonnonlain ja postuloinkin Hanhensulan n:ännen lain, että:


tämä sama lopputulos saavutetaan kaikissa ns. vapaissa vaaleissa,
joissa vastakkain on vain kaksi ehdokasta, ja tämä tulos ei ole riippuvainen
siitä, missä ns. vapaassa länsimaassa vaalit järjestetään.


Vaistomaisesti tietysti tiedän, että niiden ’toisten’ maiden vaalit ovat joka tapauksessa korruptoituja, joten niistä ei sen enemäpää.

Muuten ja pelkästään reunahuomiona lehdistö näyttää jakautuneen melko tasan vain kahteen leiriin: katuviin-anteeksipyytäjiin, eli niihin, jotka julkaisivat kuvat hetken innostuksesta, ja vahingoniloisiin, eli niihin, jotka eivät löytäneet kuvia ehtiäkseen julkaisemaan ne hetken innostuksesta, ja nyt helpottuneina vinoilevat kilpailijoilleen, joilla oli parempi onni kuvien löytämisessä. (Huom: ns. kulttuuriehtiä ei lasketa kumpaankaan ryhmää, mutta, vaikka niitä onkin kai noin 1/3 kaikista julkaistuista lehdistä, niitä ei kukaan kumminkaan lue, joten ne voidaan jättää huomiotta puhuttaessa massamediasta, mass media.)

On vaikea sanoa sunnuntaiaamun nuokkuvassa mielentilassa mitä tämä kaikki tarkoittaa.

Mutta lienee itsestään selvää, että meidän, ns. vapaiden lansivaltojen, vaalien tulokset määritetään muuten kuin ääniä laskien. Kuka nyt tosissaan viitsisi käsin ja yksitellen laskea esimerkiksi runsasta kolmea miljoonaa suomalaista ääntä, taikka laskea viikko tolkulla floridalaisten ääniä.

Ja teoriani yksinkertaisena, itsestäänselvänä ja ainoana mahdollisena selityksenä onkin, että jossakin päin Suomea, on joukko harmaita miehiä (mukana olevat harmaat, kovaääniset naiset lasketaan myös miehiksi), harmaissa puvuissa, huoneessa, jossa on harmaat verhot ja harmaat matot, ja harmaita, paksunahkaisia sohvia, joilla istuu samanlaisia miehiä, polttamassa sikaria naama harmaana.

Ja he heittävät arpaa, ja antavat voittajalle 1/3 +1 ääntä ja toiseksi tulleelle 1/3 -1 ääntä, ja käskevät televisiotoimittajien kutsua protestoivaa 1/3:a äänestäjistä nukkuviksi ääliöiksi, jotka eivät demokratiasta mitään ymmärrä, ja jotka saavat syyttää itseään, jos vaalien tulos ei heitä miellytä.

Lopuksi ja mielen piristykseksi tähän viereen vielä pilakuva, jonka on julkaissut piirtäjä nimeltään Bokbluster, jossa tämä näyttää kuinka CNN julkaisi profeetta Muhammedia kuvaavat piirrokset halussaan suojella Muhammedin identiteettiä. Kuva on kopioitu täältä vasten uuden sananvapauslain selvää sanaa.

Bokbluster sanoo saitillaan näin:

If the cartoons are a distortion of Muhammad then CNN has distorted a
distortion. Guess we'll never know what all the fuss was about.

Bokblusterin mukaan ainoa amerikkalainen lehti, joka julkaisi Muhammedin kuvat on Philadelphia Inquirer. Editor&Publisher paljastaa täällä selityksiä, joita muut lehdet antoivat julkaisemattomuudelleen. Ja täällä on tietoja muista suurista amerikkalaisista tv-yhtiöistä.

Mehän muistamme, että amerikkalaisista 80 % ilmoittaa uskovansa Jumalan olemassa oloon, kun Euroopassa vastaava luku vaihtelee maittain, mutta on kai noin 33 % (hetkinen!!?)

Koulukiusauksesta rahalliseen korvaukseen

Vanhastaan on suomalaisilla tiedossa, että laki on niin kuin se luetaan.

Ja lukijana toimivat tietysti tuomarit, ja lakimiehet noin yleisemminkin. Oikeudessa voittaa yleensä se, jolla on paremmat asianajajat. Näin siis ajatellaan yleisesti, en sano tässä, että se olisi välttämätön totuus.

Usein ei tietysti ns. tavallinen kansalainen tiedä, mitä oikeudessa oikeastaan tapahtuu. Kukapa sinne mielellään menisi mielenkiinnosta kuuntelemaan lakimiesten saivartelua. Paitsi tietysti, jos kysymyksessä on julkisuuden henkilö: silloin jopa suora televisiolähetys ympäri vuorokauden ei oikein tahdo riittää mielenkiinnon tyydyttämiseksi. Jopa sellaiset, meille suomalaisilla täysin yhdentekevät ihmiset kuin vaimonsa murhasta syyttömäksi tuomittu O.J. Simpson tai jopa syyttömäksi lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittu Michael Jackson, nostavat mediakiihkon muuten ihan rauhallisina mököttäviin suomalaisiin.

Suomessa on kai meneillään joku koulukiusaamisen vastustuskamppanja. Ja hyvä on, että on meneillään. On kyse vakavasta ongelmasta, joka voi johtaa pysyviin mielenterveyshäiriöihin - jopa itsemurhiin, niin kuin on nähty.

Kouvolan hovioikeus on eilen ottanut osaa koulukiusaamiskampanjaan tuomitsemalla koulukiusatun maksamaan korvauksia tilanteesta, jossa kiusattu poika oli provosoitunut tönäisemään kiusaajaa (arvelen, että tämä ei ollut ensimmäinen kiusaamistapahtuma poikien välillä, mutta siis vain arvelen tämän arveluna).

Opettaja oli sattunut tönäistyn eteen, kaatunut, lyönyt päänsä johonkin ja saanut ranteensa kipeäksi. Pojat olivat tarjonneet yhteistä (?) korvausta opettajalle, mutta tämä olikin halunnut käsitellä asian oikeudessa nyt näkyvin seurauksin.

En tiedä opettajan motivaatiota, syyt saattavat olla mitä kunnioitettavimmat, vaikka epäilen, ettei näin ole asianlaita. Motivaationa on myös saattanut olla opettajan (aivan luonnollinen) halu saada korvauksena enemmän rahaa kuin poikien tarjous, mutta en mene sanomaan, että näin välttämättä olisi.

Joka tapauksessa lopputulos on, että kiusattu joutuu maksamaan yksin korvausina opettajalle '400 euroa kivusta ja särystä, liki 160 euroa tutkimuksista ja hoidosta sekä noin 2 000 euroa asianajolaskua' kuten Iltalehti asian tänään uutisoi.

Tämä tilanne on tietysti malliesimerkki eksistentialismin moraalisesta ongelmasta. Aivan kuin Sartren haamu olisi järjestelemässä tilanteita meille oppitunniksi tekojen seurauksista ja seurausten seurauksista ja niihin liittyvistä moraalisista kysymyksistä.

Joka tapauksessa tämä pitkäaikainen koulukiusattu sai opettajansa avulla vielä syvemmän haavan sieluunsa, jonka syövereissä ehkä ajatellaan nyt, että kiusatuksi tuleminen on omaa syytä, josta tuomitaan syylliseksi jopa Kouvolan hovioikeudessa asti. En tiedä, mitä kiusatun äiti asiasta ajattelee.

Voisi tietysti esittää sellaisia kysymyksiä kuin: Missähän tämä ope ja hänen kollegansa olivat silloin, kun kiusaamista tapahtui? Vai eikö opettajilla ole mitään vastuuta koulukiusaamisesta? Mutta en niitä esitä, varmasti on olemassa hyviä syitä, että opet tekevät mitä tekevät nykykouluissa (asiastahan keskusteltiin perusteellisesti hiljakkoin ikkunaiineksen saitilla).

Tosin, ihmislajin miespuolisilla yksilöillä (ehkäpä naispuolisillakin, varsinkin nyt, kun ovat emansipoituneet ryyppäämään kuin miehet - siinäpä toinen mielenkiintoinen moraalinen ongelma), mutta siis ainakin miehenpuolilla, on tämä muillekin simpansseille ominainen tapa käydä laumana toisten kimppuun ja satuttaa, jopa tappaa, jos punainen usva laskeutuu liian syvälle silmien päälle. Monet kai meistä ovat olleet sellaisessakin tilanteessa.

