7.3.2006

Elämää avaruudesta?



Tähän mennessä tapahtunut:


Joko:

Jumala taivaista loi maan ja taivaan ja sanoi: Tulkoon valkeus ja valkeus tuli, ja... ja loi ihmisen maan pölystä omaksi kuvakseen, ja puhalsi tähän elävän hengen. Ja siihen meni vajaa viikko joskus 4000 vuotta sitten.

Tai, vaihtoehtoisesti:

Yli 10 miljardia vuotta sitten tapahtui alkuräjähdys ja maailmankaikkeus syntyi tyhjästä, ja vajaa sekunti myöhemmin luonnonlait astuivat voimaan, sitten alkuhiukkaset yhtyivät muodostaen ainetta, joka ruuhkautui tähdiksi, jotka syttyivät ydinreaktion aiheuttamaan tulee, ja joku väänsi maailmankaikkeuden valot päälle noin 300,000 vuoden kuluttua räjähdyksestä, ja tähdet muodostivat raskaimpiakin alkuaineita ja räjähtivät (jotkut tosin luhistuivat mustiksi neulanpään kokoisiksi aukoiksi, mutta luhistukoot), ja hajosivat atomeiksi, joista syntyi uudempia tähtiä ja planeettoja, ja lopulta Sol-tähti ja sen Tellus-planeetta 4.5 miljardia vuotta sitten, ja Tellukselle tuli 3.9 miljardia vuotta sitten jostakin joitakin kummallisia mikrobeja tai muita örkkejä, joiden onneksi savea ei vielä oltu keksitty ja niin ne pystyivät yhtymään ja kasvamaan ja jakautumaan. Ja sitten joku ajatteli seksiä, ja rupesi yhtymään mukavammalla tavalla, ja astuivat, ja niin dinosaurukset hävisivät sukupuuttoon 65 miljoonaa vuotta sitten. Ja nisäkkäät perivät maan. Ja yhtyivät ja astuivat ja harrastivat lisää seksiä, ja yhtyivät, ja saivat käsiä, ja isompia aivoja noin 200,000 vuotta sitten, ja pukeutuivat nahkahameisiin, ja astuivat ja yhtyivät. Ja keksivät kulttuurin noin 60,000 vuotta sitten ja alkoivat ihmettellä, mistä tämä kaikki oikein sai alkunsa. Ja kehittivät maailmansyntyteorioita. Ja valtasivat maan ja saastuttivat sen, ja yhtyivät ja lisääntyivät ja harrastivat seksiä ja yhtyivät, ja keksivät E-pillerin ja sitten alkoi 60-luku, ihmiskunna onnellisin hetki, ja ihmiset harrastivat seksiä ja yhtyivät, eivätkä lisääntyneet enää läheskään yhtä nopeasti.

Ja niin tullaan tähän päivään.

Jossakin vaiheessa eli eräs kädellinen, ihminen ja nominalisti, jonka nimi oli William of Ockham, ja hän keksi Ockhamin giljotiinin (leikkurin tai partaveitsen), joka moneen kertaan eri suuntiin väänneltynä saattaisi kuulua vaikka näin:



Ilmiön selitykseksi on valittava selittävistä teorioista se, joka on
yksinkertaisin


Jätän Arvoisan Lukijan hetkeksi mittimään kumpi ylläolevista maailmanselityksistä on uskottavampi Ockhamin giljotiinin kannalta katsottuna.

Ja lienee sanomattakin selvää, että kaikki tosiuskovaiset ja muutkin Raamattua lukeneet ovat aina tienneet, että elämä on annettu maapallolle avaruudesta - tai tarkemmin sanottuna taivaista. Tosin Raamattu ei asiaa sano ihan näillä sanoilla, vaan selittää, allegorisesti, Jumalan, joka tietysti on kotoisin taivaista, puuhailleen kaiken kuolleen ja elävän luonnon luomisen kimpussa viikon päivät.

Mutta tarinan ydin on siinä, että elämä tuli muualta annettuna.

Tälle antamiselle on annettu tieteellinenkin nimi: panspermia, jolla ei tarkoiteta Pan-jumalan spermaviljelystä, vaikka äkkinäinen saattaisin näin helposti ymmärtää pelkästään sanaa itseään tutkimalla.

