21.2.2006

Natseista, sananvapaudesta ja oikeudesta


Kuva: Kiinan Google lähettää symmetrisen vastauksen opiskelijan nettikyselyyn Tiananmenin internet-kahvilassa

Ihmiset etsivät maailmasta kauneutta, jota ovat näkevinään symmetriassa.

Ja symmetriassa onkin jotakin kaunista, ympyrä, niin kuin antiikin kreikkalaiset, Aristoteles etunenässä, todistivat, on täydellisin olio, täydellisen symmetrinen. Ihminen ei voi helposti - ehkä ei ollenkaan - tehdä täydellisen symmetristä kappaletta. Aina on jotakin vinksallaan, joku kohta on vähän enemmän pullollaan kuin joku toinen.

Mutta me voimme kuvitella täydellisen kappaleen.

Niin kuin voimme kuvitella äärettömyydenkin, joka on myös tavallaan kaunis, täydellinen, äärettömän täydellinen itse asiassa. Tuijotamme kaaosta, ja näemme rakenteita, muotoja, muotteja. Ja kuvaamme niitä sanoilla, jolloin niistä tulee todellisia, ne pullahtavat olemattomuudesta oleviksi. Niitä ei ollut, me annoimme niille nimiä, ja siinä ne olivat kuin olisivat aina siinä olleet.

Oikeudenmukaisuus, vapaus, tasa-arvo eivät ole olemassa muualla kuin meidän mielissämme. Niitä ei ole, jos ei ole niiden vertauskuvia, jotakin, joka merkitsee ne oleviksi - ja vertauskuvien ymmärtäjiä. Eikä sananvapauttakaan, ilman sen merkkiä, jonka pitäisi kai löytyä laeista. Kaikki nämä voimme kuvitella todellisiksi ja täydellisiksi, ja toteuttaa ne sitten epätäydellisinä - itsemme näköisinä.

Muhammed-kiista on hiljalleen hiljenemässä Euroopassa, vaikka muualla, kuten Nigeriassa, jälkimainingit ovat vielä levällään pitkin palavia katuja.

Eurooppalainen sananvapauskysymys sen sijaan on nousemassa uudelleen päivälehtien otsikoihin. Wieniläinen oikeusistuin tuomitsi eilen tyhmyyksiä 17 vuotta sitten puhuneen historioitsijan ja ääliön kolmeksi vuodeksi vankeuteen.

Nimittäin englantilainen natsisympatiseeraaja David Irving oli laitettu oikeuden eteen Wienissä, vastaamaan kahdesta puheestaan, jotka puheltiin jo vuonna 1989. Itävalta on yksi niistä maista, joissa holokaustiin valtavirrasta poikkeavalla tavalla suhtautuvat puhujat pannaan kuseen oikeuslaitoksen avulla. Irving oli epäillyt puheessaan holokaustin totuutta ja arvellut, että holokaustia ei siinä laajuudessa ollut olemassa kuin sodanjälkeinen tiedonvälitys on kansalle kertonut.

Irving on ennenkin ollut oikeudessa puheidensa vuoksi, tosin peräämässä henkilökohtaisen kunniansa perään. Ja sillä kerralla - kuusi vuotta sitten - hänet tuomittiin hävinneeksi amerikkalaiselle kirjailijalle ja tutkijalle, Deborah Lipstadt’ille ja tämän kustantajalle (Penguin Books), jotka olivat kutsuneet Irvingiä erilaisilla nimillä, mm. "vaarallisimmaksi holokaustin kieltäjäksi" (Lipstadtin blogi on täällä).

Irving syytii Lipstadtia maineensa tuhoamisesta kunniaansa loukkaavilla lausunnoilla. Oikeus tuomitsi Irvingin hävinneeksi, ja Irvingiltä ei mennyt pelkästään mainetta vaan myös rahat, omaisuus ja mahdollisuudet normaaliin työntekoon Euroopassa. Eli hän on köyhä kuin kirkon rotta (oikeudenkäyntitietoa tällä saitilla).

Irvingistä oli Itävallassa pidätysmääräys vuonna 1989 pidettyjen puheiden vuoksi. Hän matkusti maahan viime vuoden lopulla, pidätettiin ja tuotiin tällä viikolla oikeuteen. Oikeuden aluksi hän myönsi syyllisyytensä rikokseen, josta itävallassa voitaisiin tuomita jopa 10 vuodeksi vankeuteen. Tämä on monien liberaalisti ajattelevien, kuten omasta mielestänikin, täysin naurettava rangaistus, kun sitä vertaa esimerkiksi murhista annettaviin tuomioihin.

Oikeudessa Irving sanoi kirjoittaneensa noin 30 kirjaa, joista yksikään ei ole käsitellyt holokaustia, joka hänen mukaansa on hänelle "vain kiinnostuksen siru".

Tuomion jälkeen on olemassa vaara, että Irving käyttää sitä tullakseen jonkinlaiseksi sanavapauden marttyyriksi. Tosin Euroopan liberaalit eivät ehkä puollakaan sanavapautta tässä tapauksessa, vaikka mielellään toistelevat Voltairen tunnettuja sanoja sananvapauden tärkeydestä. Ja nostattivat juuri maailmanlaajuisen myrskyn Muhammedin kuvilla ja niiden apologialla.

Saksalainen historioitsija, anti-neonatsi -kampanjoija ja professori Hajo Funke, joka oli asiantuntijatodistajana Lipstadin ja Irvingin yhteenotossa, on BBC News’in mukaan sanonut jotenkin seuraavasti:

In Germany and in Austria there is a moral obligation to fight the kind of
propaganda peddled by Irving. We can't afford the luxury of the Anglo-Saxon
freedom of speech argument in this regard… It's not that I don't understand it,
it's just not for us. Not yet. Not for a long time.

Arvoisa Lukija ehkä muistaa Muhammedin kuviin liittyvän muslimimaailman huolen siitä, että sananvapautta sovelletaan eri tavalla erilaisissa tilanteissa. Arabien YK:n, Arab League’n pääsihteeri Amr Moussa sanoi kuvamellakoiden aikana näin:


What about freedom of expression when anti-Semitism is involved? Then it is
not freedom of expression. Then it is a crime. Yet when Islam is insulted,
certain powers raise the issue of freedom of expression.

Tämän oikeudenkäynnin tuloksella saattaa olla suuret vaikutukset siihen, miten sananvapautta Euroopassa tullaan soveltamaan ja missä määrin Euroopan sananvapauslakien soveltaminen tulkitaan tekopyhyydeksi jopa teeskentelyksi ja kohdistuvaksi muslimeja ja muita ei-eurooppalaisesti ajattelevia kohtaan.

Niin kuin Muhammed-kiihko on osoittanut, sananvapauden ongelmissa ei ole kysymys naapurin kutsumisesta kusipäiseksi mulliksi, josta tietysti sivistyneessä maassa joutuisi oikeuden eteen, vaikka kutsuttava olisi ollut poliitikkokin.

Sananvapausasioissa tulee aina olemaan edessä epämiellyttävä ja haiseva kasa, jonka suhteen on yritettävä soveltaa jo nuoruudessa oppimiaan iskulauseita vapauden eri asteista. Ihanteelliset iskulauseet tietysti ihanteellisessa mielessä kohdistuivat aina ihanteellisiin asioihin, kuten ihmisten väliseen veljeyteen, tasa-arvoon, solidaarisuuteen ja siihen, että pääsisi kauniisti ja korkealta partisaanilaulua korea huivi harteilla venäjäksi laulavan, entisen Moskovan yliopiston opiskelijan ja muutenkin oikein ihastuttavan punaposkisen neitosen sänkyyn. Kun näitä ideoita päähänsä silloin nuorena pänttäsi, ei tullut mieleen, että edessä olisikin joskus vanha ja ajatuksiltaan haiseva natsi, vanhoine koinsyömine uskomuksineen, joita yrittää peitellä vakuuttelemalla mielenmuutoksesta viimeisten seitsemäntoista vuoden aikana.

Vapauden ihanne on symmetrisen kaunis ajatus, sen sovelluksenkin pitäisi olla samanlainen ja vanhalla, vinksahtaneella natsilla pitäisi olla samanlainen oikeus ajatustensa ilmaisemiseen kuin hohtavahampaisella, kirkassilmäisellä ja punaposkisella kettutytöllä.

Ihanteilla onkin kai sellainen ominaisuus, että ne kääntyvät ja purevat kantajaansa perseeseen, pudotetaan pelkästä kivusta tomuun ja räksyttävät sitten siellä jaloissa kuin rakkikoirat, kusaisevat pirut vielä välillä kintuille.

Itävaltalaiset ovat aina olleet liukkaita PR-ihmisiä, muistetaan kuinka he pääsivät kuin koira veräjästä Anschluss'ista ja Waldheim-skandaalista ja ovat lisäksi saaneet koko maailman uskomaan, että Mozart on itävaltalainen ja Hitler saksalainen, eikä päinvastoin, niin kuin on asioiden todellinen laita.

Vaikka eipä kai meillä ajopuulla ratsastavilla suomalaisillakaan historiastamme ole täysin puhtaita jauhoja pusseissamme.

Joka tapauksessa mielenkiintoista nähdä miten sananvapauden tässä pyörityksessä tulee käymään. Ja laitetaan tähän loppuun vielä Irvingin unohtama ajatus Voltairelta:

To succeed in the world it is not enough to be stupid, you must also be
well-mannered.

1 kommentti:

hanhensulka kirjoitti...

Koeteksti. Laitetaan vaikka Georg Henrik von Wright'in kirjasta Humanismi elämänasenteena (Otava 1981, s. 18)

"Elleivät epäilykset alati vaivaa käsityksiämme, niistä tulee painolasti, joka vaivaa henkistä liikkuvuuttamme ja samalla kehitystäme ihmisinä."