Ai niin bonobot saattavat olla harrastamassa seksiä niin ahkerasti - seksihän on heidän lajinsa suurin intohimo - että väkivaltaisuutta ei ehdi esiintymään heidän keskuudessaan. Mutta se isompi simpanssilaji, ja kolmas simpanssi (Jared Diamond), päivitetty simpanssi (EskoValtaoja?) - ihminen - eivät pysty väkivaltaisuuttaan helposti hallitsemaan.

Mitenkäs se Maija Vilkkumaa sanoikaa Se ei olekaan niin -laulussaan, jotakin että:

...
mä olen verta ja väkivaltaa, mä haluun huutaa ja satuttaa...

Nice going Kouvolan hovioikeus ja Suomen opettajakunta!

Laulujen tekijän kaihosta

Löytyi uusi saitti, Korennon elämää, jossa lauluntekijä Juha K. Korento kirjoittaa laulujensa löytymisestä, kaihosta, josta ne syntyvät, ja sydänverestä, jolla ne kirjoitetaan, sekä hätähousun elämästään tajunnan virrassa.

Korento-yhtyeellä on myös oma sivustonsa, jossa on käsitelty myös samoja teemoja. Korento julkaisi ensimmäisen albuminsa, Tandemlento, viime syksynä.

Toiveet, inhot ja todellisuus

Taas täytyy aloitta omalla aforismilla, sen siitä saa, kun käy lukemassa virtuaaliystävien lastuja, niin kuin Prosperon, joka on juuri tehnyt neloset blogillaan Loistava puhallus. Eli tämä Hanhensulan afoarreaitasta:

...
Jokainen toive on ilmainen, mutta sen toteutuksella on oma hintansa.

Tämä tuli mieleen, kun lueskelin laiskan aamuaikani täytteeksi englantilaista The Guardian-lehteä, tuota liberaalien höyrypäiden pesää, idealistien toiveiden kannua. Sanalla sanoen minunlehteäni.

Ja Guardian oli haastatellut Mona Sahlinia, ruotsalaisen sosialidemokratian lahjaa maailman naiskauneudelle (kuva vasemmalla, tietysti!).

Ja Mona on sanonut, että Ruotsi tulee olemaan maailman ensimmäinen maa, joka pääsee irti öljyekonomiasta. Sanalla (tai muutamalla) sanottuna ei enää riippuvaisuutta öljystä. Ja takarajaksi Mona määrittää vuoden 2020.

Hyvin tärkeää Monan sanomassa on, että tämä tulee tapahtumaan ilman siirtymistä ydinenergian käyttöön. Arvoisa Lukija muistaa tietysti kunnioittavalla ihailulla, että Ruotsi päätti kansanäänestyksellä luopua ydinenergian käytöstä jo aikaisemmin (tosin konkreettiset suunnitelmat tämän toteuttamiseksi puuttuvat vielä, poliitikothan ovat pelkureita), ja on päättänyt ottaa nyt sitten toisen ja vielä ratkaisevamman askeleen samalla tiellä.

The Guardian sanoo Monan, joka on Ruotsin minister of sustainable development, sanoneen:

...
Our dependency on oil should be broken by 2020... There shall always be
better alternatives to oil, which means no house should need oil for heating,
and no driver should need to turn solely to gasoline...

Ministeri Sahlin sanoo, että koko maan on oltava valmistautunut henkisesti öljystä luopumiseen. Varmaan yhtä vaikea juttu kuin tupakkalakon aloittaminen, ilman henkistä valmistumistahan se ei onnistu missään nimessä.

Tähän uutiseen voisi ottaa monenlaista kantaa. Voisi sanoa, että utopiat eivät onnistu kuin kaunokirjallisissa tarinoissa.

Tai, että ministeri on nukahtanut Ruususen uneen, ja toivoo heräävänsä valmiiseen, öljyttömään maailman vuoden 2020 ensimmäisenä päivänä. Aukaisevansa silmänsä idylliseen maisemaan, jossa vilkkuu siellä täällä muutama lepattava kynttilän liekki, lumi peittää maiseman, eikä liikenteen melu häiritse hangessa kahlaajia. Ja tämä on vasta Tukholman Central Stationin edustaa. Kauempana on näkyvissä vähemmän kynttilöitä, enemmän lunta, ja hevosia paljon nykyistä enemmän.

Hei, minähän pidän tästä näkymästä.

Jokaisen sydämessä kai löytyy pieni hellä kolo, jossa on kuvia lapsuuden onnellisesta maailmasta, ja sinne kai monet haluavat piiloon todellisuutta – omaa happy place’en. Ehkä Arvoisalla Lukijallakin on sellainen. Minun onnellinen koloni on jossakin koskemattomassa, saastumattomassa metsässä, autottomassa maisemassa, kirkasvetisessä järvessä, jopa hiljaisessa, ihmiskeskeisessä suurkaupungin keskustassa.

Mehän kaikki inhoamme Amerikan hallintoa, kaikilla tasoilla, ja kaikessa mitä he tekevät. Mutta, katsotaampa mitä kaksi amerikkalaisen poliitian eturivin ajattelijaa on sanonut tästä energia-asiasta.

Kuva: Swarz...(whatever) matkalla pitämään öljynsäästöpuhetta

Arnold Swarzenegger (can’t the f*ing guy change his name to something that people can write without checking from somewhere) niin siis tämä Terminator, sanoi juuri hiljattain, että Kalifornia, jossa saastelait ovat jo nyt maailman tiukimpia, tulee muuttumaan vihreäksi vielä Swarz… (what ever) elinän aikana.

Ja jopa presidentti George W. Bush sanoi männä viikolla, että amerikkalaisten on parasta ruveta varautumaan vieroitusoireisiin sillä Lähi-Idästä ei enää kauaa öljyä osteta (tai jotakin siihen suuntaan). Hän itse asiassa sanoi State of the Union-puheessaan tähän tapaan:

...
Keeping America competitive requires affordable energy. And here we have
a serious problem: America is addicted to oil, which is often imported from
unstable parts of the wolrd. The best way to break this addiction is through
technology...We will invest more in zero-emission coal-fired plants,
revolutionary solar and wind technologies, and clean, safe nuclear
energy...

Saa nähdä, mitä tästä puheesta seuraa budjetin ja varsikin käytännön tasolla.

Brasilia, joka on yksi maailman saastuneimmista ekokatastrofialuista, tietysti saasteineen kaukana entisen Neuvostoliiton perässä, on ilmoittanut, että he aikovat pyörittää autojensa moottoreita sokeriruo’osta saatavalla energialla seuraavan viiden vuoden sisään.

Kuva Hanhensulka: Öljyn muisto (Sonkajärvi, Mäkikylä, elokuu 2005)

Eli ekohihna on mennyt pyörän päälle ja alkaa pyörittää ekorosmaa, joka vie meidät vääjäämättä öljyttömään aikakauteen.

Ja hyvä niin, öljyn halpuus on estänyt vaihtoehtoisten energioiden kehittämisen, ehkä tähän tulee nyt muutosta.

Mitenkä Suomessa öljymaa makaa? Viides ydinvoimala taitaa nyt olla vääjäämätön tosiasia. Täytyy jossakin vaiheessa pyytää kahdelta pojanpojaltaan anteeksi tätä, vaikka ei ottanutkaan osaa päätöksen tekemiseen. Mutta he ovat vasta 3 ja vajaa 2 vuotiaat, joten oikeiden sanojen löytämiseen on vielä aikaa. Paitsi…

Paitsi, jos pyytääkin anteeksi jo nyt. Ja sitten, kun he ovat isompia, voi sanoa, että, hei, minähän jo pyysinkin anteeksi tätä juttua silloin vuoden 2006 helmikuussa, jolloin Kioton sopimus on osoittautumassa juuri niin huonoksi kuin ennustivat, ja toisaalta ihmiskunta on muuten kääntämässä vaikeasti kääntyvää kelkkaansa kohti uusia, öljyttömiä ongelmia.

Hyvä Mona Sahlin! Toivoisin, että Suomi olisi sinun kanssasi samassa valtiolaivassa.

Trike-lentämistä

Löytyi Daidaloksen saitin kautta mielenkiintoinen ja hyvin tehty lentovideo täällä, ovat aika harvinaista herkkua internetillä.

Kuva, joku Ulm'ista, Sveitsistä kotoisin oleva traikisti: Mike Grönlannissa (saitilla on näitä trikejä jumalaton määrä)

Tuolla suomalaisella saitilla riippuliitäjä ja lentovarjolentäjä Jorma Ollikainen kertoo valmistumisestaan trike-pilotiksi.

