Sain jostakin lahjana kirjan nimeltään Robert Doisneau, kirjoittanut Jean-Claude Gautrand, julkaissut Taschen 2004, sarjassa nimeltä Icons. On todennäköistä, että jokainen meistä on joskus nähnyt Doisneaun valokuvia, ehkä tunnistamatta nimeä. Jotkut kuvat, kuten vieressä oleva Le Baiser de l'Hotel de Ville (Suudelma Hotel de Villen aukiolla), ovat klassikkoja. ”Jokainen” on ne nähnyt.
Kun valokuva syntyi taidelajina, sitä pidettiin triviaalina todellisuuden jäljittelijänä. Ei tietysti enää.
Jokainen, taidekriitikkokin, on varmasti epäonnistunut valokuvissaan niin usein, että on helppo myöntää valokuvaajan tarvitsevan teknisen taidon lisäksi epämääräistä ominaisuutta, jota voisi kutsua taiteellisuudeksi. Mitä se sitten onkaan?
Hassua, että voi sanoa taiteellinen silmä taidekuvien ymmärtäjästä mutta ei taiteellinen korva musiikin nauttijasta. Taiteellinen sormi ei kuvaa kirjallisuuden taiteilijaa eikä sen ymmärtäjää. Sävelkorva ei takaa omistajansa taiteellisuutta musiikin alalla, vain kykyä ymmärtää musiikin kieltä kuuntelijana. Sen sijaan kirjallisuuden ymmärtäjä kai tarvitsee vain lukutaitoa, sellaista henkilö ei kai kutsuta millään ”hienommalla” nimellä.
Taiteellisuus on jotakin muuta.
Doisneaulla oli kai taiteellisuutta ja ainakin silmää katsoa ja nähdä, vaikka hän omien sanojensa (kirjan) mukaan valokuvasi:
…
les gestes ordinaires de gens ordinaires dans des situations
ordinaires…
Eli "tavallisten ihmisten tavallisia eleitä tavallisissa tilanteissa". Täällä on muutamia Robert Doisneaun kuvia.
Ehkä Arvoisa Lukijakin voi sisäistää tähän Doisneaun lauseeseen:
...
Il est de jours où l’on ressent le simple fait de voir comme un
véritable bonheur…On se sent si riche qu’il nous vient l’envie de partager avec
les autres une trop grande jubilation…
Eli suomeksi jotenkin, että:
...
on päiviä jolloin pelkkä näkeminen tuntuu todelliselta onnelta...tunnet
olosi rikkaaksi niin kuin haluaisit jakaa liian suuren hurmiosi muiden
kanssa...
Muuten Lontoon Gay Times on Taschenin internetsaitin mukaan sanonut Taschenin omistajasta Benedict Taschenista (joka tuntee myös italialaisia kansanedustajia) näin:
Forget Saatchi: I want Benedikt Taschen's life. This super-cool German
publisher has it all: handsome, rich, stylish, and painfully sophisticated, he
publishes some of the finest art books in the world, and has an art collection
to match.
Mitä se sitten tarkoittaakaan. Englantilainen The Guardian-sanomalehti sanoo Taschenin kustantamosta (A passion for Taschen) :
Taschen. It's not just porn, you know. It's not just fantastic women in
fetish spikes - tied up. It is also dogs and gnomes and Gaudi; it is Swedish
interiors; it is car crashes and Tiki and the complete paintings of Van
Gogh.
4 kommenttia:
Tosta suudelma kuvastahan oli joku kohu kun joku nainen oli väitätnyt olevansa kuvan nainen. No siinä yhteydessä selvisi, että kuvan on lavastettu, joka ei tietenkään tee kuvasta yhtään huonompaa, tuli vaan mieleen.
Joo, minäkin muistan sen jutun siitä naisesta, joka näin sanoi. Hän oli Françoise Bornet ja nuori mies on Jacques Carteaud. Nainen oli muistaaakseni vähän nyreissään, että kuva oli niin kuuluisa.
Lavastusta en sen sijaan muista. Tuohon kirjan kanteen kuva on rajattu, mutta jos katsot alkuperäistä rajausta täältä:
http://www.staleywise.com/collection/doisneau/doisneau.html#
niin on vaikea ajatella, että se olisi lavastettu. Doisneau istuu selvästi Hotel de Villen aukion jossakin kahvilassa ja tämä nuoripari on kävelemässä ohi.
Mutta mistäpä sen varmuudella tietäisi.
Muuten, jos joku sattui näkemään tuon "Hassua..."-alkuisen kappaleen edellisessä muodossaan niin: anteeksi. Nyt se on korjattu vähän helpommin ymmärrettävään muotoon. Kiireessä, kun korjaa, niin vikkelät virheet vievät mennessään.
Olen minäkin nähnyt tuon valokuvan netissä. Mitä se haittaa onko se aito tai lavastettu sillä lopputuloshan on hyvä. Minäkin taitelijana usein olen ajatellut samaa -¨Hassua, että voi sanoa taiteellinen silmä taidekuvien ymmärtäjästä mutta ei taiteellinen korva musiikin nauttijasta..jne.¨
Miksi moderni kuvataide on monelle vaikeata ymmärtää? kysyn usein. Onhan musiikki ns. abstraktia mutta jokainen tykkää, makuasiasta riippuen.
Kiitos mielenkiintoisesta jutusta ja Taschen linkistä, aina jotain uutta oppii!
Lähetä kommentti