Jotkut tiedemiehet, ja salaa ehkä kaikki mielensä syvissä sopukoissa - vaikka julkisesti asian kieltävätkin - ovat innostuneet ajatuksesta, että elämää olisi maapallon ulkopuolella. He ovat nimenneet ja sitä varten kehittäneet oman tieteenhaaransa, eksobiologian (tai astrobiologian), ja etsivät avaruudesta Telluksen, oman avaruusalus-kotimme, näköisiä pleneettoja, joita kutsuvat eksoplaneetoiksi, kiertämässä mitättömän näköisiä keltaisia tähtiä, samanlaisia kuin meidän ns. pääsarjaan kuuluva tähtemme, aurinkomme, Sol.

Kaikista tähdistä on noin 10 % juuri auringon oloisia tähtiä, ja tähtiä meidän omassa galaksissamme, Linnunradassa, on kaikiaan 100 tai 200 tai ehkä 300 miljardia - tiedemiehet eivät ole tästä lukumäärästä niin hirveän nokonuukia. Joka tapauksessa meidän "lähiavaruudessamme", 100 valovuoden säteellä, tällaisia auringonnäköisiä tähtiä on kaikkiaan tuhatkunta. Niin kuin Skorpionin tähdistössä lymyävä auringon kopio, 18 Scorpii, joka kaikista näkemistämme tähdistä kuulemma muistuttaa eniten omaa aurinkoamme.

18 Scorpii (tiedemiehillä on tietysti vain matematiikkapuoli aivoista kehittynyt kunnolla, joten nämä nimet eivät ole erityisesti hyvin mielikuvituksen lentoa tukevia) siis 18 Scorpii on noin 47 valovuoden (tai 14 parsekin (1 Parsec = 3.08568025 × 10 potenssiin 16 metriä), parallaksisekunnin, pc:n) päässä meistä, eikä avaruusmatka sinne kestäisi montaakaan tuhatta vuotta, jos haluaisimme käydä tervehtimässä naapureitamme. (Muuten lähin tähti on Proxima centauri, noin 4.3 valovuoden päässä auringosta.)

Englantilainen tähtitieteilijä Fred Hoyle ja hänen srilankalaissyntyinen kollegansa Chandra Wickramasinghe kehittivät tätä panspermia-ajatusta eteenpäin ja väittivät, että elämän aiheita on avaruus tulvillaan. Ja niitä tulee maapallolle yhtenään, päivittäin ehkä, tänne iskeytyvien meteoriittien mukana.

Tämä selittäisi miten maapallon elämä pystyi alkamaan, monipuolistumaan ja leviämään niin nopeasti. Monet tiedemiehet ovat tämän teorian kannalla.

Toisaalta on paljon tiedemiehiä, jotka ovat sitä mieltä, että maapallo on ainoa elämän asuinsija maailmankaikkeudessa. Minusta tämä ajatus kuulostaa yhtä geosentriseltä kuin aikaisemmin tiedemiesten väite, että aurinko ja kaikki muukin, koko maailmankaikkeus, kiertäsi maapalloa.

Jos panspermia pitää paikkansa, se tarkoittaa sitä, että elämää on kaikkialla avaruudessa ja todennäköisyys älykkäälle elämälle kasvaa suunnattomasti. Parisataa miljardia tähteä omassa galaksissamme, parisataa miljardia (and counting) galaksia koko maailmankaikkeudessa antavat paljon mahdollisuuksia elämän synnylle ja kehitykselle, ehkä paljon paremmissa olosuhteissa kuin Telluksella.

Ongelmana on, että todisteita panspermian tueksi ei ole.

New Scientist kertoo tämän viikon numerossaan (4.3.2006), että maahan sataa silloin tällöin elollista materiaalia. Jotkut pysyttään helposti selittämään maanpäällisiksi, toiset voivat olla peräisin maapallon ulkopuolelta.

Esimerkiksi Englannissa satoi elokuussa 2000 silakoita, jotka olivat kuolleita mutta tuoreita ja syömäkelpoisia. Meksikossa puolestaa satoi kesäkuussa 1997 taivaalta eläviä sammakoita. Arvoisa Lukija nostaa ehkä tässä yhteydessä silmäkulmaansa epäilevästi, muistuttaahan tämä tarina ramaatunaikaisesta vitsauksesta, jonka Charlton Heston naamioituna Mooseksen hahmoon toi Cecil B. DeMillen käskystä faarao Yul Brunnerille, vanhalta nimeltään Ramses II.