Trike on pieni kylpyamme, jonka yläpuolelle on naruilla kiinnitetty siipi. Siipeä eri suuntiin heiluttelemalla, toivomalla ja rukoilemalla sekä runsaalla kiroilulla pilotti uskoo pitävänsä häkkyrän taivaalla, ja usein onnistuukin.

Tuo video on tosi hyvä, siinä tehdään mm. lentäjien kielellä 'touch and go landings': suomeksi 'läpilaskuja' eli laskeutuminen ja saman tien lentoonlähtö koskettaen kiitotietä höyhenen kevyesti tai raskaasti - taidoista riippuen.

Niitä ei tehdä yleisestä mielipiteestä huolimatta kiitotien ympärisön asukkaiden ärsyttämiseksi, vaan koulutusaikana laskeutumisharjoituksina ja tarkastuslennoilla - lentäjien inssiajo, joita joutuu suorittamaan (liian) usein lentouransa aikana.

Tanskan tie on meidän tiemme, eikö niin?

Eilisistä Afganistanin tapahtumista tuli mieleen Hertta Kuusinen ja lentävä lause Tsekkoslovakian ja meidän tiestä , jota Sediksen, our resident historian’s, tietojen mukaan Hertta Kuusinen ei koskaan sanonut vaan sen oli väsännyt SKDL:n Vapaan Sanan toimittaja seuraavana päivänä krapulapäissään.

Olisin valmis lyömään vetoa, että useimmat lentävät lauseet ovat näin syntyneitä, vaikka ovat ehkä lopulta päätyneet jopa ao. tunnetun henkilön omiinkin kirjoituksiin kuin omina ajatuksina. Ja tuon nuoren Vapaan Sanan toimittajan on täytynyt käsittää Kuusisen ajatus tässä muodossa, eihän hän tietysti kunnioitettavan ja aina totta puhuvan ammatin edustajana olisi valehtelemaankaan mennyt. Toisaalta lehden nimi oli Vapaa Sana…

Vapaa Sana oli siis lokakuussa 1944 perustetun SKDL:n äänenkannattaja. SKDL puolestaan perustettiin kommunistien peitejärjestöksi demareiden vasemmanlaidan kulkijoiden ja Akateemisen Sosialistiseuran yhteistoimin. Demareista 30-luvulla erotetun Sosialistiseuran nimilyhenne oli Ass, joka ehkä joidenkin pahasisuisten ja äkkiväärien lahtareiden mielestä olisi ollut seuralle ihan sopiva - vaikkapa varsinaiseksi nimeksi. Sosialistiseuran kunniakkaisiin nykyjäseniin kuuluu mm. kulttuuriasioita hoitava kirjailija Jani Saxell.

Vasemmistolaisen ajattelun paras ydin oli juuri SKDL:n piirissä, vaikka eivät olleetkaan niin sanoiltaan vapaita niin kuin lehtensä nimestä olisi voinut päätellä. Taidesalongin pitäjä, epäselvästä puheestaan ja terävistä ajatuksistaan tunnetuksi tullut Ele Alenius on tietysti hyvin Arvoisan Lukijan mielessä. Muuten Aleniuksen kirja PLANETARISMI maailmankehityksen rationaalisena perustana (Edita) olkoon esimerkkinä hänen ajatustensa humanismista ja terävyydestä, joille kirjan nimi ei ehkä anna täyttä oikeutta.

Mutta oli tällä lastulla tärkeämpikin ajatus olevinaan.

Olen nimittäin lukenut Dagens Nyheter’iä, toivottavaksi tämä jää vain meidän keskeiseksi salaisuudeksi. Maineeni ei ehkä kestäisi tietoa, että lueskelen ruotsalaista lehteä, varsinkin kun ruotsinkielen taitoni on niin huono, että ymmärrän sitä jatkuvasti väärin. Mutta toisaalta niin ymmärrän suomenkielisiä, englanninkielisiä ja ranskankielisiäkin lehtiä ja varsinkin ja erityisesti saksankielisiä. Muun kielisiä en ymmärrä edes väärin. Jaa no latinankielisiä voisi ehkä yrittää väärinymmärtää myös, täytyypä joskus kokeilla.

Mutta ei siis pitänyt huonoudestani puhua. Vaan siitä, että Suomen tie on Ruotsin tie on Tanskan tie, ja norjalaisista nyt tietysti ei kukaan edes välitä.

DN sanoo palstalla nimeltä ’Ledare’ (jonka tietysti ymmärsin pitkän aikaa tarkoittavan samaa kuin ’lärare’, enkä pitänyt tätä mitenkään omituisena, päinvastoin ruotsalaisethan ovat tunnettuja siitä, että ovat 'besserwissereinä' aina oikeassa ja opettamassa innokkaasti muuta maailmaa kaikissa asioissa, erityisesti uskomaan, että kaikkien maiden pitäisi olla juuri samanlansia kuin Ruotsi, ruotsalaisia kansankoteja, kehdosta hautaan ja niin pois päin.

Mutta sillä palstalla siis oli artikkeli, jonka nimi kuului ’Dagens Huvudledare: Danmarks sak blir vår’. Ja siellä oli tällainen kappale:

...
Finlands sak är vår, tyckte många svenskar under andra världskriget, när ett litet nordiskt grannland angreps av en aggressiv stormakt. Efter händelseutvecklingen i fallet Muhammed tvingas man konstatera att Danmarks sak nu är vår.

Aikani kappaletta tavattuani ymmärsin yht’äkkiä sen syvällisen merkityksen. Suomi on saanut naapuriltaan Ruotsilta merkittävää tukea ja jopa varsinaista apuakin todellisten vaikeuksien edessä. Myös valtioilla täytyy olla moraalinen muisti, vaikka 'realpolitik'iä harjoitetaankin. Ja siksi Suomella on velvollisuus tukea pohjoismaisia naapureitaan näiden vaikeina aikoina.

Tämä tietysti tarkoittaa päänsä nostamista ylös varustusten takaa, mutta tämä täytyy tehdä varovasti, järkevästi. Sitä ei tietysti tarvitse huutamalla ja lippuja liehuttamalla tehdä – varsinkaan, kun omassakin lipussamme on kristillinen symboli, risti – mutta jotenkin on saatava selväksi myös muulle maailmalle ja varsinkin tanskalaisille (ja ruotsalaisillekin), että Suomi on samassa pohjoismaisessa kusessa ja haluaa tehdä oman osuutensa auttamisessa. Ehkä pääministeri Matti Tatunpoika Vanhasen Kuwaitin matkalla oli jotenkin tämän tason ajatusta takanaa. Toisaalta minulla ei ole järin suurta luottamusta siihen, että Vanhanen, tai ulkoministeri Erkki Sakarinpoika Tuomioja, haluaisivat tehdä oikein tässä tilanteessa.

Toivottavasti olen väärässä.

DN osoittelee pääkirjoituksessa sormellaan syyllisiä siellä sun täällä, ja sanoo sitten:

...
I stället för att peka finger åt de andra borde var och en gå hem och
rannsaka sig själv.

Mutta, kuten sanottua, mehän olemme jo tottuneet ruotsalaisten sormilla osoitteluun, joten annettakoon tämäkin anteeksi.

Iranilaistaidetta, sananvapautta ja iranilaissuomalaista runoutta

Virtuaaliystävä Sediksen vihjeestä päädyin Jerusalem Post'in kautta iranilaisen taiteilijan Abidi Farzad'in kotisivuille, josta on kopioituna oheinen kuva, ja jossa on paljon muutakin ajatuksia herättävää taidetta.

Sedis kertoo saitillaan, että teheranilainen päivälehti nimeltään Hamshahri on järjestänyt piirustuskilpailun holokaustin muistamiseksi. Iranin presidenttihän on julkisuudessa sanonut jotakin sen tapaista, että holokausti on juutalaisten ja eurooppalaisten yhdessä keittämä tarina, jolla ei ole vastinetta todellisuudessa.

Hamshahrin kuvapäätoimittaja Farid Mortazavi ilmoittaa järjestäneensä kilpailun kokeillakseen eurooppalaisen sananvapauden rajoja. Niin kuin tietysti teki tanskalaisen Jylland-Posteninkin päätoimittaja viime vuoden elokuussa.

Ongelmana eurooppalaisen sananvapauden suhteen on se, että monissa Euroopan maissa holokaustin kyseenalaistaminen on lakiin kirjattu rikos, joten edes sananvapauteen vetoamalla sitä ei voi arvostella.

