Blogihenkilöllä on urheita merikarhuystäviä, jotka purjehtivat laivaansa (vai miksi sitä pitäisi sanoa?) purjeet pullollaan pitkin Atlannin aaltoja Karibialta kohti Azoreita ja Portugalia. Matkan edistymistä ja aikaisempia seikkailuja voi katsoa täältä. Blogihenkilö itse käy siellä säännöllisesti kuolaamassa kateuksissaan mutta hyvät toivotukset mielessään.
Kun yrittää saavuttaa taivaanrantaa, ei ole pelkoa matkan loppumisesta.
Toiveilla on siivet ja intohimoilla purjeet, molemmat kantavat unelmia.
5 kommenttia:
Elokuvassa Master and Commander on hyvin elävä merellä olemisen tuntu.
En ole ollut koskaan purjelaivassa muualla kuin sisämaan järvellä, mutta olen mennyt tavallisessa matkustajalaivassa kahdesti Atlantin yli.
Siinä tuntee ihminen pienuutensa, kun laiva on keskellä valtamerta. Tyynellä iltaruskossa olo on autuaallinen.
Olin niin nuori noiden laivamatkojen aikaan, että en osannut pelätä, vaikka aallot olivat välillä talonkorkuisia.
Miten ihmeessä selviää tuollaisessa aallokossa purjevene tai soutuvene, jollaisella jotkut ovat menneet Atlantinkin yli?
Master and Comander oli hyvä luettunakin, niin kuin muutkin sarjan kirjat, elokuva oli hyvin tehty myös. Muistaakseni Gregory Peck oli pääosassa joskus viisikymmenluvulla Hornblower-elokuvassa nimelltä Komentajakapteeni (tai jotain sinne päin, ei ole mahdollisuutta tarkistaa tietoja nyt), ja se on toistaiseksi ollut mielestäni paras nakemistäni purjelaivaleffoista.
Näiden ystävien vene on vain kaksitoista metrinen, joten onhan se hurja juttu. Omistaja, Tapio, on rakentanut sen itse, joten hän tietää sen kestävyyden hyvin, ja toisaalta tuntee koko paatin niin läpikotaisin, että osaa tehdä pienemmät korjaukset. Venehän on suunniteltu avomeripurjehdukseen, joten se puoli on kunnossa, kestäsi ehkä ympärimenonkin, vaikka masto siinä tietysti menisi poikki ja kyyti voisi olla vähän liian kovaa.
Yksi pienveneilyyn liittyvä kirja oli nimeltään Because it's there (tai sinne päin). Ja se kai antaa selityksen tällaisille seikkailuille. Ja ehkä myös lapsena luetut kirjat ja vilkas mielikuvitus.
Soutuvenematkaa ei ehkä Tapsakaan lähtisi tekemään, vaikka mistäpä sen tietää. Enkä minä muutenkaan näistä asioista paljon mitään tiedä, kunhan kateellisena seuraan matkan edistymistä.
Tuli vielä mieleen yksi lapsena luettu kirja nimeltä Kapteeni Bontekoen laivapojat, luin joskus 11-12 vuotiaana eka kerran. Sillä kirjalla saattaa olla jotakin tekemistä matkustusintooni. Ei ollut mitenkään hirveän hyvä kirja, muistaakseni kirjoitettu 1700-luvun lopulla, mutta muistan sen vielä erittäin hyvin.
Jostain syystä tuli nyt elävästi mieleen Moersin Kapteeni Sinikarhun 13 1/2 elämää. Ei ehkä kauheasti liity aiheeseen ja jotenkin kuitenkin. Lukekaa jos ette ole lukeneet, ihana kirja.
Kirsti
Tulikin moka muistille tuon Bontekoen osalta. Johan Fabricius näytää kirjoittaneen sen 20-luvulla. Olen aina muistanut, että se oli kirjoitettu jo aikoja sitten, sehän kertoo Hollannin Itä-Intian komppanian alkuajoista.
Kiitos vihjeestä Kirsti.
Lähetä kommentti