Hanhista ja muista matkustavaisista

Ikkunan editse (kolmas kerros), hyvin lähellä toimistotalon seinää lensi juuri nyt tundrahanhipari muodostelmassa, pitäisi pitää kameraa valmiudessa kaiken aikaa. On taas se aika vuodesta. Tästä olisi saanut loistavan kuvan vähän vielä yläpuolelta, johon ei usein tarjoudu mahdollisuutta.

Näin jo viimeviikolla ison hanhiparven, joka tuli monena erillisenä aurana etelästä raskain siiveniskuin, aurat hajosivat liittyessään nostoon, joka oli syntynyt lähes kotini yläpuolelle. Ehkä maakunnan ainoa nosto, pöyhevä cumulus merkkinä arviolta 600-700 metrin korkeudessa. Ilma ei ollut kovin kuiva, joten kumpiainen oli muodostunut suhteellisen matalalle, siihen konvektiosolunsa yläpäähän, merkiksi, että tässä olisi ilmaista energiaa tarjolla sitä tarvitseville. Kaunis päivä olikin, aurinko paistoi, eikä tuulikaan ollut tuhlailevalla päällä. Hanhiaurat tulivat ehkä viidentoista minuutin aikana, satoja hanhia. Yritin tunnistaa kiikarilla, mutta ei riittänyt tehot sille etäisyydelle, ehkä ne kuitenkin olivat tundrahanhia myös, näyttivät aika solakoilta.

Lienevätkö olleet samoja hanhia, joita Kalle Raski oli katsellut Kymenlaaksossa lokakuussa matkalla etelän suuntaan. Mistäpä senkin tietää. Niin kuin ei sitäkään miten tästä elämästä selviää.

Nosto loppui hanhijoukoilta ennen kuin viimeiseksi tulleet olivat päässeet ylös saakka, ja joutuivat näin jatkamaan kohti pohjoista alempana kuin aikaisemmin lentäneet, jotka olivat lepäilleet noustessaan ja kerätessään potentiaalista energiaa matkaansa varten. Hanhen geenien jatkuminen riippuu siitä, että pääsee nopeasti ja hyvissä voimissa munimaan pesimispaikoilleen. Hitaammat ovat tässä kilpailussa häviäjiä. Nostavan ilmavirran käyttö osoittaa, että sentään jotakin näyttää saatavan lähes ilmaiseksi, vaikka enpä minä tiedä kuinka paljon voimia hanhi nostossa pyöriessään tarvitsee. Purjekoneessa istuessa eivät voimat nostossa juurikaan kulu, vaikka hikipäässä sitä tietysti joutuu tekemään, kun ei ole lintujen veroinen lentäjäksi.

Maailmankaikkeuden entropia väheni pikkuriikkisen verran samanaikaisesti hanhien siirtyessä nostossa ylöspäin. Tästä ihmismieli tietysti pitää, kun on luotu vastustamaan epäjärjestystä ja tavoittelemaan järjestystä, organisaatiota, kaikissa toimissaan. Jos siis on nainen, miehillä tämä luonnonlaki ei näytä toimivan yhtä järjestelmällisesti. Ilmeisesti epäjärjestystä moittiva nalkutus tuhlaa energiaa pääosin epäjärjestyksen eduksi, vaikka onhan sillä joskus toisenlaistakin tulosta, jos saa miehen nostamaan painavaa persettään.

Matka voi olla myös unelman täyttymys, usein onkin, ja usein sen antikliimaksi. Kun on suunnitellut jotakin pitkän aikaa, eikä jokainen asia mene juuri niin kuin pitää, tulee helposti ärräpäät mieleen. Näin ei ole käynyt ystävälleni Tapsalle.

Tapsa on vaimonsa Pirjon kanssa Karibialla, itse rakentamallaan 38-jalkaisella veneellä (maakravuille tiedoksi, tämä tarkoittaa veneen pituutta) ja tätä kirjoitettaessa ovat vielä ilmeisesti naimisissa. Matkan edistymistä voitte katsella tästä. Paljon on jo matkaa tehty, ja paljon on vielä tekemättäkin. Unelmat ovat toteuttamista varten, eivätkä päiväunien täytteeksi! Hyvä Tapsa!