Mitenkään kyseenalaistamatta holokaustin merkitystä on todettava, että typerät lait joutuvat aina jossakin vaiheessa tulilinjalle.

Jerusalem Post ilmoittaa Farid Mortazavin sanoneen:

...
The Western papers printed these sacrilegious cartoons on the pretext
of freedom of expression, so let's see if they mean what they say and also print
these Holocaust cartoons...

Mortazavi on myös sanonut:

...
Hamshahri, far from any conflict-seeking attitude or illogical
behavior, has called on the artists of the world to use free speech to send
cartoons on these issues to take part in the contest...

Esimakua iranilaisten karikatyyrin tekijöiden taidoista saa täältä, taiteilijana on Davod Kazemi.


Farsinkielistä runoutta Suomessa


Muuten, kun kerran persiankielisistä asioista kirjoitan, todettakoon tähän vielä, että Suomessa on jo 15 vuotta asunut ja vaikuttanut persiankielellä kirjoittava pakolainen ja runoilija Farzaneh Landi, joka on julkaissut suomenkielelle farsista käännetyn Varjojen ääni -runokokoelman (Vihreä sivistysliitto ry, 2004).

Runotorstaissa on myös esitetty Farzaneh Landin runoja.


Alla esimerkki Landin runoudesta:

Siellä kaukana
väsyneet hevoset lepäävät.
Siellä kaukana
sotilaat laskevat aseensa
itsensä viereen maahan.
Siellä kaukana
vanhat ihmiset ovat
vieneet kuormansa
ja odottavat.
Siellä kaukana
maa odottaa
ajan kuluvan.
Siellä kaukana
lintu odottaa
lentämistä ja siipien
avautumista.

Samalla planeetalla?

Usein sanotaan, että 'eihän semmoinen ja semmoinen asia ole edes samalta planeetalta'. Se tulee hakematta mieleen katsellessa jatkuvia mellakoita ympäri maailmaa. Kuten ulkoministeri Tuomioja sanoi eilisessä lausunnossaan, protesteilla ei ole mitään tekemistä Tanskassa julkaistujen kuvien kanssa.

Saattaa olla, että jotkut mellakoihin osaaottaneet luulivat olevansa profeetta Muhammedin asialla parin ensimmäisen päivän aikana. Nämä ihmiset pysyvät todennäköisesti jo nyt pois kaduilta, ja mellakointia jatkavat ne, jotka todella ovat profeetan asialla.

Vaikka emme tiedä vieläkään, kuka levitti ne sika-kuvat Muhammedista, alkaa kuvio kuitenkin hiljalleen selkiytyä. Mellakointi on kiivainta Libanonissa, joka on ollut kiusallisen rauhallinen pitkän aikaa ja jossa Hizbollah, Jumalan puolue, on ollut odottamassa seuraavaa otollista tilaisuutta iskeä. Tanskalaiset antoivat sen kuin Allahin kutsusta.

Iran on toistanut, että IAEA:n tarkastukset eivät voi enää jatkua, ja että heidän suunniteltu ydinohjelmansa tulee jatkumaan. IAEA:han ja sen pääjohtaja, egyptiläissyntyinen Mohamed ElBaradei saivat viimevuoden Nobelin rauhanpalkinnon.

Vaikka Matti Vanhanen ei enää olekaan toistanut puheitaan kulttuurien välisestä taistelusta, ehkä hänen lausunnossaan oli enemmän totuutta kuin (me) skeptikot halusimme myöntää.

Muuten tuossa ylläolevassa kuvassa näkyvä pikkupoika esiintyy myös tällä videolla ja lähettää kai siinä terveisiä äidilleen ja isälleen, jotka ovat kai hänet kasvattaneet.

Olin ehkä liian hätäinen puhuessani Voltairesta pari päivää sitten otsikolla Sananvapaudesta ja satumaasta. Omatunto on taas kovalla koetuksella - niin kuin se tietysti on joka päivä pienemmistäkin asioista.

Valitettavasti me olemme kaikki samalta planeetalta, ja meidän on oltava jatkossakin. Ehkä on syytä alkaa vakavasti miettiä öljylle vaihtoehtoisia energioita ja vähentää muutenkin kulutusta.

Vai annetaanko yhdessä lisää ymmärtämistä?

Teltantekijä, Omar Khaijam

Uutisissa näkyi olevan joku englantilainen Bedfordista kotoisin oleva musliminuorukainen, joka eilisessä mielenosoituksessa oli lyönyt hieman yli ja tänään luki anteeksipyyntöä vähän tankaten maailman julkiselle sanalle. Hän pahoitteli aiheuttamaansa surua Lontoon pommituksen uhrien omaisille, mutta sanoi, aivan oikein, että hänen protestinsa oli aiheellinen, eikä hän sitä katunutkaan. Nuorukaisen nimi oli Omar Khayam. Uutisista ei käynyt selväksi oliko hän persialaista sukua.

Varmasti Arvoisan Lukijankin päässä helähtivät muistojen kellot nimen nähdessään Teltantekijän nimen ja mieleen tietysti muistuivat hänen nelisäkeensä, rubaijat.

Itselleni nämä eivät muistuneet sanoina mieleen, joten täytyi kaivella kirja esiin kirjahyllystä ja hakata siitä paksumpia pölyjä pois.

Omar Khaijam, Teltantekijä, suomentanut Toivo Lyy, WSOY 1973. Esipuheen on kirjoittanut Unto Kupiainen. Kirja sisältää kaksi kokoelmaa: Teltantekijän lauselmia ja Omarin Malja. Kirja on omistettu Juhani Siljon, Yrjö Gustafssonin ja Tatu Vaaskiven muistolle.

Omistuksen alla on tämä nelisäe, rubai (sama on sivulla 63):

Tämä tulomme, menomme – kannattaako?
Elon hedelmät kypsäksi – koskaan saako?
Kun tähtien alla sielusta parhaat
Palavat tuhkaksi – sano, savuaako?

Unto Kupiainen kertoo esipuheessa Omarin elämästä. Tämä oli syntynyt noin vuonna 1021 ja kuoli sata vuotta myöhemmin 1121 tai 1123, eli hän eli ja vaikutti vielä ensimmäisen ristiretken aikana, jolloin eurooppalainen, paavin nimissä ryöstellyt armeija mm. perusti Jerusalemin kuningaskunnan. Teltantekijän koko nimi oli Fath Omar ibn Ibrahim al-Khayyami. Omar oli aikalaisekseen oppinut mies ja yksi hänen opettajistaan oli Avicenna, lääkäri ja filosofi, jonka lääkeopillinen kirjansa Kanun oli vuosisatoja lääkäreiden oppikirjana myös Euroopassa. Toinen Avicennan kuuluisa teos oli nimeltään Tervehtymisen kirja, joka esitteli Aristoteleen filosofiaa.

Avicennan mukaan korkein ihmisyyden aste on niillä, jotka ovat todellisia Jumalan kunnioittajia henkisessä rakkaudessaan. Näille ihmisille kuuluu hengen vapaus ja heidän ei pidä mennä höpöttämään oppejaan tavallisille ihmisille – vain omille oppilailleen. Kupiaisen mukaan Omarin nelisäkeet heijastavat Avicennan ylimyksellistä uskontoa ja pessimististä, hymyilevää filosofiaa.

Persialais-arabialainen (islamilainen) kulttuuri oli itseasiassa ylläpitänyt meitä myöhempiä eurooppalaispolvia varten hellenististä sivistystä läpi Euroopan oman kulttuurin alennustilan, jonka olivat kai aiheuttaneet ensisijassa ns. barbaarilaumojen hyökkäys Eurooppaan ja Länsi-Rooman tuho, ja osaltaan doktriineihinsa kangistuneen kristillisen kirkon kuristus tieteen ja taiteen kurkusta.

Vielä 4. vuosisadan puolivälin paikkeilla keisari Julianus (Apostata eli Luopio, Rooman viimeinen ’pakanahallitsija') oli yrittänyt vahvistaa hellenististä kulttuuria kristinuskon kustannuksella (kts. esimerkiksi Gore Vidal’in historiallinen romaani Julian, Abacus), mutta vähän yli sata vuotta myöhemmin keisari Justinianus lakkautti Platonin akatemian.

Sen sijaan persialainen ja arabialainen kulttuuri kukoistivat.

Ja sen huippukaudella eli Omar Khaijam, jonka sanotaan julkaisseen 200 – 600 rubaijaa. Tästä haarukasta voidaan päätellä, että historioitsijat itsekään eivät oikein tiedä mitä puhuvat. Gore Vidal sanoo Julianin esipuheessa ystävänsä historioitsija M.E. Finleyn sanoneen jostakin kuuluisasta kollegastaan, että ’tietysti hän keksii suurimman osan itse, kuten me muutkin’.

Khaijam kirjoitti runonsa farsin eli parsin kielellä (persiaksi), vaikka kirjoittikin kaikki tieteelliset kirjansa arabiaksi. Arabit hallitsivat tässä vaiheessa myös Persiaa.

Ja lopuksi muutama näyte Toivo Lyyn käännöksistä:

s. 44:

Minulta Profeetalle sana saattakaa:
”Sua Omar tervehtii ja tiedustaa:
Miks oppis kieltää viinin makean,
Kun hapanta maitoakin juoda saa?”

Profeetalt’ Omarille sana saattakaa:
”Vain aasi moista tahtoo tiedustaa!
Vain aaseilta minun täytyy kieltää viini –
mut viisas sitä sietää, ja hän juoda saa!”

s. 40:

Kun yötä hopeioi kuun kuulas hohtovuo,
Salassa Salliman on meiltä aamu. – Juo
Siis kuutamossa, juo! Kenties jo ensi yönä
Me emme näe, kuinka kuu hohdettaan taas luo...

s. 48:

Ken tänä yönä, tytär taivahan,
Toi sinut mulle, kaipuun vaivahan
Sua vailla nääntyvälle? Huntus avaten
Ken näytti mulle ihmees ihanan?

s. 51 (ahhh)

Vain runokirja, viiniä ja leivänpuolikas
Ja lampaanreittä kappale – ja kaksin kerallas
Kedolla, tuttu tuttavin, tulppaaniposkinen!
- Ken valtikkaansa vaihtaisi ei siihen kuningas?

s. 41

Miss’ on nyt viini, laulaja? Jo aamumaljan aika on!
Oi onneasi, sydän, kun saat aamumaljan hurmion!
On kolme nähdä ihanaa ja kaunist’ ilmankannen alla:
Pääpäihtynyt ja lempijä ja sielun itku alkaessa aamuvartion.

s. 60

Sain elontiellä ihmisiä monta tuttavaksi,
Mut onnellisia näin lajia vain kaksi:
Oli toinen tarkoin selvillä hyvästä ja pahasta,
Ja toinen niistä hullua ei tullut hurskaammaksi.

s. 133 CXXIII

Ja kun kuun lailla kuljet, lumoten,
Kuin tähtiparveen pariin vieraiden,
Niin siihen paikkaan, jossa istuin ennen,
Vie tyhjä malja...hiljaa kumoten.

Että sellaisia tuli ajateltua tänä pilvisen kosteana Brysselin yönä, kun tähtiä ei näkynyt, uni ei vielä painanut silmää, eikä muutenkaan tehnyt mieli tajuaan sammuttaa.

Piirroksista, Pyhästä Äidistä ja kulttuuriministeristäkin vähän

Aloitetaan taas omalla aforismilla, jota parantamaan toivotaan kritisointia, vittuilua, muutosehdotuksia ja jopa puhdasta halveksuntaa, eikä posketonta ihailuakaan tulla ylenkatsomaan. Onhan tunnettu totuus, että ihminen ei ole oikein olemassa muuten kuin suhteessa toisiin ihmisiin. Halveksuntakin on näin määritetyn olemassaolon kannalta parempi vaihtoehto kuin täydellinen välinpitämättömyys, joka usein on kohtalona varsinkin juuri virtuaalioliolla, niin kuin blogihenkilökin on.

Siis se tämänpäiväinen aforismi:

.
Fiktion ja faktan erottaa toisistaan uskon vahvuus.

Arvoisa Lukija näkee heti, että minun ajatukseni pyörivät vieläkin tässä koko Eurooppaa häiritsevässä moraalisessa ongelmassa: sananvapauden ja uskon kohtaamisessa. Tai niin kuin pääministeri Matti Tatunpoika Vanhanen sanoi (kuulemma): 'kulttuurien välisessä yhteentörmäyksessää.

Jos joku ei vielä ole ehtinyt nähdä, mistä tässä todella on kysymys, niin tällä saitilla näkee kaikki 12 Jylland-Postenin julkaisemaa piirrosta. Arvoisa Lukija saattaa pettyä pahasti tai ainakin hämmästyä suuresti sitä, että kolmea todella loukkaavaa kuvaa, mm. sitä, jossa profeetta Muhammed kuvattiin vastoin totuutta siaksi, ei näiden joukossa näy. Ja yksinkertainen selitys on, että niitä ei koskaan ollutkaan Tanskassa. Vain siellä missä kunnon muslimeita yllytettiin toimiin kolonialistis-rasistisen Tanskanmaan tuhoamiseksi.

Ja hyvin kutsu kuuluikin. Mm. Lontoossa osoitettiin mieltä oheisen näköisillä julisteilla ainakin englantilaisen median, mm. The Guardian-lehden mukaan. Poliisi tutkii asiaa, mutta, vaikka lakia rikottiinkin, ei ole syytä pidättää hengitystä kunnes syytteet luetaan tästä rikoksesta. Ikuisuus on pitkä aika hengityksen pidättämiselle, vaikka menisi se kai hyvästä harjoittelusta tulevaisuuttaan ajatellen.

Näiden kahdentoista kuvan perusteella Arvoisa Lukija saattaa lisäksi ihmetellä, mitä koko meteli oikein on ollut.

Ja varmaan ihmettelee moni muukin. Ensimmäiseksi tulisi jonkun instanssin (mikähän se olisi) selvittää, mistä nämä kolme puuttuvaa kuvaa ilmestyivät muslimimedian kautta muslimikansalaisille, jopa yleensä luotettavan Al Jazeeran televisiolähetykseen.

Jos joku pystyy selvittämään sen, ehkä koko kalabaliikin (tarkoittaa kai koiratappelua, ja ehkä nyt on hyvä tietää, että ibn kalb tarkoittaa koiran poikaa arabiaksi, sitä karmeimmiksi eivät arabikiroukset paljoa tule, paitsi sanomalla, että asianomaisen äitikin on koira), siis koko kalabaliikin perimmäinen syy löytyisi siitä samasta lähteestä. Ja lähteellä täytyy olla paljon investoituna Lähi-idän tulevaisuuden suuntaan. Eli, siitä vaan kaikki konspiraatioteoreetikot liikkeelle, herkullisia teorioita tarvitaan lisää ja heti!

Oheinen kuva on belgialaisen näytelmäkirjailijan (tunisialaisen perheen Belgiassa syntynyt jälkeläinen) Chokri ben Chikhan tekemä ja näytelmän nimeltään Onze Lieve Vrouw van Vlaaderen esitteestä. Kuvassa nainen kantaa oikeassa kädessään astiallista verta, jos joku on siitä kiinnostunut. Tämä ben Chikha on perustellut kuvaa mm. sanomalla, että on oikein nauraa flanderilaisten uskonnolle (he ovat, hollanninkielestään huolimatta, 90 prosenttisesti katolisia). Samalla kysyttäessä hän oli sanonut, että ei ole oikein nauraa islamin uskolle, joka on tietysti aivan totta.

Tämä Onze Lieve Wrouw kääntyisi ehkä parhaiten sanoilla Pyhä Äiti suomenkielelle. Käsitykseni mukaan Pyhä Äiti on kristinuskossa samanlaisessa elevoidussa tilassa kuin profeetta Muhammed islamissa. Vai eikö tätä saa sanoa nykyisin? En tiedä.

Jos Arvoisa Lukija haluaa mennä katsomaan tätä näytelmää, lippuja saa ostettua mm. täältä. Muuten sanottakoon, että Belgian kulttuuriministeriö sponsoroi lippuja ja näin ollen ne eivät ole kalliita.

