Borat on Kazakstanista

Kuva: toimittaja Borat Sagdiyev ilotyttöjen ympäröimänä

Marraskuussa tulee levitykseen elokuva, joka yrittää analysoida amerikkalaista kulttuuria kazakstanilaisin silmin. Päähenkilönä on kazakstanilainen toimittaja Borat Sagdiyev, jota näyttelee brittiläinen koomikko Sacha Baron Cohen, paremmin tunnettu – ehkä vielä mutta mahdollisesti ei kovin kauan enää – Ali G’nä (kuva lastun lopussa). Borat on hauskantyhmä, kompasteleva, yksinkertainen, tietämätön, juutalaisvihamielinen homojen ja naisten vihaaja, joka on suosittu jopa kazakstanilaisten omassa keskuudessa.

Boratin suosio ei kuitenkaan yllä aivan Kazakstanin korkeimpaan johtoon saakka. Presidentti Nursultan A. Nazarbayev on tällä viikolla julkisesti tuominnut filmin ja tehnyt tilanteen mikäli mahdollista, vielä entistäkin huonommaksi maan kannalta uhaten ottaa asian esille keskusteluissa presidentii George W. Bushin kanssa. Tämä tieto on kuitenkin Kazakstanin hallituksen toimesta ehdottomasti kumottu valheeksi.
Filmin nimi on “Borat: Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan”, joka kuuluu suomeksi ehkä jotenkin, että ”Borat: Kulttuurioppia Amerikasta tehty Loistavan Kazakstanin Kansakunnan hyödyttämiseksi”. Trailerin voi katsella täällä.

Filmi, joka näytettiin viikko sitten (syyskuussa 2006) julkisuudessa ensimmäisen kerran Toronton kansainvälisillä filmijuhlilla, kuvaa Kazakstanin köyhyyden, prostituution ja erilaisuuden vihaajien takapajulaksi.

Eli vähän, tai paremminkin paljon, niin kuin Suomi kuvataan Kaurismäkien elokuvissa, jotka nostavat aina ärtymyksen hien minun otsalleni, vaikka niitä tietysti katselen aina kun tilaisuus ilmaantuu mielenkiinnolla, kansallisen myötähäpeän pakottamana tai suomalaisen miehen sielunmaisemaa somalla haikeudella sivelevän musiikin vuoksi. Niin kuin elokuvia Kauas pilvet karkaavat (mielestäni paras, sana on tässä liian positiivinen, Kaurismäki-filmi) ja Mies vailla menneisyyttä, joka muuten näkyi täällä yhtenä yönä pari viikkoa sitten jollakin hollanninkielisellä kanavalla. Markku Soikkeli sanoo arvostelussaan Miehestä vailla menneisyyttä tähän tapaan:

Mies vailla menneisyyttä" (2002) edustaa leikkielokuvaa, jossa näyttelijät ovat lausuvinaan repliikkejä ja ohjaaja laativinaan yhteiskunnallista protestia alleviivaten vahvimmat vitsinsä kansalaisyhteiskunnan alasajosta. Katsojan tehtäväksi jää kuvitella, että kyseessä olisi enemmänkin kuin värikylläinen albumi aikuisten mikämikämaasta...

Voi olla, että jotakin samanlaista voitaisiin sanoa Boratistakin. Vaikka Borat-showssa on aina yltäkyllin sitä, mitä Kaurismäkien elokuvista puolestaan aina puuttuu – huumoria. Kaurismäellähän huumori on aina tahatonta, mikä panee ehkä katsojan nauramaan – tai vaihtoehtoisesti itkemään – elokuvalle eikä vitsille.

Propagandasota Boratin ja tämän "maanmiesten", Kazakstanin hallituksen edustajien kanssa on jatkunut jo pitkään. Sodassa on ammuttu mm. tällaisilla massatuhoaseilla:

Kazakstanin ulkoministeriön puhetorvi, Yerzhan N. Ashykbayev, pääkaupungissa Astana’ssa (New York Times’in mukaan):

what we are concerned about is that Kazakhstan — terra incognita for many in the West — is depicted in this way…[Government] reserved the right to any legal action to prevent new pranks of this kind...

Borat yhtyi lausuntoon omalla saitillaan julkaistussa videossa näin (muistetaan, että Sacha Baron Cohen on juutalainen):

[I] fully supported my government’s decision to sue this Jew. Since the 2003 Tulyakov reforms, Kazakhstan is as civilized as any other country in the world women can now travel inside of bus. Homosexuals no longer have to wear blue hats. And age of consent has been raised to 8 years old.

Ilmeisesti Kazakstanin hallitus ei ole vielä oppinut, että sanasotaa koomikoiden kanssa on mahdotonta voittaa. Paitsi tietysti totalitäärisissä valtioissa, joissa koomikot voidaan joko panna linnaan tai häviävät muuten vähin äänin. En tosin osaa sanoa, onko Kazakstanissa tällainen tilanne, sehän vaikuttaa vakaalta demokratialta, jossa presidentti Nursultan A. Nazarbayev on hallinnut neukuilta saadusta itsenäistymisestä saakka, vuodesta 1991 (eli paljon lyhyemmän ajan kuin Kekkonen Suomessa).

Kazakstanin lehdistö on tiukan sananvapauslainsäädännön (eikö olekin mukavan orwellilainen eufemismi) rajoittamaa. Ulkoministeriön virallinen lausunto antoi lehdille tilaisuuden kommentoida epäsuorasti maan poliittista tilannetta. Toimittaja Baryz Bayen on New York Timesin mukaan näyttänyt kanavallaan kuuden minuutin pätkän Boratin esiintymisestä MTV Europe Music Awards – tilaisuudesta Lissabonissa (marraskuussa 2005). Pätkässä mm. naureskeltiin presidentti Nazarbayevin totaaliselle poliittiselle vallalle. Toimittaja Bayen oli ujuttanut omaan ohjelmaansa myös vanhan Radio Jerevanin ”vitsin”:

I have never read Solzhenitsyn, but I condemn him absolutely.

Hei, tuohan kuulostaa ihan omilta “kirja-arvosteluiltani”.


Kuva: Sacha Baron Cohen Ali G:nä