Piirroksista, Pyhästä Äidistä ja kulttuuriministeristäkin vähän

Aloitetaan taas omalla aforismilla, jota parantamaan toivotaan kritisointia, vittuilua, muutosehdotuksia ja jopa puhdasta halveksuntaa, eikä posketonta ihailuakaan tulla ylenkatsomaan. Onhan tunnettu totuus, että ihminen ei ole oikein olemassa muuten kuin suhteessa toisiin ihmisiin. Halveksuntakin on näin määritetyn olemassaolon kannalta parempi vaihtoehto kuin täydellinen välinpitämättömyys, joka usein on kohtalona varsinkin juuri virtuaalioliolla, niin kuin blogihenkilökin on.

Siis se tämänpäiväinen aforismi:

.
Fiktion ja faktan erottaa toisistaan uskon vahvuus.

Arvoisa Lukija näkee heti, että minun ajatukseni pyörivät vieläkin tässä koko Eurooppaa häiritsevässä moraalisessa ongelmassa: sananvapauden ja uskon kohtaamisessa. Tai niin kuin pääministeri Matti Tatunpoika Vanhanen sanoi (kuulemma): 'kulttuurien välisessä yhteentörmäyksessää.

Jos joku ei vielä ole ehtinyt nähdä, mistä tässä todella on kysymys, niin tällä saitilla näkee kaikki 12 Jylland-Postenin julkaisemaa piirrosta. Arvoisa Lukija saattaa pettyä pahasti tai ainakin hämmästyä suuresti sitä, että kolmea todella loukkaavaa kuvaa, mm. sitä, jossa profeetta Muhammed kuvattiin vastoin totuutta siaksi, ei näiden joukossa näy. Ja yksinkertainen selitys on, että niitä ei koskaan ollutkaan Tanskassa. Vain siellä missä kunnon muslimeita yllytettiin toimiin kolonialistis-rasistisen Tanskanmaan tuhoamiseksi.

Ja hyvin kutsu kuuluikin. Mm. Lontoossa osoitettiin mieltä oheisen näköisillä julisteilla ainakin englantilaisen median, mm. The Guardian-lehden mukaan. Poliisi tutkii asiaa, mutta, vaikka lakia rikottiinkin, ei ole syytä pidättää hengitystä kunnes syytteet luetaan tästä rikoksesta. Ikuisuus on pitkä aika hengityksen pidättämiselle, vaikka menisi se kai hyvästä harjoittelusta tulevaisuuttaan ajatellen.

Näiden kahdentoista kuvan perusteella Arvoisa Lukija saattaa lisäksi ihmetellä, mitä koko meteli oikein on ollut.

Ja varmaan ihmettelee moni muukin. Ensimmäiseksi tulisi jonkun instanssin (mikähän se olisi) selvittää, mistä nämä kolme puuttuvaa kuvaa ilmestyivät muslimimedian kautta muslimikansalaisille, jopa yleensä luotettavan Al Jazeeran televisiolähetykseen.

Jos joku pystyy selvittämään sen, ehkä koko kalabaliikin (tarkoittaa kai koiratappelua, ja ehkä nyt on hyvä tietää, että ibn kalb tarkoittaa koiran poikaa arabiaksi, sitä karmeimmiksi eivät arabikiroukset paljoa tule, paitsi sanomalla, että asianomaisen äitikin on koira), siis koko kalabaliikin perimmäinen syy löytyisi siitä samasta lähteestä. Ja lähteellä täytyy olla paljon investoituna Lähi-idän tulevaisuuden suuntaan. Eli, siitä vaan kaikki konspiraatioteoreetikot liikkeelle, herkullisia teorioita tarvitaan lisää ja heti!

Oheinen kuva on belgialaisen näytelmäkirjailijan (tunisialaisen perheen Belgiassa syntynyt jälkeläinen) Chokri ben Chikhan tekemä ja näytelmän nimeltään Onze Lieve Vrouw van Vlaaderen esitteestä. Kuvassa nainen kantaa oikeassa kädessään astiallista verta, jos joku on siitä kiinnostunut. Tämä ben Chikha on perustellut kuvaa mm. sanomalla, että on oikein nauraa flanderilaisten uskonnolle (he ovat, hollanninkielestään huolimatta, 90 prosenttisesti katolisia). Samalla kysyttäessä hän oli sanonut, että ei ole oikein nauraa islamin uskolle, joka on tietysti aivan totta.

Tämä Onze Lieve Wrouw kääntyisi ehkä parhaiten sanoilla Pyhä Äiti suomenkielelle. Käsitykseni mukaan Pyhä Äiti on kristinuskossa samanlaisessa elevoidussa tilassa kuin profeetta Muhammed islamissa. Vai eikö tätä saa sanoa nykyisin? En tiedä.

Jos Arvoisa Lukija haluaa mennä katsomaan tätä näytelmää, lippuja saa ostettua mm. täältä. Muuten sanottakoon, että Belgian kulttuuriministeriö sponsoroi lippuja ja näin ollen ne eivät ole kalliita.

Mahtaisikohan meidän iki-ihana kulttuuriministerimme Tanja Karpela olla kiinnostunut tällaisesta kulttuurista. Hän nimittäin sanoi 18.10.2005 kulttuuritalo KIVAn vihkiäisissä Salossa tässä lastussa kontekstistaan täysin irtiotetun, mutta siitä huolimaata tässäkin viisaan, lauseen, jonka hän on toivottavasti sanonut myös ystävälleen Herra Pääministerille ennen tämän Kuwaitin matkaa:

…
Kulttuurien ja erilaisuuden suvaitseva kohtaaminen rikastuttaa koko yhteiskuntaa…

Kuten tavallista, minä olen näistä kaikista asioista täysin pyörällä päästäni. Aina kun eteen tulee moraalinen ongelma, on edessä kuukausitolkulla ankaraa miettimistä, ja lopussa ei edes seiso kiitos, vaan koko asia jää yhtä epäselväksi kuin se oli alussakin. Pannaan tähän loppuun vielä toinen omatekoinen 'aforismi', jossa ehkä vielä olisi jonkin verran viilattavaa:

.
Kirjoissa kaikella täytyy olla tarinan kannalta looginen syynsä, oikeassa elämässä asiat saavat tapahtua sattumalta, koska emme ymmärrä niiden syitä.

Että sellaista tuli mieleen tänä yönä samalla, kun tuli valvottua ja luettua lisää Solveig von Schoultzin runoja. Mutta niistä ehkä jollakin toisella kertaa.