Eilisistä Afganistanin tapahtumista tuli mieleen Hertta Kuusinen ja lentävä lause Tsekkoslovakian ja meidän tiestä , jota Sediksen, our resident historian’s, tietojen mukaan Hertta Kuusinen ei koskaan sanonut vaan sen oli väsännyt SKDL:n Vapaan Sanan toimittaja seuraavana päivänä krapulapäissään.
Olisin valmis lyömään vetoa, että useimmat lentävät lauseet ovat näin syntyneitä, vaikka ovat ehkä lopulta päätyneet jopa ao. tunnetun henkilön omiinkin kirjoituksiin kuin omina ajatuksina. Ja tuon nuoren Vapaan Sanan toimittajan on täytynyt käsittää Kuusisen ajatus tässä muodossa, eihän hän tietysti kunnioitettavan ja aina totta puhuvan ammatin edustajana olisi valehtelemaankaan mennyt. Toisaalta lehden nimi oli Vapaa Sana…
Vapaa Sana oli siis lokakuussa 1944 perustetun SKDL:n äänenkannattaja. SKDL puolestaan perustettiin kommunistien peitejärjestöksi demareiden vasemmanlaidan kulkijoiden ja Akateemisen Sosialistiseuran yhteistoimin. Demareista 30-luvulla erotetun Sosialistiseuran nimilyhenne oli Ass, joka ehkä joidenkin pahasisuisten ja äkkiväärien lahtareiden mielestä olisi ollut seuralle ihan sopiva - vaikkapa varsinaiseksi nimeksi. Sosialistiseuran kunniakkaisiin nykyjäseniin kuuluu mm. kulttuuriasioita hoitava kirjailija Jani Saxell.
Vasemmistolaisen ajattelun paras ydin oli juuri SKDL:n piirissä, vaikka eivät olleetkaan niin sanoiltaan vapaita niin kuin lehtensä nimestä olisi voinut päätellä. Taidesalongin pitäjä, epäselvästä puheestaan ja terävistä ajatuksistaan tunnetuksi tullut Ele Alenius on tietysti hyvin Arvoisan Lukijan mielessä. Muuten Aleniuksen kirja PLANETARISMI maailmankehityksen rationaalisena perustana (Edita) olkoon esimerkkinä hänen ajatustensa humanismista ja terävyydestä, joille kirjan nimi ei ehkä anna täyttä oikeutta.Mutta oli tällä lastulla tärkeämpikin ajatus olevinaan.
Olen nimittäin lukenut Dagens Nyheter’iä, toivottavaksi tämä jää vain meidän keskeiseksi salaisuudeksi. Maineeni ei ehkä kestäisi tietoa, että lueskelen ruotsalaista lehteä, varsinkin kun ruotsinkielen taitoni on niin huono, että ymmärrän sitä jatkuvasti väärin. Mutta toisaalta niin ymmärrän suomenkielisiä, englanninkielisiä ja ranskankielisiäkin lehtiä ja varsinkin ja erityisesti saksankielisiä. Muun kielisiä en ymmärrä edes väärin. Jaa no latinankielisiä voisi ehkä yrittää väärinymmärtää myös, täytyypä joskus kokeilla.
Mutta ei siis pitänyt huonoudestani puhua. Vaan siitä, että Suomen tie on Ruotsin tie on Tanskan tie, ja norjalaisista nyt tietysti ei kukaan edes välitä.
DN sanoo palstalla nimeltä ’Ledare’ (jonka tietysti ymmärsin pitkän aikaa tarkoittavan samaa kuin ’lärare’, enkä pitänyt tätä mitenkään omituisena, päinvastoin ruotsalaisethan ovat tunnettuja siitä, että ovat 'besserwissereinä' aina oikeassa ja opettamassa innokkaasti muuta maailmaa kaikissa asioissa, erityisesti uskomaan, että kaikkien maiden pitäisi olla juuri samanlansia kuin Ruotsi, ruotsalaisia kansankoteja, kehdosta hautaan ja niin pois päin.Mutta sillä palstalla siis oli artikkeli, jonka nimi kuului ’Dagens Huvudledare: Danmarks sak blir vår’. Ja siellä oli tällainen kappale:
...
Finlands sak är vår, tyckte många svenskar under andra världskriget, när ett litet nordiskt grannland angreps av en aggressiv stormakt. Efter händelseutvecklingen i fallet Muhammed tvingas man konstatera att Danmarks sak nu är vår.
Aikani kappaletta tavattuani ymmärsin yht’äkkiä sen syvällisen merkityksen. Suomi on saanut naapuriltaan Ruotsilta merkittävää tukea ja jopa varsinaista apuakin todellisten vaikeuksien edessä. Myös valtioilla täytyy olla moraalinen muisti, vaikka 'realpolitik'iä harjoitetaankin. Ja siksi Suomella on velvollisuus tukea pohjoismaisia naapureitaan näiden vaikeina aikoina.
Tämä tietysti tarkoittaa päänsä nostamista ylös varustusten takaa, mutta tämä täytyy tehdä varovasti, järkevästi. Sitä ei tietysti tarvitse huutamalla ja lippuja liehuttamalla tehdä – varsinkaan, kun omassakin lipussamme on kristillinen symboli, risti – mutta jotenkin on saatava selväksi myös muulle maailmalle ja varsinkin tanskalaisille (ja ruotsalaisillekin), että Suomi on samassa pohjoismaisessa kusessa ja haluaa tehdä oman osuutensa auttamisessa. Ehkä pääministeri Matti Tatunpoika Vanhasen Kuwaitin matkalla oli jotenkin tämän tason ajatusta takanaa. Toisaalta minulla ei ole järin suurta luottamusta siihen, että Vanhanen, tai ulkoministeri Erkki Sakarinpoika Tuomioja, haluaisivat tehdä oikein tässä tilanteessa.
Toivottavasti olen väärässä.
DN osoittelee pääkirjoituksessa sormellaan syyllisiä siellä sun täällä, ja sanoo sitten:
...
I stället för att peka finger åt de andra borde var och en gå hem och
rannsaka sig själv.
Mutta, kuten sanottua, mehän olemme jo tottuneet ruotsalaisten sormilla osoitteluun, joten annettakoon tämäkin anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti