Toiveet, inhot ja todellisuus

Taas täytyy aloitta omalla aforismilla, sen siitä saa, kun käy lukemassa virtuaaliystävien lastuja, niin kuin Prosperon, joka on juuri tehnyt neloset blogillaan Loistava puhallus. Eli tämä Hanhensulan afoarreaitasta:

...
Jokainen toive on ilmainen, mutta sen toteutuksella on oma hintansa.

Tämä tuli mieleen, kun lueskelin laiskan aamuaikani täytteeksi englantilaista The Guardian-lehteä, tuota liberaalien höyrypäiden pesää, idealistien toiveiden kannua. Sanalla sanoen minunlehteäni.

Ja Guardian oli haastatellut Mona Sahlinia, ruotsalaisen sosialidemokratian lahjaa maailman naiskauneudelle (kuva vasemmalla, tietysti!).

Ja Mona on sanonut, että Ruotsi tulee olemaan maailman ensimmäinen maa, joka pääsee irti öljyekonomiasta. Sanalla (tai muutamalla) sanottuna ei enää riippuvaisuutta öljystä. Ja takarajaksi Mona määrittää vuoden 2020.

Hyvin tärkeää Monan sanomassa on, että tämä tulee tapahtumaan ilman siirtymistä ydinenergian käyttöön. Arvoisa Lukija muistaa tietysti kunnioittavalla ihailulla, että Ruotsi päätti kansanäänestyksellä luopua ydinenergian käytöstä jo aikaisemmin (tosin konkreettiset suunnitelmat tämän toteuttamiseksi puuttuvat vielä, poliitikothan ovat pelkureita), ja on päättänyt ottaa nyt sitten toisen ja vielä ratkaisevamman askeleen samalla tiellä.

The Guardian sanoo Monan, joka on Ruotsin minister of sustainable development, sanoneen:

...
Our dependency on oil should be broken by 2020... There shall always be
better alternatives to oil, which means no house should need oil for heating,
and no driver should need to turn solely to gasoline...

Ministeri Sahlin sanoo, että koko maan on oltava valmistautunut henkisesti öljystä luopumiseen. Varmaan yhtä vaikea juttu kuin tupakkalakon aloittaminen, ilman henkistä valmistumistahan se ei onnistu missään nimessä.

Tähän uutiseen voisi ottaa monenlaista kantaa. Voisi sanoa, että utopiat eivät onnistu kuin kaunokirjallisissa tarinoissa.

Tai, että ministeri on nukahtanut Ruususen uneen, ja toivoo heräävänsä valmiiseen, öljyttömään maailman vuoden 2020 ensimmäisenä päivänä. Aukaisevansa silmänsä idylliseen maisemaan, jossa vilkkuu siellä täällä muutama lepattava kynttilän liekki, lumi peittää maiseman, eikä liikenteen melu häiritse hangessa kahlaajia. Ja tämä on vasta Tukholman Central Stationin edustaa. Kauempana on näkyvissä vähemmän kynttilöitä, enemmän lunta, ja hevosia paljon nykyistä enemmän.

Hei, minähän pidän tästä näkymästä.

Jokaisen sydämessä kai löytyy pieni hellä kolo, jossa on kuvia lapsuuden onnellisesta maailmasta, ja sinne kai monet haluavat piiloon todellisuutta – omaa happy place’en. Ehkä Arvoisalla Lukijallakin on sellainen. Minun onnellinen koloni on jossakin koskemattomassa, saastumattomassa metsässä, autottomassa maisemassa, kirkasvetisessä järvessä, jopa hiljaisessa, ihmiskeskeisessä suurkaupungin keskustassa.

Mehän kaikki inhoamme Amerikan hallintoa, kaikilla tasoilla, ja kaikessa mitä he tekevät. Mutta, katsotaampa mitä kaksi amerikkalaisen poliitian eturivin ajattelijaa on sanonut tästä energia-asiasta.

Kuva: Swarz...(whatever) matkalla pitämään öljynsäästöpuhetta

Arnold Swarzenegger (can’t the f*ing guy change his name to something that people can write without checking from somewhere) niin siis tämä Terminator, sanoi juuri hiljattain, että Kalifornia, jossa saastelait ovat jo nyt maailman tiukimpia, tulee muuttumaan vihreäksi vielä Swarz… (what ever) elinän aikana.

Ja jopa presidentti George W. Bush sanoi männä viikolla, että amerikkalaisten on parasta ruveta varautumaan vieroitusoireisiin sillä Lähi-Idästä ei enää kauaa öljyä osteta (tai jotakin siihen suuntaan). Hän itse asiassa sanoi State of the Union-puheessaan tähän tapaan:

...
Keeping America competitive requires affordable energy. And here we have
a serious problem: America is addicted to oil, which is often imported from
unstable parts of the wolrd. The best way to break this addiction is through
technology...We will invest more in zero-emission coal-fired plants,
revolutionary solar and wind technologies, and clean, safe nuclear
energy...

Saa nähdä, mitä tästä puheesta seuraa budjetin ja varsikin käytännön tasolla.

Brasilia, joka on yksi maailman saastuneimmista ekokatastrofialuista, tietysti saasteineen kaukana entisen Neuvostoliiton perässä, on ilmoittanut, että he aikovat pyörittää autojensa moottoreita sokeriruo’osta saatavalla energialla seuraavan viiden vuoden sisään.

Kuva Hanhensulka: Öljyn muisto (Sonkajärvi, Mäkikylä, elokuu 2005)

Eli ekohihna on mennyt pyörän päälle ja alkaa pyörittää ekorosmaa, joka vie meidät vääjäämättä öljyttömään aikakauteen.

Ja hyvä niin, öljyn halpuus on estänyt vaihtoehtoisten energioiden kehittämisen, ehkä tähän tulee nyt muutosta.

Mitenkä Suomessa öljymaa makaa? Viides ydinvoimala taitaa nyt olla vääjäämätön tosiasia. Täytyy jossakin vaiheessa pyytää kahdelta pojanpojaltaan anteeksi tätä, vaikka ei ottanutkaan osaa päätöksen tekemiseen. Mutta he ovat vasta 3 ja vajaa 2 vuotiaat, joten oikeiden sanojen löytämiseen on vielä aikaa. Paitsi…

Paitsi, jos pyytääkin anteeksi jo nyt. Ja sitten, kun he ovat isompia, voi sanoa, että, hei, minähän jo pyysinkin anteeksi tätä juttua silloin vuoden 2006 helmikuussa, jolloin Kioton sopimus on osoittautumassa juuri niin huonoksi kuin ennustivat, ja toisaalta ihmiskunta on muuten kääntämässä vaikeasti kääntyvää kelkkaansa kohti uusia, öljyttömiä ongelmia.

Hyvä Mona Sahlin! Toivoisin, että Suomi olisi sinun kanssasi samassa valtiolaivassa.