Lainauksia sieltä ja täältä

Blogi-henkilöllä ei ole aikaa kiilloitella tätä blogia tämän enempää, anteeksi etukäteen. Hän on lähdössä syntymäpäivän viettoon Pariisiin ja kuvattavaksi Shakespeare & Co-kirjakaupan ovella jälkipolvien ihailtavaksi. Eli muutamia hajanaisia huomioita.

Kiiltomadolla käydään keskustelua siitä, minkälaisia ohjeita kirjailijat antavat muille kirjoittajille. Erityisessä suosiossa näyttää olevan Julia Cameronin Tyhjän paperin nautinto ja muutkin hänen teoksistaan (keskustelijat ovat pääosin naisia, tai voin olla väärässäkin).

Onneksi löytyi edes yksi keskustelija, joka suositteli Torsti Lehtinen Sanojen avaruutta ja Claes Anderssonin Luovaa mieltä. Kyllä suomalaisetkin hyvin pärjäävät suomalaisiksi, ja Andersson kirjoittaa vielä väärällä kielellä vaikka onkin entinen kulttuuriministeri.

Blogi-henkilöllä on pöydällään mm. ahkerasti luettu Margaret Atwoodin Negotiating with the Dead ja irtolehtinen versio Jouko Lehtosen ja Ilpo Tiihosen kauan sitten toimittamasta Kirjoittajan eväät-oppaasta, jossa on 60-70-lukujen suomalainen kirjoittava kerma antamassa ohjeita aloitteleville kirjailijanplantuille. Siellä ovat mm. Chydenius, Kaipainen, Kirstinä, K. Kunnas, Mikkola, Pennanen ja Erno Paasilinna monien muiden seassa.

Ohjeet auttoivat blogi-henkilöä ymmärtämään, että hänestä ei tulisi maailmankuulua kirjailijaa lyhyen ihmiselämänsä aikana, mikä on ottanut rajusti päähän mutta toisaalta ehkä on estänyt henkilöä kuolemasta nälkään. Eli ilman kliseen tarkoitusta: suo siellä, vetelä täällä. Sananmukaisesti.

Eväissä Paasilinna kirjoittaa otsikolla Kieli on kaiken mieli ja sanoo mm: ”Kielenkäyttöä ei voi opettaa kenellekään toiselle eikä kenenkään toisen kieltä kannata matkia.”

Kirstinän otsikko on Työ ja harrastus ja hän sanoo mm: ”Suomalaisen harrastajakirjoittajan suuri ongelma on yksinäisyys, kontaktin puute.”

Koska kirjailija käsitykseni mukaan tarvitsisi kirjoitustaidon lisäksi viisautta käännyin myös ystäväni Timo Montosen puoleen ja luin hänen kolumniaan Opintoluotsin saitilla, jossa hän kirjoittaa otsikolla Oppiiko viisautta opiskelemalla ja sanoo mm:
” Viisautta varmasti voi oppia, siitä kai olemme yhtä mieltä. Eiväthän viisaimmat viisaita vielä imeväisinä olleet – paitsi sillä tavalla viisaita kuin me kaikki imeväiset joskus olimme, yhtä viisaita kuin apinavauvat ja kissanpennut. Mutta eivät sillä tavalla aikuisesti ja kypsästi viisaita kuin tiedämme joidenkuiden olevan.”

Neuvoksi hän mainostaa lukemaansa jesuiittaveli Baltasar Graciánin kirjaa Maallisen viisauden käsikirja (Oráculo manual y Arte de prudencia). Suom. Annikki Suni. WSOY.

Blogi-henkilö luki tätä kirjoittaessaan myös divarista kauan sitten ostamaansa, Pentti Kirstinän toimittamaa Kirjoittajan työt-opasta. Siinä kirjailija Leo Kalervo ohjasi otsikolla Sinulle joka prosaistiksi mielit seuraavasti: ”Olkoon lähtökohtana kunnianhimo tai kammottavan useasti toisteltu luomisen pakko, tai mikä hyvänsä, niin siinä ei ole mitään hävettävää, sillä helpot voitot ovat näissä puuhissa harvinaisia tai ainakin lyhytaikaisia.” Hän myös kehottaa kysymään: ”Onko kirjoittamisellani mitään muuta tarkoitusta kuin se, että itse joten kuten elän sen varassa?”

Hemingway on kuulemma sanonut ettei mikään ole helpompaa kuin hyvän romaanin parodiointi. Seuraava askel ylöspäin onkin jo kirjoittelu vessan seinille.

Anita Konkka kertoo marraskuussa 2002 saitillaa otsikko Pentti Haanpää Tähystäjässä lukeneensa, että Tähystäjän joulukuun numerossa 49-50/1929 muutamalta kirjailijalta kysyttiin, miten heidän jouluksi ilmestyneet kirjansa ovat syntyneet. Vastaajana oli ollut mm. Pentti Haanpää, jonka vastauksesta Anita oli eniten pitänyt. Tältä oli ilmestynyt Hota-Leenan poika, elämänkerta, ja oli sanonut:

"Sillä olin nähnyt, että maan huomatuista ja mahtimiehistä kirjoitetaan elämänkertoja, kuten kohtuullista onkin … Sitten minä näin kuokkamiehen suoviljelyksen laidassa ja ajattelin, että kas, siinä on ihminen, jonka aikaansaannokset voidaan tarkasti osoittaa. Voit ottaa käteesi mittakepin ja nähdä, että hänen kaivamiaan ojia on kilometrimääriä; että hänen viljan- ja heinäkasvuun kaivamansa maa-ala on sangen avara. Ja leipä ja maito ovat, kun asiaa miettii, tässä maassa suuresta merkityksestä. Epäilemättä tämä kuokkija oli siis merkittävä mies. Minä menin ja kyselin, kuinka hänen elämänsä oli kulunut ja kirjoitin sen kirjaan sangen vähäisin valhein ja koristein. Siten syntyi Hota-Leenan poika".

Että semmoisia kertoilivat kirjailijat blogi-henkilölle tätä blogia varten ja tässä toistettiin sangen vähäisin valhein.