Mahtaisikohan meidän iki-ihana kulttuuriministerimme Tanja Karpela olla kiinnostunut tällaisesta kulttuurista. Hän nimittäin sanoi 18.10.2005 kulttuuritalo KIVAn vihkiäisissä Salossa tässä lastussa kontekstistaan täysin irtiotetun, mutta siitä huolimaata tässäkin viisaan, lauseen, jonka hän on toivottavasti sanonut myös ystävälleen Herra Pääministerille ennen tämän Kuwaitin matkaa:

…
Kulttuurien ja erilaisuuden suvaitseva kohtaaminen rikastuttaa koko yhteiskuntaa…

Kuten tavallista, minä olen näistä kaikista asioista täysin pyörällä päästäni. Aina kun eteen tulee moraalinen ongelma, on edessä kuukausitolkulla ankaraa miettimistä, ja lopussa ei edes seiso kiitos, vaan koko asia jää yhtä epäselväksi kuin se oli alussakin. Pannaan tähän loppuun vielä toinen omatekoinen 'aforismi', jossa ehkä vielä olisi jonkin verran viilattavaa:

.
Kirjoissa kaikella täytyy olla tarinan kannalta looginen syynsä, oikeassa elämässä asiat saavat tapahtua sattumalta, koska emme ymmärrä niiden syitä.

Että sellaista tuli mieleen tänä yönä samalla, kun tuli valvottua ja luettua lisää Solveig von Schoultzin runoja. Mutta niistä ehkä jollakin toisella kertaa.

Sananvapaudesta ja satumaasta

.
...mä olen verta ja väkivaltaa, mä haluun huutaa ja satuttaa...

(Pätkä fantastisen lauluntekijän, Maija Vilkkumaan kappaleesta Se ei olekaan niin, joka näkee ihmisen salattuun sydämeen, joka usein halutaan pitääkin salaisena.)

Me länsimaalaiset sanomme toisillemme usein, että me itse emme ymmärrä, että muslimit ja kiinalaiset eivät voi hyväksyä sananvapautta. Ketkä kiinalaiset, ketkä muslimit?

Omaa sananvapauttamme emme kuitenkaan omista vain me, jotka elämme tässä ajassa. Sen omistavat ensimmäiseksi ne jo menneet sukupolvet, jotka sen saivat aikaiseksi. Muistamme mm, Voltairen paljon muisteltua ajatusta siitä, että jopa epämielyttävien asioiden sanomista täytyy pitkin hampain kannattaa sen vuoksi, että mielipiteensä sanomienen on jonkinlainen ihmisen perusoikeus. Hän on sanonut myös näin:

.
Those who can make you believe absurdities can make you commit atrocities.

Sodat ovat absurdeja, ja toisten ihmisten tappaminen on tietysti yhtä absurdia. Uskonsodat ovat absurdeimpeja kaikista, koska jokaisessa valtauskonnossa on myös ihmisrakkauden elementtejä. Kaikille sodille löydetään sitä helpommin perustelut, mitä vähemmän vapautta varsinkin julkisella sanalla on.

Kuva: Salman Rushdie, kirjailija

Me nyt elävät saamme nauttia menneiden sukupolvien saavutuksista. Jos voi ajatella, että millään aikakaudella yleensä on velvollisuuksia, niin tämän nimenomaisen asian osalta voi olla hyvä sanoa, että meidän velvollisuutemme on tämän ja monien muiden oikeuksien suhteen niiden säilytys ja kehittäminen tulevia sukupolvia varten, jotka omistavat näitä perusoikeuksia, vaikka eivät niistä vielä mitään tiedä.

Sananvapaudesta ei ole itsestään selvyys edes meillä länsimaissa. Amerikassa ja Euroopassa sananvapautta katsotaan erilaisin silmin. Euroopan sisällä on eroavuuksia. Suomen lehdistöllä on käsite itsesensuuri hyvässä muistissa. Se iskettiin myllykirjeillä päätoimittajien kurkuista alas, eikä se ole sieltä vieläkään tullut takaisin. Ranskassa poliitikot saavat olla paljon suuremmassa rauhassa lehdistön uteliaisuudelta kuin esimerkiksi Englannissa. Muitakin eroja tietenkin on.

Joku Anonyymi on sanonut (kopioitu Vihreän Rouvan saitilta, mikä on ihan sopivaa, anonyymihän on kirjallisuudessa ehkä useimmiten nainen, ehkäpä tässä tapauksessa Rouva itse):

.
Illuusion menettämiseen yhdistyy aina jonkin totuuden saavuttaminen. Mutta se, joka valittaa menetystään, on oleva häviäjä.

Sananvapaudesta on kai hyvä muistaa, että se on tärkeää vain niissä tapauksissa, joissa jollakin on salattavaa, jotakin sellaista, minkä paljastuminen on sille nimenomaiselle henkilölle jotenkin vastenmielistä. Uutiset ovat usein sellaisia asioita, joista joku vetää herneitä nenäänsä. Uutisten ja julkisen kirjoittelun osalta voi kuitenkin sanoa, että vain sellainen asia on kiinnostava, josta niitä herneitä nenään vedetään.

Kaikki muu henkilöitä tai instituutioita koskeva kirjoittelu on pelkkää mainostamista.

Lehtien hömppäsivut ja ns. juorulehdet elävät tällaisella uutisainestolla. Ne ovat satumaan uutisia, jotka eivät tietysti voi ketään satuttaa, ainoa herne, joka siellä satuttaa on prinsessojen patjan alla.

Ihmisoikeuksien, edes sananvapauden, opettaminen muille kulttuureille ei tietysti ole meidän asiamme. Se on islamin osalta heidän oman lehdistönsä, koululaitoksensa ja kaikkien islamin rauhaarakastavien ihmisten asia.

EXTREME-urhoilulajit: BASE-hyppy ja pilapiirrosten teko, ja vähän Bushin puheestakin

Jos olet aina ajatellut, että BASE-hyppääjät ovat sementtiaivoisia moroneja (tälle hyödylliselle englanninkielen sanalle ei ole hyvää suomenkielistä vastinetta), ajattele uudelleen. Ja todistukseksi käy hyvin tämä videoclip (klikkaa alla olevaa kuvaa), joka kääntää sukkasi nurinpäin ja jossa hyvin edustava, nuori suomalainen, Iiro Seppänen, kertoo harrastuksestaan ja suorittaa muutamia mallihyppyjä. BASE tarkoittaa Buildings, Antennae, Spans and Earth; eli rakennukset, antennit, sillat ja maa (vuoret).

Huom. Klikkaamalla kuvia pääset suoraan videon saitille ja video alkaa pyöriä Windows Media Player'issa. Linkit videoihin tällä sivulla ovat luultavasti käyttökelpoisia leveäkaistaisella yhteydellä. Jos sinulla on hitaampi yhteys, pääset näihin myös tämän kautta.





Muutamia linkkejä extreme-urhoiluun tai suomennettuna se kai on seikkailu-urheilu.

Videosaitti tarjoaa jatkuva streamin kaikenlaisia videoita Iiron jutun lisäksi.

Siellä näkyy mm. State of the Union 2006 parodia, joka on rimastuttavaa vitt... tuota pitisanoaettä vinoilua Bushin puheesta.





Löytyy myös videonpätkä Brokeback Mountainin ja Back to the Future yhdistelmäparodiasta.









Al Jazeera -clippi oli vakavaa tarinaa ja kertoi islamilaismaailman tunteista länsimaiden sananvapaudesta. Valitettavasti linkki ei enää toimi. Kuitenkin, Al Jazeera on ensimmäinen askel kohti vapaata lehdisöä islamin piirissä.





Kaikki linkit siis toimivat Windows Media Player’llä, ja yhteinen linkki niihin löytyy myös täältä; sieltä voi valita myös muita tapoja videoiden pyörittämiseen.

Hyvää Runebergin päivän jatkoa Arvoisille Lukijoille.

Klikkaamalla viereistä ikonia pääset Islamic Relief avustusjärjestön saitille.

Mene pois uni

Tämä on tavallaan haamukirjoitus - kokeilua, koska bloggerilla on ollut ongelmia.

Mutta, ettei ihan tyhjäksi jäisi, kuunnellaan muutama rivi runoa.

Vaikkapa suomenruotsalaisen runoilijan Solveig von Schoultzin runoa kokoelmasta Puitten takaa kuulee meren, suom. Helena Anhava, (WSOY, 1999, s.83, runo on alunperin vuoden 1959 kokoelmasta Terassen, tankasvit):

.
Mene pois uni.
Nukkua ehtii vielä.
Yö on niin lyhyt,
tähdet niin monet. Sydän
tahtoo talteensa korut.

Kansatieteilyä

Seuraan puolijatkuvasti Elore-lehteä, jota julkaisee Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry. Ja jonka hostauksen hoitaa Joensuun Yliopisto.

Futura-tietoutta etsiessä tuota edellistä postausta varten sattui silmään myös kansatieteilijän desktopilta -blogi. Mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Ja mainitaan vielä monipuolinen, kulttuurinen Luksus* -blogi, jota kirjoittaa Sarno Ojell Etu-Töölöstä.

