3.5.2005

Saavutus, Panu Rajalan pytinki ja muitakin

Rakennuksia on maailma täynnä. Yhdestä niistä näyttää Panu Rajala taas tänään valittavan blogissaan, joka on väärin päin niin kuin kulttuurin vastarannankiiskelle kuuluukin, että hänen, hänen !, maisemansa pilaantuu, kun joku on hyökkäävästi pystyttänyt Panun maulle sopimattoman pytingin Sillanpään Saavutus-huvilan ja Rajalan Kutsumuksen kulttuurimaisemaan.

Saavutuksen esteettisistä hyveistä ei blogihenkilö tietenkään uskalla sanoa mitään kuin unissaan. Ja rumaksi haukuttu Kutsumus kuulemma on kaunis ja istuu Panun mielestä hyvin maisemaan, ainakin paremmin kuin ” viereen kohonnut lumivalkea sokeritoppaa muistuttava uudistalo”. Ja tietysti tämä on uskottava, kun ei muutakaan voi.

Hämeenkyrön maisemasta tiedän sen verran, että Pentin poikien, Klaus ja Veikko, Yrjölän nuoremman pojan ja jonkin mahnalalaisen kuikelon (tällain se muisti alkaa pettää) kanssa pyörimme Yrjölän ja Pentin kulmilla joskus hyvin nuorina. Kävimme muun muassa vakoilemassa kutevia, eikun soitimella olevia metsoja läheisissä korvissa, jotka ovat varmaan jo nyt kaikki täynnä kutsumuksia ja muita uuden kulttuurin kuvia, jotka sopivat ihmeen hyvin maiseman pyöreisiin muotoihin.

Mutta siitä Rajalasta piti vielä, että tämä Panu siis vallitti, että” Innoittava maisemani tästä työhuoneen ikkunasta ikuisiksi ajoiksi turmeltu.” (siis Rajalan maisema)

Täytyy sanoa, että itkuksi pistää Panun maiseman puolesta. Siinä oli lähellä Kyröskosken komea vanha koski ja silta, vieläkö lienevät paikoillaan, mutta varmaan aikanaan, kun se vanha silta siihen pantiin pystyyn joku panula tai rajala valitti, että koskimaisemansa menee pilalle, kun rahvas saa jalkojaan kastelematta ylittää hänen kuohuvan koskensa. Ja niin se tietysti menikin pilalle. Ja varmaan valituksen kuuntelijat itkivät katkeria kyyneleitä maisemansa menettäneen puolesta, niin kuin meitäkin kutsutaan Panun toimesta tekemään.

Kukin meistä saa ilmeisesti rasittaa luontoa ja maapalloa oman hintansa verran. Jollakin kuuluisuudella, kulttuurihenkilöllä, on varmasti taviksia suurempi ansio yhteisen maapallomme rasittamiselle. Esimerkiksi tällä Sillanpäällä on varmaan, kohtuuden mukaan, vielä kuoltuaankin oikeus varata suuret alueet omaksi vaeltelukentäkseen sallimatta muiden tulla siihen jaolle. En tosin tiedä onko se Sillanpää tätä vaatinut haudan takaa, joten voin syytellä väärää syyllistä. Ja liikkuhan tämän maiseman yllä muitakin haamuja.

Mutta sen voisi vielä sanoa, että ehkä se Kutsumuskaan ei ole ollut siinä maisemassa alun alkaen. Mutta voihan olla, että sekin aika vielä tulisi, että sitäkin alettaisiin suojella vielä tulevilta sukupolvilta ja sanottaisiin, että siinä se on ollut iät ja ajat. Suojeltiinhan muistini mukaan sitä Hesan rautatieaseman makasiiniakin rakennustaiteen ja kulttuurin suurenmoisena kukkasena.

Kamalalta se uusi talo tietysti kyllä kuulostaa, raha ja maku eivät kai kulje käsikkäin. Blogihenkilö tietysti, jos olisi rahakas, pystyttäisi vain kulttuuriarvoiltaan korkealuokkaisia taloja, mutta se on jo toinen juttu. Muuten tuntuu, että tässä asiassa on suurehko oma lehmä ojassa metelin pitäjälläkin.

A propos, ja tulikin tässä vielä mieleen Paimion parantola, joka näkyy hyvänä maamerkkinä ilmassa suunnistajille. Sehän istuu siellä metsän keskellä kuin mummon alaleuassa törröttävä, yksinäinen hammas.

17 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Samanlaisia aatoksia itselläni. Perimmäisten kysymysten äärellehän tämä johtaa, hyvän maun rajoja pohdiskelemaan ja myös sitä kenellä on valta se viimeinen sana sanoa. Omissa silmissä oma ihana pytinki tietysti aina sulautuu maisemaan, tavalla tai toisella. Mutta milloin on pakko uskoa olevansa väärässä jos muut tuomitsevat pytingin rumaksi?

Kirsti

hanhensulka kirjoitti...

Joo, Kirsti, innostuin vähän liikaa tuossa soimaamaan Panua, eihän hän toki ole ainoa, joka omaansa pitää hyvänä, ja niin pitää ollakin.

Jotenkin vanhana idealistina kaivelee se, että tällainen kirjailija Sillanpää, joka oli oikein vanha känkkä iällä, vaikka satuja lukikin lapsille radiossa, kaappaa sellaisen suuren alueen Hämeenkyröstä vielä kuolemansa jälkeenkin. Tai muut käyttävät hänen nimeään hyväksi rauhoittaakseen omaa ympäristöään.

Tämä on tietysti puhdasta kateutta, itselläni ei ole edes pientä kuparilaattaa missään seinässä. Se ruma puuseinä Pinninkadulla Tampereella, johon sellaista uneksin joskus, on jo ajat sitten purettu ja tilalla on vielä rumempaa betonia:)

hanhensulka kirjoitti...

Vielä täytyi tulla takaisin närisemään, että saisi kommenttimäärän suuremmaksi.
Tuo ylläoleva on vielä suhteutettava Waltarin patsaaseen siinä Eliten edessä, voitaisiin se rauhoittaa ainakin niin, etteivät koirat kuseskelisi sen ympärillä. Laitoin asiaa koskevan kuvalisäyksen Puimurissa-blogiini, kun en piru vie vieläkään saa laitettuja kuvia tämän bloggerin bloggeihin.:=(

ill. kirjoitti...

kyröskoskeen liittyy paljon hyviä lapsuusmuistoja, ja se paikkahan on muuttunut täysin tunnistamattomaksi viimeisen vuosikymmenen (?) aikana. en tiedä mitä on kosken ja sillan "yläpuolella", jokin hämärä muisto tosin jostakin lelusta jota hiekkatiellä vedettiin narussa takana, tukinuittokourun vieressä mutta tapahtuiko tämä hämeenkyrössä, siitä ei taas ole mitän varmuutta..

niin että minulla ei tietenkään ole mitään mielipidettä tähän asiaan. tulipahan vaan turhaa höpistyä.. taas kerran

hanhensulka kirjoitti...

No jopas jotakin. Minä asuin ihan pienenä (n. 3+ v.) vuoden pari sen vanhan sillan korvassa (Kyröskosken kylän puolella), siinä virran partaalla olleessa punaisessa ja valkokulmaisessa Kyrö-yhtiön talossa, toisessa kerroksessa, päätyikkunat etelään. Ennen kuin muutimme Suolahteen, jossa isä pääsi sahalle töihin, sisko, Liisa, oli vielä liian nuori, vaikka riuska ihminen siitä tuli:)

Liisa kirjoitti...

Heh. Mää kans. Kyröskoskeen liittyy harmaita muistoja. Saksankielinen K:n (?) pomo, piispanpäivälliset. Piispa ei ollut tämä nyt lehdistössä ajankohtainen:=)

Mutta maisemasta ajattelen, että yhteisiä kulttuurimaisemia ei saa pilata, ei kumpuilevia ahomaisemia eikä vesistöjen rantoja.
Kun hain tähän omaan pykninkiin rakennusoikeutta eli poikkeuslupaa lääninhallitukselta, sain aika tiukat raamit. Minä en lääninhallituksen ympäristökeskuksen sijassa ehkä lupaa olisi antanut. Toisaalta tällä kalliokumpareella oli jo valmiiksi Kauvatsan pappilan hirsistä käsin veistetty komea saunarakennus + yhtä ja toista muuta, niin päärakennus sopi maisemaan hyvin. Ja sopii. Ehtona oli nimenomaan maisemaan sopivuus - ja se todella tarkistettiin ja hyväksytettiin värejä myöten. Niin sitä pitää. Aikaa kyllä meni. Mutta mihin aika maailmasta!

PS Suolahteen ei sitten ole minkäänlaista suhteita, Sulka. Ai,mutta mistäs se yksi Turussa opiskellut mikä-sen-nimi-taas-olikaan...

hanhensulka kirjoitti...

Juu, eipä niitä maisemia saisi tietysti pilata, mutta yleensähän se on niin, että kaikki edistyksen vaatimat vempaimet ovat hyväksyttyjä, paitsi, jos niitä laitetaan omalle takapihalle. ajattele vaikka tuulivoimaloita (jotka eivät tietenkään energiatarvettamme tyydytä, kun öljy yht'äkkiä loppuu läheisessä tulevaisuudessa), kaikki kannattavat niitä, mutta eivät halua niitä silmiinsä.

Olin muuten taannoin pari yötä Kap Verden saaristoon kuuluvalla Sal'in saarella, muistaakseni Santa Marian kalastajakylässä, jossa oli saaren ainoa hotelli. Vieressä pyöri tuulimylly, hotellin ainoa energianlähde, enkä mielelläni vietä toista yötä niin lähellä viuhahtelevia myllyn siipiä. Ja sama se on kai muillakin.

Pirkko kirjoitti...

Kerroit, Hanhensulka, tuulimyllyistä. Tarkoititko niitä moderneja metallisia siivekkeitä, jotka pyörivät korkean tangon päässä? Ne näyttävät valokuvissa hyvin tyylikkäiltä.

Luulisi, että avarassa Suomessamme olisi niille tilaa ja sopivia maisemia. Amerikan Amish- ja mennoniittakulttuureissa saman tyyppisiä tuulimyllyjä on käytetty jo kauan ja käytetään edelleen. Ne ovat malliltaan vanhanaikaisempia ja sopivat hyvin maalaistalojen ja mahtavien latojen viereen.

P.S. Alla oleva kellonaaika ei täsmää (p.o. 14.25). Onkohan syynä uusi tietokone, jota opettelen vasta käyttämään?

Liisa kirjoitti...

Voi ruskee, Hanhensulka!
Päätellen reissuistasi joko a) olet minun aliakseni/ alter egoni/ minä incognito tai b)olen sisaresi Liisa tai c)olemme molemmat fiktiota.

R(icardo) asuu Santa Mariassa, kalastaja, veneenrakentaja ja tuulimies. Ja kaikenlaista muutakin. Rakennettiin runsas vuosi sitten paattia merikuntoon Salilla. Sillä reissulla olin kuolla (tosin mantereen puolella Dakarissa); muutakin skrabaa ilmeni.
Otetaan lähiaikoina Suuri Meriseikkailu uusiksi.
Muistan sen hotellin, minä olin yksityismajoituksessa. Vuosi sitten Santa Mariassa oli kaksi yleistä internetkahvilaa - tai millä nimellä niitä kutsuisin. Vain toisesta sai yhteyksiä. Pääsin minä kyllä jopa muutaman kerran Rihmastoon : =)

Reposaareen mentäessä jossain Mäntyluodon ja Lampaluodon välillä on tuulihäkkyrämaisema meri taustanaan. Kutsuvat paikkaa Tuulipuistoksi. Kamala näky.
Mutta Reposaaren Merimestassa oli hyvä kalapöytä vappuna :O/

Miksi muuten olet noin varma öljyn loppumisesta maailmasta?
Ei energiankulutuksen vähentäminen mikään käypä ratkaisu olisi Sinun mielestäsi? Se merkitsisi tietysti,että meidän olisi laskettava elintasoamme.
Ylipäätään olemmeko me valmiit tekemään juuri mitään, jotta maa, ilma ja vesi riittäisi kaikille? Entäpä yksilötasolla? Tuo lentäminenkin, jota mekin molemmat alvariinsa harrastamme!

pirkko kirjoitti...

Mikä mysteeri on se, että blogisi kello näyttää nyt 4:40 aamulla? Mistä ihmeestä Sinä kirjoitat?

hanhensulka kirjoitti...

Elämähän on unta Liisaseni, joten fiktio on tietysti ainoa oikea mahdollisuus.

Sal'in lentokenttään käytettiin noihin aikoihin välilaskupaikkana pitkillä matkoilla, eli se oli vähän kuin Shannon'in kenttä Limerick'iss, Irlannissa täällä Euroopassa. Santa Marian hotelli oli miehistöjen yöpymispaikkana. Itäeurooppalaisia yhtiöitä ja tietysti afrikkalaisia kuten South African Airways ja Air Angola. Näiden miehistöt eivät saaneet nähdä toisiaa (oli vielä apartheid-aika) aamiaisella, joten eteläafrikkalaiset olivat pääsalissa ja angolalaiset (ja kuubalaiset) miehistöt erillisessä sivuhuoneessa. Eivätkä näyttäneet käyvän toistensa kimppuun.