Ja sen lisäksi, huhujen mukaan, joita New Scientist siis nyt levittää muillekin, Intian osavaltiossa, Keralassa, satoi heinäkuussa 2001 50 tonnia avaruuden elämää maahan saakka veren punasoluja muistuttavassa muodossa. Ja jopa värjäsi ihmisten puhtaita vaatteita punaisiksi.

Väitteen on esittänyt, ja näytteet koonnut, intialainen tiedemies nimeltään Godfrey Louis, joka on lähettänyt näytteensä tutkittavaksi Gardiffin yliopistoon Englantiin Chandra Wickramasinghelle. Tuloksia on odotettavissa muutaman viikon sisään.

Karl Sagan on sanonut "extraordinaty claims require extraordinary evidence". Sagan oli tunnettu SETI-tutkimuksen pouolestapuhujana ja kirjastaan (ja elokuvasta, jossa Jody Foster näytteli pääosaa, maanulkopuolista elämää etsinyttä tiedenaista) Contact suomeksi Ensimmäinen yhteys.

Jos tutkimus ei pysty selittämään, mistä (maapäällisestä) lähteestä näytteet ovat, saattaa olla, että tiedemaailma hyväksyy tämän Saganin tarkoittamaksi 'extraordinary evidence'ksi. Toisaalta saattaa olla, että eivät hyväksy.

12 kommenttia:

hanhensulka kirjoitti...

Oli lyöntivirheestä tullut paha asiavirhe, jonka korjasin, ja siitä tuli haamupäivitys. Anteeksi!

Blogisisko kirjoitti...

Hyvä Hanhensulka,

oletan että tulkintasi kristillisestä maailmankuvasta on vitsi. Muuten se olisi loukkaava.

Klassisen kristinuskon mukaan jumalallinen aika on aivan omaa lajiaan ja kaikki puheet siitä ovat vertauskuvallisia.

hanhensulka kirjoitti...

Pirkko, tarkoitus oli nimenomaan säästellä kristittyjen tunteita ja siksi lyhentelin Genesiksen kertomusta, ehkä liikaa näin jälkeenpäin katsottuna. Tässä alla koko tarkoitettu tarina:

Jumala taivaista loi maan ja taivaan ja Maa oli autio ja tyhjä ja pimeä ja hän sanoi: Tulkoon valkeus, ja valkeus tuli, ja Hän näki että se oli hyvä ja päätti jatkaa luomista, kun oli vauhtiin päässyt. Ja loi taivaankaaren maan ja taivaan vesien välille ja käski maan vesien kokoontua yhteen paikkaan ja kutsui niitä meriksi ja kiinteän maaksi ja käski kasvien kasvaa ja eläinten elää. Ja avuksi Hän loi kaksi valoa, toisen yöksi ja toisen päiväksi ja teki niiden avulla kalenterin ja käski eläimet joko karjaksi tai metsäneläimeksi ja lisääntynmään tarpeen mukaan ja täyttämään maan. Ja Hän loi vielä ihmisen, miehen ja naisen, maan pölystä omaksi kuvakseen, ja puhalsi tähän elävän hengen. Ja siihen meni vajaa viikko joskus 4000 vuotta sitten.

Ja kaikki tuo on mukailtu Raamatusta.

Ongelmia on Genesis 1:ssä paljon. Esimerkiksi tuo feministinen Gen 1:27, miehen ja naisen samanaikainen luominen Jumalan kuvaksi. Ja toisaalta Genesis 1:26: monikko, joka viittaisi useampaan kuin yhteen luojajumalaan, tiimityöhön itseasiassa, jota en ole nähnyt tyydyttävästi selitetyn, miten lienee uskovien joukoissa.

Tiedän kyllä, että uskovien joukossa on Raamatun suhteen kaksi koulukuntaa: kirjaimellisesti uskovat ja selityksien avulla uskovat. Viime mainittuun kuuluu mm. tuo viittaamasi ajan venytys tai symbolisuus Raamatun selityksenä ja kaikki tämä maistuu minusta ainakin jonkin verran relativismilta. Minä en näitä muutoksia tietysti voinut tehdä, tilanpuutteen vuoksi ja koska luen sitä kuin Piru Raamattua.

Muuten kirjaimellinen tulkinta kuulostaa enemmän tuolta "klassiselta uskolta".

Tämä elämän mahdollinen löytyminen maan ulkopuolelta voi olla uskonnoille suuri isku. En tietysti tiedä sitäkään varmuudella:9

blogisisko kirjoitti...

Elämän löytyminen maan ulkopuolelta olisi päinvastoin luonnollista.

Kirjaimellinen tulkinta ei ole klassista kristinuskoa, se on fundamentalismia äärimuodossaan.

hanhensulka kirjoitti...

Tämä on nyt tietysti semantiikkaa, oma käsitykseni sanasta "klassinen" viittaisi sinne perinnepuolelle ja jossakin määrin kaukaisempiin aikoihin, jolloin ei voinut ajatellakaan muuta kuin kirjaimellisia Raamatun tulkintoja, tietysti kirkkoisillä ja sen sellaisilla oli oikeus tulkita niin kuin parhaaksi näkivät, tarkoitin tässä lähinnä meitä tavallsia ihmisiä.

Eli näin ymmärrän klassisen uskon olevan. Määrityskysymys sanan "klassinen" osalta. Fundamentalismi ehkä on sitten moderni kirjaimellisuuteen ja kapeanäköisyyteen pitäytyvistä uskovista, sanotaan vaikka lestadiolaisista tai körteistä ja näistä uudemmista heränneistä sopiva nimitys, ehkä.

Ongelma maallistuneimpien kirkkojen kuten oman luterilaisen suhteen on, että maallikkona on vaikea pysyä kärryillä, mikä on "oikeaa uskoa" ja mikä ei. Paavin porukoissa on ehkä helpompaa, kun Paavi sentään voi puhua Jumalan sulla, niin sanoakseni.

Kirsti kirjoitti...

Contact oli muuten vaikuttava elokuva.

Hanhensulka kirjoitti...

Kerrankin ollaan samaa mieltä, Kirsti, eikä kirjakaan ollut hassumpi. Jotenkin Foster oli "oikean näköinen" eli vastasi suurin piirtein mielessä olevaa kuvaa.

Muuten tästä sen verran lisää, että Nuori voima -lehden numerossa 3/05 (Teemana Muisti) mainitaan, että ensimmäiseen (Edwin Laineen) Tuntemattomaan Linna antoi henkilöhahmojensa fyysisiä kuvauksia. En tiedä kuinka paljon Laine noudatti toivomuksia, mutta kaikki henkilöt tuntuivat oikeilta ja rooliin hyvin istuvilta. En nähnyt uutta versiota, joten en tiedä miltä nyt tuntuisi. Näyttelijäpolvi on jotenkin lapsellisemman näköistä nykyisin, voi tietysti tämäkin olla katsojan silmässä:))

MariaKristiina kirjoitti...

Hanhensulka: Fundamentalismi ehkä on sitten moderni kirjaimellisuuteen ja kapeanäköisyyteen pitäytyvistä uskovista, sanotaan vaikka lestadiolaisista tai körteistä ja näistä uudemmista heränneistä sopiva nimitys, ehkä.

Minua on monesti ihmetyttänyt, miksi körttiläisyys niin usein mielletään lestadiolaisten kanssa samaan fundamentalistisiipeen, kun itselleni se on aina näyttäytynyt yhtenä sallivimmista herätysliikkeistä. Sellaisena, jossa muuta virallista kantaa kuin evankelis-luterilaisen kirkon kanta ei ole ja sen rajoissa jokainen saa sitten ihan itse muodostaa oman näkemyksensä uskonasioista. Sellaisena, jossa uskonasioista ei pidetä suurta meteliä eikä omaa paremmuutta ns. uskovaisena korosteta (joskus körttifoorumia lueskellessani olen törmännyt muihinkin kaltaisiini "en oikein tiedä, olenko varsinaisesti uskovainen, vaikka uskonkin" -pohdiskelijoihin). Sellaisena, jossa saa vapaasti olla oma itsensä puutteineen ja vikoineen.

Körttien pohdintaa Raamatun kirjaimellisuudesta tai vertauskuvallisuudesta yms: Körttifoorumi: Raamattunäkemystä etsimässä

hanhensulka kirjoitti...

