Yksi tulevaisuuden suunnitelma, joka kiehtoo mieltä on autonominen auto. Auton alkuperäinen nimi jo viittaa autonomiaan, vaikka insinöörimme ovatkin käsittäneet auto-sanan autossa liian rajoitetusti toistaiseksi. Eurooppalaiset kuljettajat eivät edes ymmärrä vaatia automaattivaihteistoa autoihinsa vakiovarusteena niin kuin amerikkalaiset ja australialaiset kollegansa, ja se olisi vasta ensimmäinen askel autonomiassa.
Mm. Mercedes Benz on jo kokeillut sellaista autoa saksan kolahtelevilla sementtiteillä Frankfurtista Berliiniin kuljettajan koskematta rattiin kertakaan. MB:kin on tullut ’pitkän matkan’ 120 vuodessaan. Pidän ajamisesta, mutta tällainen auto olisi kovin kiinnostava kulkuneuvoksi.
Pitkillä ajomatkoilla voisi tien tuijottamisen sijasta lukea jotakin hyvää kirjaa, vaikkapa Norman Mailerin kirjaa The Spooky Art, Some Thoughts on Writing (Little, Brown, 2005), joka on parhaillaan tarkemman lukemisen alla.
Kirjassa Mailer sanoo mm:
Writing is spooky. There is no routine of an office to keep you going, only the blank page each morning, and you never know where your words are comming from, those divine words.
The Spooky Art on painettu silmiinpistävän helposti luettavalla kirjasimella, jota kutsutaan baskervilleksi. Sen on suunnitellut John Baskerville vuonna 1750, ja se on yksi suosituimpia kirjasintyyppejä vielä tänäkin päivänä.
Eli ei kaiken tarvitse olla uutta edes tietokoneaikana.Mutta tästä ei pitänyt puhua, vaan asumisesta lasitalossa, erityisesti sellaisessa, jonka ovat suunnitelleet arkkitehdit Marcin Panpuch-toimistossa. Kaupunkien ulkonäkö ainakin muuttuisi radikaalisti.
Mikään niistä vähintään 37 tai oikeastaan 40 talosta, joissa olen vuosien varrella asunut pidemmän aikaa, ei ole ollut ihannetalo. Lasitalossa olisi varmaan mukava asua, vähän kuin olisi kirjoittaja, esimerkiksi blogin kirjoittaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti