Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi on eilisessä lastussaan käsitellyt kulttuurilehti Kaltion 1100 lukijaa neniinvetänyttä kulttuuritekoa, josta ansio lankeaa jollekin Harri Kynnökselle ja hänen johtamalleen lehden hallitukselle. Papinniemi oli myös ehtinyt haastattelemaan Kynnöstä, joka oli sanonut tämän:
Emme halua horjuttaa suomalaista yhteiskuntaa, ymmärrät varmaan
Papinniemi ei ollut ymmärtänyt.
Huolimatta Kynnöksen suuruudenhullusta ajatuksesta lauseessa ymmärrän sen tietysti hyvin. Suomalainen yhteiskunta pyörii (tehokkaan) rahan ympärillä, eikä siihen ajatukseen tietysti sovi ajatuksenvapaus, sananvapaus tai se että joku kulttuurilehti, jota Tapiola-yhtiöt (Kynnöksen kulttuuri-ideologinen koti, ehkä) tukevat, saisi ajatella tai toimia ilman rahan kahleita.
Luovuus on elävän kulttuurin sielu, sen yltäkylläinen - ja vaikeissakin oloissa kuolematon - moottori. Kulttuurin luovuutta ei pitäisi valjastaa jonkun talousasioita ja pääoman vakavuutta palvelevan ryhmän kuohituksi orjaksi.
Sananvapautta on hirveän vaikea käsittää sellaisissa oloissa, joissa se ei ole avoimesti uhattuna. Jossakin Venäjällä sitä ymmärretään ehkä paljon paremmin. Ylhäältä annetun oikeuden hyväksyttävä käyttö ei ole vapautta. Sellaisella sananvapaudella, tai millään muullakaan vapaudella, jota ei voi käyttää väärin, ei ole mitään virkaa, se ei ole (sanan)vapautta. (Huom. tällä en yllytä ketään rikoslain rikkomiseen)
En tietysti viittaile tällä vain jonkun oululaisen talouselämän pikku-nilkin käsityksiin yhteiskunnallisista arvoista, jonkun piirrostaiteilijan epäonnistuneisiin tai onnistuneisiin sarjakuviin tai edes Kaltion 1100 lukijan oikeuksiin. Yllä olevan ajatuksen piiriin kuuluu myös sellaisten pähkähullujen natsien kuin hiljattain Itävallassa tuomitun historioitsijan David Irvingin ajatuksen ja sanankin vapaus, joita täytyy puolustaa, vaikka pitäisi hänen ajatuksiaan kuinka väärinä tahansa.
Kulttuurilehden tehtävänä kai pitäisi olla juuri luovuuden ja sananvapauden edistäminen sekä asioiden kyseenalaistaminen, kalkkeutuneiden arvojen horjuttaminen ja kulttuurin reuna-alueiden valaiseminen. Kulttuurilehteä ei missään nimessä pitäisi tuottaa jonkun pääoman rengin ns. "arvomaailman" ehdoilla, vaikka tämä olisi päätynyt kulttuurilehden hallitukseen puheenjohtajaksi.
Tavallaan Kaltio on itse syyllinen tähän tilanteeseen, jos nyt instituutiolla voi ylipäätään olla syyllisyyttä mistään. Syyllisyys on siinä, että lehteä taloudellisesti avustavien yhtiöiden kätyri päästetään hallitukseen sanelevaan asemaan, annetaan pirulle pikkusormi.
Tämä ei tietysti ole vain Kaltion ongelma.
On syytä suhtautua terveesti epäillen kaikkiin niihin julkaisuihin, joissa suuri raha toimii näkyvästi tai piilotetusti. Eli siis kaikkiin julkaisuihin. Tapiola-yhtiöt ovat osoittautuneet tässä nimenomaisessa tapauksessa sananvapautta vastustavaksi konnaksi, joissakin muissa tapauksissa konnia ovat jotkut muut raharuhtinaat, useimmiten salaa kabinettien savuissa, jos niissä edelleen saa poltella sikareita. Saattaa olla, että niiden ilmapiiriä on puhdistettu ainakin tupakansavun verran.
Muuten Jussi Vilkunaa en pyri tällä kirjoituksella mitenkään erityisesti puolustelemaan tai tukemaankaan, vaikka tietysti sympatiani on hänen puolellaan. Vilkuna on toimensa vastaanottaessaan hyväksynyt sen, että lehden taloudelliset tukijat ovat aina puhaltamassa päätoimittajan niskaan, ja hän tietysti vastaa omistajille siitä mitä lehden kansien väliin menee. Tietysti on ymmärrettävä, että häntä vituttaa, ei pelkästään siksi, että alta meni vakituinen toimeentulo, vaan myös siksi, että Kaltion kaltaisen perinteikkään kulttuurilehden toimittaminen on varmasti ollut huimaavan mielenkiintoinen homma. Mutta muutos on hyväksyttävä. Se on ensimmäinen askel uusiin saavutuksiin, mitä ne ovat, riippuu omasta vapaasta tahdosta.
***
Jo aiemmin kommentoimani Tuomas Nevanlinnan tähän aiheeseen hyvin sopiva puhe löytyy edelleen täältä.
Kulttuurivihkojen avulla sarjakuva, josta on yksi kuva myös tämän lastun ohessa, löytyy täältä, ja Mia with two eyes'n avulla täältä.
Kaltion toimituksen kokoonpano löytyy täältä. Ja lehteä julkaisevan Kaltio ry:n hallituksen kokoonpano täältä.
Harri Kynnöksen muista vapaa-ajan harrastuksista löytyy tietoja mm. täältä . Kynnös on menestynyt kulttuuria huonommin golfharrastuksessaan, hänen handikäppinsä on golfpisti.com'in mukaan vain 30,5.
13 kommenttia:
Minua kyllä ärsytti se sarjakuva. Lukiessani sitä ajattelin uupuneena, että oliko ihan pakko. En tarkoita nyt tuota kuvaa jossa Tanskan lippua poltetaan, vaan sitä naamioitua Muhammedia. Ja siltä pohjalta ymmärrän ettei sarjakuvan piirtäjä pääsekään sitten kuvittamaan sitä hommaa mitä sen nyt sitten piti kuvittaa. En minäkään valitsisi häntä jos minulla olisi jokin monikulttuurisuuskampanja menossa. Päätoimittajan potkut on sitten taas oma juttunsa. Samalla tavalla lehtien sanavapaus on jatkuvasti suitsittuna, tässä tapauksessa päätoimittaja vain yliarvioi oman liikkumavaransa. Muulla on oltu tarkkavainuisempia.
Kirsti, kysymys ei ole sen sarjiksen laadusta vaan siitä mitä sananvapaus tarkoittaa hänen osaltaan. Sarjis kulminoitui lippukuvaan, jonka kopioin tuohon yläpuolelle. Sitähän Halosen, Tuomiojan ja Vanhasen lausunnot olivat: he polttivat Tanskan lippua aivan samalla tavalla kuin kaduilla riehuvat muslimitkin. Ilman noita lausuntoja ei olisi ollut tätä sarjistakaan, voin olla väärässä tietysti.
Päätoimittajan potkut ovat toinen asia, työnantajalla on oikeus potkia päätoimittajia. Niiden osalta yritin naureskella syille ja seuraksille, jotka eivät tässä tapauksessa ole kai niin itsestään selvät. Tosin Parnasson keskustelusta huomaan, että tämä Kynnös onkin siirtynyt tämän talven aikana pois Tapiolasta, mutta se ei minun mielessäni poista kytköstä ja syytä.
Oululaisten, varsinkin Tapiola-yhtiöissä työssä olleet ja olevat, olisi hyvä käydä katsomassa kauden ylivoimaisesti paras kuva Good Night, and Good Luck. Ja, jos ylipäätään osaavat ajatella muuta kuin rahaa, se voi antaa uutta ravintoa ajatuksille.
Oulun kaupungin päätös sen Snellmanni-kirjan osalta on täysin perseestä ja selvästi yli-innokkaan poliittisesti korrektin henkilön tekemä. Koko tämän irvokkaan saagan typerin rimanalitus.
Mina v. kiitos vihjeestä, toimii niin kuin sanoit. Olin kuvitellut, että tämä uusi pohja vei sen mahdollisuuden mennessään.
Kirsti, en malta vielä olla palaamatta tähän kommnettiisi. Mikä on mielestäsi kulttuurisarjakuvan tarkoitus. Miellyttää, tuudittaa hyvänolon tunteeseen, panna ajattelemaan, ärsyttää?
En minä tiedä. Mikä milloinkin. Mikä ihme yleensäkin on kulttuurisarjakuva. Äh, typerä juttu kaiken kaikkiaan. Ei jaksa enää piiskata kuollutta hevosta.
Minusta tuntuu, että tämä hevonen ei kuole ihan näin helposti. Ja voi jopa olla, että meistä useammat vielä joutuvat ottamaan itseltään selvää, mitä mieltä ovat asiasta.
Tämän illan BBC:n uusisissa oli pikku juttu siitä, että muslimit jossakin kaupungissa Englannissa vaativat, että heidän täytyy saada polttaa vesipiippujaan yleisillä paikoilla, joilla Englannin uusi laki polttamisen kieltäisi. Perusteluna on, että polttaminen on osa heidän kulttuuriaan (heh!) Pikku juttu, mutta jos se yleistyy, niin täytyy kai itsenkin alkaa polttaa taas ja vaatia oikeuksiaan tässä suhteessa. Toisaalta terveyskin tietysti on tärkeää.
Toisaalta on Enlannissa ja mm. Kanadassa siirtoväen toimesta vaadittu/ehdotettu, että sellaisissa kaupunginosissa, joissa on muslimienemmistö pitäisi sharia-lain olla vallalla.
Myös naisten huonon kohtelun, pakkoavioliittojen ja kunniamurhien tutkimista vastutetaan, koska ne kuuluvat muslimien kulttuuriin.
Mielestäni maassa pitää olla yhtenäinen lainsäädäntö kaikille asukkaille, muuten yhteiskunnat hajoavat. Voi tosin olla, että se on nykyistä menoa parempi vaihtoehto. Mutta en ole selvillä siitä, mitä mieltä olen tästä asiasta. Liian vaikea kysymys, ehkä.
Vähän olen kuitenkin pettynyt sinun välinpitämättömyyteesi sananvapauden suhteen, sanoillahan sinä leipäsi tienaat, joten se on kai ensiarvoisen tärkeää, mitkä ovat vapautesi rajat. Tai voin olla väärässä siinäkin;)
Kuuntelen tätä kirjoittaessani Soveigin laulua Karita Mattilan laulamana. On ylpiää olla suomalainen, kun häntä kuuntelee. Ja eurooppalainenkin, kun kuuntelee Griegin musiikkia.
Siis kuuntelin Solveigs sang'ia. Ja nyt Karita laulelee jo Solveigs Vuggesang'ia. Pohjoismaisten kielten osalle tulee selvästi suomea helpommin luki-virheitä, mikä ei ole ihme, kun ajattelee ruotsinkieleni surkuhupaisaa tasoa!
Minusta tässä menee niin moni asia nyt sekaisin ja päällekkäin, että pitäisi kirjoittaa monta pitkää esseetä ennen kuin asia selkenisi, eikä minulla nyt ole siihen mahdollisuutta.
Erilaisten kulttuurien rinnakkaiselo on ilman muuta ongelmallista. Tavoilla joita mainitsit. Minusta kysymys kuuluukin kuinka voidaan rakentaa kunnioittavaa vuoropuhelua kulttuurien välille niin että voidaan sopia niistä yhteisistä pelisäännöistä joita kaikkien pitää noudattaa? Jos muhamettilaiset eivät hyväksy että Muhammedista piirretään minkäänlaista kuvaa, niin onko paras tapa aloittaa vuoropuhelu tosiaan osoittaa heille että mepäs piirrämme heidän pyhistään niin paljon kuvia kuin meitä sattuu huvittamaan? En näe oikeutta piirtää kuva Muhammedista sananvapauskysymyksenä.
Joo, tämä sananvapauskysymys on hyvin vaikea hyväksyä, kirjailijankin;)
Sananvapaus on juuri sitä: sanan vapautta, joka sisältää kaiken sen, mitä maan rikoslain puitteissa voidaan sanoa/esittää. Mikään muu käsitteen tulkinta ei ole mahdollinen, taikka sitten on puhuttava muusta kuin sananvapaudesta. Ja hyväksyttävä sen poliittiset seuraukset.
On täysin toinen asia, että noudattaa hyviä tapoja, joita monet sananvapauden vastustajat tähän Oulun törkeään tapaukseenkin viitaten ovat puolustaneet. Tuo sinun viimeinen lauseesikin on sanarajoittamisen puolustelua eikä hyvien tapojen, joita ilmeisesti ajat takaa.
Meillä on oikeus piirtää kuvia Muhamedista niin paljon kuin vain ehdimme, sharia-laki ja Koraani eivät meitä mitenkään sido. Meitä sitovat Suomen lait. Meillä voi olla joitakin hyvien tapojen tuomia velvoitteita, mutta niitä ei laeilla ohjata, vaan kasvatuksella ja älyllä.
Sediskin tuolla omalla saitillaan astui hiukan sananrajoituksen paskaan. On ollut hyvää ajankulua nähdä, miten hän yrittää väännellä saapastaan pois paskasta. Toistaiseksi ei ole onnistunut oikein hyvin:))
Koko asian absurdiuden tajuamiseen menee ehkä vielä vähän lisää aikaa, mutta nyt jo oikein naurattaa ironia, joka sisältyy siihen, että kaiken maailman viivasommitelmat hyväksytään kyselemättä kuvaksi profeetta Muhammedista, koska joku antaa niille sen nimen. Ja muka niiden perusteella aletaan polttaa taloja, murhata ihmisiä, ja pitää muutenkin uskonnollista hauskaa. Salli minunkin nauraa, tosin makaaberisti.
Minusta on mukavaa ajankulua nähdä sinut noin kuohuksissasi :) Harmi etten ehdi paneutua asiaan nyt syvällisemmin.
Jos kerran Muhammadista ei saa piirtää kuvia, niin eikö pikku hiljaa herää keskustelua siitä, että minkälainen tyyppi se Muhammad oikein oli ja mitä hän teki. Miksi hänen arvostelemisensa olisi kiellettyä?
Muhammad varmasti teki monien muslimien elämän paremmaksi, mutta entä mitä hän teki niille, jotka eivät olleet samaa mieltä hänen kanssaan? Tässä muutamia poimintoja hänen elämäkerrastaan (suom. Jaakko Hämeen-Anttila):
"Ibn Khatalilla oli kaksi orjatyttöä, fartana ja eräs toinen. He tapasivat laulaa pilkkalauluja Jumalan lähettiläästä. Jumalan lähettiläs käski surmata myös heidät.
...
Samoin hän käski surmata al-Huwairith ibn Nuqaidhin, joka oli kiusannut häntä Mekassa.
...
Samoin hän käski surmata Saran, erään Abdalmuttalibin klaaniin kuuluvan naispuolisen maulan, sekä Ikrima ibn Abi Jahlin. Sara oli ollut yksi niistä, jotka olivat kiusanneet Jumalan lähettilästä Mekassa."
[Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila) s. 389]
Varmastikin olisi täysin sopimatonta mainita tätä perimätietoa:
Abu Dawud, Vol. 2, #2116:
"Aisha said, "The Apostle of Allah married me when I was seven years old." (The narrator Sulaiman said: "Or six years."). "He had intercourse with me when I was 9 years old."
Tietenkin olisi muslimeita loukkaavaa kertoa, kuinka muslimien omassa kirjallisuudessa Muhammad kiduttaa vankia:
*****
Khaibarin aarrekätkö
Jumalan lähettilään luo tuotiin myös Kinana ibn ar-Rabi', jonka hallussa Nadir-heimon aarteet olivat. Jumalan lähettiläs kysyi häneltä aarteista, mutta hän kielsi tietävänsä, missä ne olivat.
Eräs toinen juutalainen saapui Jumalan lähettilään luo ja sanoi: "Minä näin Kinanan kiertelevän tämän raunion ympärillä joka aamu. "Jumalan lähettiläs kysyi Kinanalta: "Mitä arvelet? Jos löydämme aarteen sinulta, surmaanko minä sinut?" "Kyllä", vastasi Kinana.
Jumalan lähettiläs käski kaivaa raunioita, ja osa aarteesta löytyikin sieltä. Hän kysyi Kinanalta, missä loput olivat, mutta Kinana kieltäytyi näyttämästä niiden paikkaa hänelle. Jumalan lähettiläs käski az-Zubair ibn al-Awwamia: "Rankaise häntä, kunnes saat hänestä kaiken irti!"
Az-Zubair iski hänen rinnastaan tulta tulikivillä, kunnes hän oli kuolla. Lopulta Jumalan lähettiläs antoi Kinanan Muhammad ibn Maslamalle, joka surmasi hänet kostoksi veljestään Mahmudista.
[Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta (suom. Jaakko Hämeen-Anttila) s.362]
******
Kaiken sen perusteella, mitä minä olen lukenut Muhammadista, en pidä Muhammadin kritisointia ollenkaan huonona asiana, pidän sitä välttämättömänä.
PS. Michael H. Hart valitsi Muhammadin maailman vaikutusvaltaisimmaksi mieheksi [The 100: A Ranking of the Most Influential Persons in History (Paperback) by Michael H. Hart)
Kertokaa, miksi maailman vaikutusvaltaisinta miestä ei saisi arvostella tai edes piirtää hänen kuvaansa?
Olen samaa mieltä tuosta vaikutusvallasta, Muhammedilla on selvästi sitä enemmän kuin Jeesuksella. Tosin Buddha saattaa kilpailla, vaikka aseet Buddhalla ovatkin erilaiset.
Muutenkin olen samaa mieltä yliherkkyydestä. Minulla on monta muslimituttavaa ja tästäkin on puhuttu, ja vaikka ovatkin osaksi samaa mieltä, ei arvostelu omien kuullen tule tietysti missään nimessä ksmykseen.
Ehkäpä tämä pilakuvakohu osaltaan auttaa avaamaan keskusteluyhteyttä sekä dar al-Islamin sisällä että dar al-Islamin ja dar al-Harbin välillä.
Lähetä kommentti