Körttiläisillä tosiaan on tämä maine, joka ei ehkä kuitenkaan ole aivan tuulesta tempaistu. Minun isänisäni ja varsinkin isänäiti olivat totisia sonkajärveläisiä körttiläisiä (körttiläisyyden sydänmailta), jotka eivät helposti hyväksyneet ilonpitoa elämässä. Omat körttinäkemykseni ovat lähinnä heidän aikaansaamiaan lapsenmielessä, joten en tietysti tiedä, kuinka tarkkoja ovat nykyajan suhteen. Ehkä körtitkin ovat muuttuneet muun yhteiskunnan mukana.

Kiitos kommentista ja tuosta linkistä myös.

MariaKristiina kirjoitti...

Omat isovanhempani (ja heidän sukupolvensa suvussa) o(li)vat puolestaan eteläpohjalaisen körttiläisyyden (Ylistaro ja Nurmo) edustajia ja etupäässä heiltä olen käsitykseni körttiläisyydestä saanut (jonkin verran on toki tullut seurattua herätysliikettä muutenkin, esimerkiksi juuri tuon körttifoorumin kautta, mutta seuroissa ja herättäjäjuhlilla ei enää isänäidin kuoleman jälkeen ole tullut käytyä - tekisi kyllä toisaalta mieli, koska niissä oli mukava tunnelma, mutta jotenkin ei vain yksinään oikein tule lähdettyä). Yhdellä Savosta kotoisin olevalla tutullani, jolla on myös körttiläinen mummo, tuntuu olevan aika erilainen kokemus - en sitten tiedä, olisiko kyseessä ihan maakuntien välinen ero vai tuo onko enemmän yksilöistä kiinni. Toki körttiläisyys on alkuajoistaan muuttunut paljonkin vuosien saatossa.

Mutta tuohon alkuperäiseen aiheeseen eli luomiskertomukseen palatakseni: itse ajattelen sen jotenkin niin, että Jumalalle ihmiset ovat vähän kuin kyselyikäiset lapset aikuisille ja niille pitää tietysti tuollaiset luomisen kaltaiset monimutkaiset ja vaikeat asiat selittää vähän yksinkertaistaen tarinoiden ja vertausten kautta, ettei raukoilla mene pää ihan pöyrälle miljardeista vuosista, atomeista, molekyyleistä, geeneistä jne. (tässä täytyy tietenkin muistaa, milloin luomiskertomus tarinana syntyi - nykyään monien ihmisten keskimääräinen tietämys noista asioista on toki jo vähän toisella tasolla kuin silloin).

stockholm slender kirjoitti...

Vaikea nähdä körttiläisyyttä millään tavoin fundamentalismiin liittyvänä liikkeenä - se edustaa jotain eliotilaista kristillisyyttä, mystisiä, ei-doktrinäärisiä näkyjä. Siltalan Suomalainen ahdistus on hyvä esittely körttiläisyyden juuriin. Eli on siis hyvin harhaanosuvaa tehdä tämä rinnastus epämääräisten mielikuvien pohjalta.

hanhensulka kirjoitti...

Minä puhun vain omista kokemuksistani körttiläisten suhteen ja seulon niitä oman maailmankuvani, kontekstini mukaan.

Tietysti körttienkin joukossa on erilaisia ihmisiä, onhan se suuri ja heterogeeninen joukko. Raamatun sana on körttielämän perusta, ja usein se sana on pyhä ja muuttumaton.

T. Kauhasen tapaiset liberaalit uskovaiset voivat sanoa mitä haluavat Raamatun tarinoiden suhteellisuudesta. Ruohonjuuritasolla relativismia ei niinkään paljoa tunnusteta.

Olen samaa mieltä myyttisyysarviosi kanssa. Myyttisyys puuttuu nykykirkosta, josta on pitkälti tullut tuuliviiri. Ja siitä eivät monet ihmiset pidä, niin kuin näkyy saarnoja kuuntelevien lukumäärissä.

Ilman mystiikkaa kirkko on vain lakiin perustuvaa, kuivaa moraalioppia, jolla on värikkäitä tarinoita historiallisessa satukirjassaan, jolla ei ole paljoa tekemistä tai kosketusta ihmisten tavallisen elämän kanssa.