Agora - Ihmisen ja Teknologian Kohtauspaikka on Jyväskylän yliopiston ylläpitämä teknologiasaitti.

Sumusta, runoilijasta ja Futurosta

Katson ikkunasta aamuun...Ulkona on lämpimämpää, kaikki huura hävinnyt maasta. Terassin orvokit ovat taas varovasti nostaneet ryppyiseksi menneitä päitään Kirkontorni horisontissa pitää harmaata taivasta paikallaan. Taivaan napa. Ei liikettä, ei edes lintujen lentoa.

Olen lueskellut Pekka Haukisen runokirjaa Phlajanmarjat (WSOY, 1960). Ostin sen Kuopion torilta vanhojen kirjojen kauppiaan tiskiltä elokuussa viime vuonna, kun olin ensin syönyt herkullisia paistettuja muikkuja perunapaistoksen kanssa. Sen takakannessa on Pekan kuvan alle leimattuna sanat Arvostelijan kpl, vanhanaikaisilla kirjamilla. Kuka oli arvostelija, miksi leima, jossa on tuollaiset kirjaimet? Who knows? Pekka ehti muuten näytellä ainakin neljässä elokuvassa, mm. näissä ja Eino Ruutsalon kolmiodraamassa Laituri.

New Scientest -lehti sanoi joku aika sitten kirjoittaessaan luovuudesta ja mainitessaan, että Suomi on maailman komanneksi luovin maa Ruotsin ja Japanin jälkeen, näin:

…
Creativity comes to those who wait, but only to those who are happy to do so in a bit of a fog.

Muuten, Kiasman saitilla on artikkeli arkkitehti Matti Suurosesta, joka suunnitteli Futuron, tulevaisuuden talon, joskus iloisella ja merkittävällä 1960-luvulla. Mitä pirua meille tapahtui, kun 1970-luvulle tultaessa tuhosimme politiikalla elämänuskomme, ajatuksen vapautemme ja läheltä piti ettei koko tulevaisuutemme mennyt siinä samalla, ja pääädyimme 1980-luvun minä-maailman taloudellisen liikakasvun ja romahduksen kautta omaan itsekeskeiseen aikaamme.

Mutta toisaalta, itsekeskeiseen aikaanhan sopii hyvin bloggaaminen, joka sopii hyvin omaan napaansa tuijottavalle, kuten juuri minälle, blogihenkilölle!

Pop:lla sanotaan Futurosta näin (otettu Futuron esitetekstistä, 1960-luvun loppulla):

...
Futuro edustaa nykyaikaista, huolettoman mukavaa asumismuotoa - käytännöllistä viihtyisyyttä. Futuro on tulevaisuuden olotila.

Täältäkin Futurosta voi lukea.

Ja samalla, kun Maija Vilkkumaa laulaa Se ei olekaan niin ja odottamassa on Korennon Magneettista voimaa, laitetaan tähän loppuun vielä vähän Haukista (Pihlajanmarjojen runo IV/13 s. 64):

Ilma lasiksi jäätynyt,
valittavat äänet taivaanrannalta,
kivi kalliosta erottamaton
jäätyneestä kadusta lapset nostavat kukkivia ruohoja,
hangesta puhkeaa tammi.
Ja auttamatonta kaikki tämä,
liitokset hauraat,
on toivoa vielä.

Sumusta, ajatuksia elämää suuremmista valheista ja vierastamisesta

Katson ulos ikkunasta, sumuseinän läpi häämöttää kuuran syleilyssä heikosti vihertävä nurmikko. Keskellä pihaa, toisiinsa painautuneina, värisee kolme alastonta puuta, lilanvärisin luuranko-oksin. Yksinäinen kani pompahtelee kömpelöin, rauhallisin hyppäyksin nurmikon poikki ja häviää pensasaidan pimentoon. Maisema jähmettyy paikalleen.

---

Tämäkin lastu täytyy aloittaa ’aforismilla’, joita on aina tilaisuuden tullen tuotava ja talletettava, koskaan ei tiedä etukäteen, koska aforismeille olisi tarvetta. Aforismiuskon vahvistamiseksi kävin myös vilkaisemassa virtuaaliystävä Prosperon Loistavia puhalluksia, hän on taas laittanut joukon uusia ajatuksen sirpaleita lukijoiden arvosteltavaksi. Mutta tämä seuraava on taas omaa tekoa:

…
Tuntematonkin totuus on totuutta. Hyväksyttykin valhe pysyy valheena.

Tämän aforismin tarve tuli erityisen akuutiksi tämän päivän aikana, kun lueskelin laiskasti uutisia, joissa on paljon juttua tanskalaisen piirtäjän profeetta Muhammedia kuvaavista piirustuksista ja niiden saamasta rajusta huomiosta vähän joka puolella miljardin ihmisen suuruista muslimimaailmaa. Vaikka en ole nähnyt mitään sen suuntaista, olen varma, että jopa Suomenkin lintukodossa on lukuisia muslimeita, jotka ovat sanoneet painavan sanansa näistä tapahtumista.

Niin kuin kotimuisteluideni seuraavasta osasta näkyy (Arvoisa Lukija ei tietysti ole niitä vielä lukenut, kun minä itsekään en ole sitä vielä tehnyt, paitsi joitakin luonnoksia, joiden avulla yritän muistaa, että mitä sitä on tullut oikein tehdyksi, kun ikää on jo siunaantunut näinkin paljon). Siis siitä osasta tullaan näkemään, että olen asunut vuositolkulla muslimien maailmassa ja kutsunut asuntojani kodeiksi, vieläpä siellä pääkallon paikalla, Saudi Arabiassa. Mekassakin olen käynyt, mutta en alueella, johon minulta on kansalaisuuteni, sekulaarisuuteni, likaisuuteni vuoksi pääsy kielletty.

Ja minulla on ollut monia muslimituttavia – ystäviksi muslimien kanssa on hyvin vaikea päästä, koska heidän näkemyksensä länsimaalaisten likaisen moraalittomasta mielestä on ehdottoman kielteinen – joiden mielipiteitä olen mielihyvin kuunnellut monista asioista, ja joskus jopa ottanut ne onkeenikin. Mutta Koraani sanoo (Suura 5: Pöydän suura, Al-Maaida, jae 51):

...
51. Te, jotka uskotte! Älkää lyöttäytykö juutalaisten ja kristittyjen ystäviksi, - he ovat ystäviä vain toisilleen, ja joka ottaa heidät liittolaisikseen, on yksi heistä. Jumala ei totisesti ulota johdatustaan väärämielisiin.

Ja meistä kristityistä siinä on tietysti annettu todistus, jonka itse olemme mm. kolonialismilla todistaneet oikeaksi.

Jylland-Posten on tanskalainen lehti, joka noudattaa toiminnassaan tiukasti Tanskan lakia ja tanskalaisia moraalisääntöjä (näin ainakin uskon). Lehden toimitus jouduttiin evakuoimaan viime tiistai-iltana, koska joku, ehkäpä Tanskan ulkopuolinen taho, ehkäpä joku tanskalainen koiranleuka, tai joku muu, ei pitänyt siitä mitä lehdessä oli julkaistu ja uhkasi kostoksi pommittaa lehteä.

Minä tuomitsen kaiken väkivallan, tekee sitä kuka tahansa.

Jos Suomen hallitus ylipäällikkönsä Tarja Halosen johtamana hyökkää Moskovaan syöstäkseen presidentti Putinin – jota pidän väkivaltaisena ja totalitaarisena paviaanin perseenä – vallasta ja vapauttaakseen ikiaikaiset Karjalan laulumaat ryssän vihamielisestä ikeestä, tuomitsisin sen ehdottomasti ja kieltäytyisin jopa tarttumasta aseisiin puolustaakseni Halosta, jos Putin päättää iskeä tämän niin kuin Berlusconi teki Suomen ja Italian välisen ruokasodan yhteydessä (Herra Putin-parkaa tästä varjelkoon, muistetaan, että Tarjamme on punatukka, ja kaikkihan sen tiedämme, mitä se tarkoittaa!!).

Enkä ymmärrä alkuunkaan sitä, että joku kuva tai ikoni tai muu taikakalu (tosin jäniksen käpälä saattaa olla poikkeus) olisi jotakin toista kalua merkillisempi minkään asian suhteen. Ja vielä vähemmän jonkun infidelin tekemä kuva siitä kuvasta, ikonista tai kalusta. Mutta tästähän ei tässäkään metelissä ole kysymys.

Vaan kysymys on kai samasta asiasta, minkä vuoksi irlantilaiset ovat tappaneet toisiaan vuosisatoja, balkanilaiset tehneet samaa vuosituhansia, afrikkalaiset teilanneet toisia afrikkalaisia ehkä kymmeniä tuhansia vuosia. Siksi, että ajatellaan, että omat ajatukset olisivat toisten ihmisten ajatuksia parempia, tai tärkeämpiä, tai pyhempiä.

Sillä ei ole mitään tekemistä rasismin kanssa. Typerä ihminen pelkää toiseutta ja torjuu sen vihaamalla sitä ja tappamalla sitä ja teilaamalla, murskaamalla jopa nylkemällä sen elävältä.

Me olemme samoja Abrahamin ja nauravan vaimonsa Saaran jälkeläisiä kuin juutalaiset ja muslimitkin, saman pensaan hedelmiä. Me tietysti tuomitsemme muslimit, niin kuin oikein onkin, mutta emme huomaa malkaa (mikä se sitten onkin) omassa silmässämme. (Ja silmästä tulikin mieleen blogiystävä Saaran tämänpävän lastu nimeltä Voi Pyhä Pilu)

Mutta erona on tietysti se, että me voimme rauhassa sanoa omistamme mitä haluamme kaiken kohtuuden nimissä, mutta emme saa sanoa mitään arvostelevaa muslimeista.

Me voimme kutsua esimerksiksi tunnettua mätäpäistä sonnin takalistoa, Kanervan Ileä, mätäpäiseksi sonnin puoksi, ja jos sen voimme todistaa (mikä tietysti tässä tapauksessa on täysin mahdollista) asia on sillä loppuun käsitelty ja Kanervalta voisi seuraavalla kerralla tavatessa pummata kaljan, jos kehtaisi, ja kysyä neuvoja naisten käsittelyssä, ilman, että siitä tulisi mitään sen suurempaa sanomista.

Taikka, jos se Sika-Messiaan tekijä, joka ei ole meidän Blogisisko-Pirkkomme ystävä (HUOM! P.S. Väärinkäsitysten välttämiseksi: Pirkko ei ilmiantanut taulun tekijää vaan kirjoitti vain asiasta Suomen Kuvalehteen, kuten näette myös tämän lastun kommenteissa), merimaskulainen taiteilija Koskinen, Harro haluaisi maalata uuden Sika-Messias-taulun, sitä ei enää haastettaisi käräjille kuvan tekemisestä jumalanpilkan perusteella, eikä myöskään sukupuoliyhteydestä flyygelin päällä, jos sillä vielä seisoo, paitsi ehkä, jos yhtyy sikaan (enkä, huom., enkä tarkoita tällä Kanervaa), vaikka ei ehkä silloinkaan. Tosin hänet voisi haastaa oikeuteen siitä, että myy huonoja tuotteita tai huonoa taidetta.

Nimittäin, jos joku uhkailee jumalanpilkasta tämän vuosituhannen Suomessa, se olisi täsmälleen yhtä pöhköä kuin tämä muslimien riehuminen jonkun tanskalaisen pilakuvien piirtäjän vuoksi.

Tähän loppuun vielä muistelu intialaissyntyisen kirjailijan, Salman Rushdien, kohtalosta. Hänellehän ajatolla Ruhollah Khomeini antoi tuomion (fatwa), jolla valtuutettiin ja käskettiin kaikkia muslimeja tappamaan Rushdie ja varmemmaksi vakuudeksi hänen päästään määrättiin monien miljoonien suuruinen palkkio. Kirjan japanilainen kääntäjä murhattiin ja norjalainen kustantaja William Nygaard haavoittui murhayrityksessä oman kotinsa edustalla Oslossa.

Ja Rushdien ja kaikkien hänen kätyreidensä tuomio annettiin siitä Islamissa tunnetusta totuudesta, että Muhammed saneli Koraaniin neljä säettä, jotka päätteli myöhemmin olevaksi Saatanalta, saatanallisia säkeitä. Ne puhuivat kolmesta pakanallisesta jumalattaresta; Latista, Uzzasta ja Manatista. Saatanalliset säkeet ovat Tähden suurasta (Al-Najm), suuran 53 säkeet 19-23. Kukin Arvoisa Lukija voi halutessaan käydä lukemassa ne Koraanin suomalaisesta käännöksestä. 23. säe muuten kuuluu näin:

...
23. Nämä eivät ole muuta kuin nimiä, joita te olette antaneet heille, te ja esi~isänne, eikä Jumala ole lähettänyt heille mitään valtuutta. He noudattavat vain arveluja ja viettiensä oikkuja, vaikka Jumala totisesti on lähettänyt heille johdatuksen.

Arvoisa Lukija muistaa, että romaanissaan Keskiyön lapset Rushdie kirjoittaa uuden ja vähemmän imartelevan kuvan Intian kansallisesta aarteesta, Mahatma Gandhista. Kirja kiellettiin Intiassa, niin kuin Saatanalliset säkeetkin.

---

Ikkunan takana sumu nousee ylöspäin ja ohentuu, nurmikon huurrepeite tulee paremmin erottuvaksi. Kuuden kaniinin ryhmä on kokoontunut puputtamaan niitä näitä puiden luuranko-oksien alle. Harakka lehahtaa paikalle ja istuutuu kaniinien keskelle. Ne käännähtävät hätäisesti ja juoksevat pitkin hyppäyksin mikä minnekin suuntaan ja häviävät pensasaidan taakse. Harakka katsoo kaniinien perään hämmästyneenä, naurahtaa niin kuin harakat naurahtavat näissä tapauksissa ja alkaa kopsottaa huurteista maata löytääkseen matoja.

A Fool's Paradise

Anita Konkka kirjoittaa Sanat -blogissaan tänään, tai siis eilen täytyy jo sanoa, otsikolla Toinenkin merkkipäivä suomalaisten kirjojen menestymisestä maailmalla ja antaa linkin The Litterary Saloon'in saitille artikkeliin nimeltä Finland conquering the literary world ?

Hän olisi voinut antaa linkin myös Center for Book Culture.org'n saitille, jossa otsikolla Anita Konkka kerrotaan kirjasta nimeltä A Fool's Paradise.

Siellä sanotaan muun muassa:

...
She is regarded as one of the most important writers of contemporary
Finnish literature.

Saitilla referoidaan myös Reijo Hakalan tekstiä Pohjolan Sanomissa, jossa hän sanoo Anitasta ja kirjasta:

...
She is at once sad, cheerful, ordinary, cultural, witty and ironic.
...It’s good to be in a fool’s paradise.

A Fool's Paradise on Center for Book Culture'n mukaan saatavana myös Amazonilta. Suoritin pikaisen etsinnän sekä USA:n että UK:n Amazonilta eikä kirjaa löytynyt. Sen sijaan Anitan kirjan myynnin kannalta huolestuttavasti löytyi kaksi täsmälleen samannimistä kirjaa: kirjoittajat brooklyniläinen Nancy Flowers Wilson ja minnesotalainen Kevin Kling.

Joka tapauksessa käännös englanniksi on Anita Konkan uusi aluevaltaus.

P.S. Olin viisi viikkoa käytännössä pois tietokoneen ääreltä, joten oli lipsahtanut ohi silmien, että Anita olikin jo kirjoittanut tästä asiasta 30. joulukuuta Sanoissa otsikolla Kukapa kissan hännän nostaa... Mutta kertaushan on, niin kuin sanotaan, opp...jne

Koivu ja tähti (2): Kaikki kodittomia vaeltajia

Tähän piti tulla toinen osa sarjasta Koivu ja tähti alaotsikolla Koditon vaeltaja. Mutta lueskelin runoja iltani ja yöni kuluksi ja muutinkin tämän lastun motiivin ja annoin alanimeksi: Kaikki kodittomia vaeltajia. Ja sen sijaan, että kirjoittaisin lisää kodeistani ja koivuistani ja tähdistäni. Ja puutarhoista, siteeraankin sirpaleita Edith Södergrania Kultaisista linnuista (Karisto, 2005), Suuri puutarha:

Me olemme kaikki kodittomia vaeltajia
ja kaikki me olemme sisaruksia.
Alastomina, repaleissa kuljemme, reppu selässämme,

....

Me rakennamme muurin puutarhan ympäri,
että ei mikään maailman ääni saavuta meitä.
Hiljaisessa puutarhassamme
annamme maailmalle uuden elämän.