Saavutus, Panu Rajalan pytinki ja muitakin

Rakennuksia on maailma täynnä. Yhdestä niistä näyttää Panu Rajala taas tänään valittavan blogissaan, joka on väärin päin niin kuin kulttuurin vastarannankiiskelle kuuluukin, että hänen, hänen !, maisemansa pilaantuu, kun joku on hyökkäävästi pystyttänyt Panun maulle sopimattoman pytingin Sillanpään Saavutus-huvilan ja Rajalan Kutsumuksen kulttuurimaisemaan.

Saavutuksen esteettisistä hyveistä ei blogihenkilö tietenkään uskalla sanoa mitään kuin unissaan. Ja rumaksi haukuttu Kutsumus kuulemma on kaunis ja istuu Panun mielestä hyvin maisemaan, ainakin paremmin kuin ” viereen kohonnut lumivalkea sokeritoppaa muistuttava uudistalo”. Ja tietysti tämä on uskottava, kun ei muutakaan voi.

Hämeenkyrön maisemasta tiedän sen verran, että Pentin poikien, Klaus ja Veikko, Yrjölän nuoremman pojan ja jonkin mahnalalaisen kuikelon (tällain se muisti alkaa pettää) kanssa pyörimme Yrjölän ja Pentin kulmilla joskus hyvin nuorina. Kävimme muun muassa vakoilemassa kutevia, eikun soitimella olevia metsoja läheisissä korvissa, jotka ovat varmaan jo nyt kaikki täynnä kutsumuksia ja muita uuden kulttuurin kuvia, jotka sopivat ihmeen hyvin maiseman pyöreisiin muotoihin.

Mutta siitä Rajalasta piti vielä, että tämä Panu siis vallitti, että” Innoittava maisemani tästä työhuoneen ikkunasta ikuisiksi ajoiksi turmeltu.” (siis Rajalan maisema)

Täytyy sanoa, että itkuksi pistää Panun maiseman puolesta. Siinä oli lähellä Kyröskosken komea vanha koski ja silta, vieläkö lienevät paikoillaan, mutta varmaan aikanaan, kun se vanha silta siihen pantiin pystyyn joku panula tai rajala valitti, että koskimaisemansa menee pilalle, kun rahvas saa jalkojaan kastelematta ylittää hänen kuohuvan koskensa. Ja niin se tietysti menikin pilalle. Ja varmaan valituksen kuuntelijat itkivät katkeria kyyneleitä maisemansa menettäneen puolesta, niin kuin meitäkin kutsutaan Panun toimesta tekemään.

Kukin meistä saa ilmeisesti rasittaa luontoa ja maapalloa oman hintansa verran. Jollakin kuuluisuudella, kulttuurihenkilöllä, on varmasti taviksia suurempi ansio yhteisen maapallomme rasittamiselle. Esimerkiksi tällä Sillanpäällä on varmaan, kohtuuden mukaan, vielä kuoltuaankin oikeus varata suuret alueet omaksi vaeltelukentäkseen sallimatta muiden tulla siihen jaolle. En tosin tiedä onko se Sillanpää tätä vaatinut haudan takaa, joten voin syytellä väärää syyllistä. Ja liikkuhan tämän maiseman yllä muitakin haamuja.

Mutta sen voisi vielä sanoa, että ehkä se Kutsumuskaan ei ole ollut siinä maisemassa alun alkaen. Mutta voihan olla, että sekin aika vielä tulisi, että sitäkin alettaisiin suojella vielä tulevilta sukupolvilta ja sanottaisiin, että siinä se on ollut iät ja ajat. Suojeltiinhan muistini mukaan sitä Hesan rautatieaseman makasiiniakin rakennustaiteen ja kulttuurin suurenmoisena kukkasena.

Kamalalta se uusi talo tietysti kyllä kuulostaa, raha ja maku eivät kai kulje käsikkäin. Blogihenkilö tietysti, jos olisi rahakas, pystyttäisi vain kulttuuriarvoiltaan korkealuokkaisia taloja, mutta se on jo toinen juttu. Muuten tuntuu, että tässä asiassa on suurehko oma lehmä ojassa metelin pitäjälläkin.

A propos, ja tulikin tässä vielä mieleen Paimion parantola, joka näkyy hyvänä maamerkkinä ilmassa suunnistajille. Sehän istuu siellä metsän keskellä kuin mummon alaleuassa törröttävä, yksinäinen hammas.