Lensin muuten Sal'iin Guinea Bissausta, jossa olin viettänyt muutaman yön Hotel 24 Septembro'ssa. Bissau'ssa käännettiin sähköt pois päältä noin kahdeksitoista tunniksi joka päivä. Iltasin täytyi mennä käsikopelolla huoneeseensa, joka oli erillisessä bungalowissa pimeän tien päässä ja huoneessa valaisimina kynttilät, jotka täytyi sytyttää itse siinä pilkko pimeässä. Karvat olivat pystyssä pelosta.

Aamiaisella varpusten sijasta oli kyrmyniskaisia afrikkalaisia korppikotkia, jotka liikkuivat häiritsemättä pöytien seassa. Ensin vähän arvelutti syödä aamiaista, mutta tottuihin niihin. Ja pienellä hätistelyllä ne levittivät valtavia siipiään ja lehahtivat muutaman metrin päähän murjottamaan, niin kuin varpuset olisivat tehneet, jos niitä olisi ollut.

Ja Sal'ista lensin São Tiago'lle, Praia'aan ja yövyin Praiamar hotellissa, huoneessa, jossa oli pienen pieni parveke suoraan meren yläpuolella, aallot tuudittivat hyvään uneen. Aamiainen oli puutarhassa, jossa ei ollut korppikotkia.

hanhensulka kirjoitti...

Pirkko, en osaa selittää kellon näyttämää, ehkä sinulla on omassa uudessa koneessasi valittuna väärä aikavyöhyke? Tosin minä kirjoittelen joskus vähän hassuihin aikoihin.

Niitä tyylikkäitähän minä tarkoitin. Mutta yksi sellainen ei pysty paljoa sähköä tuottamaan ja näin niitä tarvitaan kokonainen tarhallinen, tai ainakin muutamia, ja siitä näystä eivät kaikki ihmiset pidä. Siellä Santa Mariassa tuulimyttly piti aika kovaa ääntä, ja toisekseen se näkyi ikkunasta ja taisin saada migreenin sen välähtelystä. Tosin se saattoi olla krapulaakin;)

Anonyymi kirjoitti...

On se kyllä niin väärin, että Jotkut Nimeltä Mainitsemattomat matkustelevat kaikenmaailman eksoottisissa paikoissa ja meikäläinen on jämähtänyt autotallin nurkkaan kuin ylikypsä sappitatti!!!

*äkäisenä*
Mrs. Moribidi

hanhensulka kirjoitti...

Heh, vai näin ajattelee Täti viidakon reunalta`:))

ill. kirjoitti...

näistä teidän kertomuksistanne tulee hyvä olo (: ikäänkuin olisi itsekin matkustellut lämpimissä ihanissa maissa.. jotenkin nyt tällä hetkellä antavat jopa motivaatiota kirjottamiseen. koska tuskin koskaan pääsenkään täältä mihinkään, suomen ollessa kaukaisin paikka n. 2500 km...

tai siis en ainakaan jos en tee mitään Kirjan suhteen ^^

Sven Laakso kirjoitti...

Näissä tragedioissa taloudellinen ja kvantitatiivinen etu menee aina kvalitatiivisen ja henkisen edun edelle, niin kuin ihmissuhteissakin useimmiten.

Ne ovat tragedioita yhtä kaikki.

Minusta jokainen lähiö, ja kerrostalo maaseudulla on suuri tragedia.

En ota tässä nyt yhtään huomioon sitä tragediaa että jossainhan ihmisen pitää asua. Kun ilmasto on tällainen se ei mitenkään voi tulla edulliseksi. Kilpailussa ei pärjää jossei luontoa ja maisemaa kohtele kuin huoraa.

hanhensulka kirjoitti...

Näinhän se on, Sven. Panin kirjoituksessa vastakkain kahden yksilön oman edun tavoittelun, kulttuurihenkilö Panun ja ilmeisesti tämän jossakin määrin halveksiman, rikkaan tuntemattoman. Kummallakaan ei ole yhtään enempää oikeutta siihen kulttuurimaisemaan. Toisaalta Sillanpäällä, eikä hänen muistollaankaan, ole siihen oikeutta. Maanomistus sinänsä on naurettavaa, kun katselee kuussa otettuja maapallon kuvia, ymmärtää helpommin kuinka naurettavaa kenenkään on väittää omistavansa palan maata, yhtä naurettavaa kuin se, että ostaa ja omistaa palan kuuta. Ja kuten sanoit jokaisen on jossakin asuttava, toiset haluavat asua kaupungeissa (onneksi toistaiseksi enemmistö) toiset puolestaan maalla, molemmissa on omat ongelmansa sekä yhteisen maapallon että ihmissuhteiden osalta.