On askarruttanut blogihenkilöä viime aikoina(kin) keskinkertaisuus-mietteiden pyöriessä päässä ja henkilön yrittäessä väistellä ystävämme Wilhelmiinan kiukkuisia huitaisuja. Teksti on syntynyt henkilöltä ”kauan sitten, kaukana täältä”, erään kirjallisen kurssin aikana, teksti on tässä mielessä puhtaasti intertekstuaalinen, pulputen horisontaalisena kurssin opettajien ja oppilaiden kommenteista ja kirjailijatarinoista yleensä, ja vertikaalisena heidän kommenttiensa ja blogihenkilön lukukokemusten heijastaessa koko kirjallista perinnettä.
Siis, blogihenkilö kutsuu Arvoisan Lukijan mukaansa pikamatkalle Kirjailijan Seitsemään Taivaaseen.
Ensimmäisessä Taivaassa ahertaa Kirjoittamisen Harrastaja, pöytälaatikkokirjailija, josta juuri ei edes tiedä, että hän kirjoittaa tai on olemassa kirjoittajana. Haaveilee joskus kirjoittavansa kirjan/runon/näytelmän, jolla lyö itsensä läpi. Esimerkkinä voisi olla tämä blogihenkilö, vaikka onkin kiivaasti yrittämässä askelta toisenlaiseen taivaaseen.
Toinen Taivas sisältää innokkaan punaposkisen Harrastavan Kirjoittajan. Hän on kirjailijaksi pyrkivä, jatkuvasti senttaileva tuntematon, runoja/novelleja on julkaistu lehdissä, vakuuttunut kirjailijan kyvystään, usein joku muukin voi olla, useimmiten ei juuri kukaan muu. Tekee työtä sihteerinä, taksikuskina tai prokuristina jopa jotkut insinöörit ovat päässeet tähän taivaaseen. Haaveilee joskus kirjoittavansa kirjan/runon/näytelmän, jolla lyö itsensä läpi.
Kolmanteen Taivaaseen pääsee Rivikirjoittaja, tuntematon yhden tai kahden kirjan kirjailija, jopa useammankin. Hänelle apurahat ovat tärkeä leivän lähde tai oma leipätyö muuna kuin kirjailijana. On vaarassa hukkua ajan virtaan. Nimi saattaa olla kirjallisuuspiireissä arvostettu, mutta ei saa myyntiä tuotteilleen koska on ”vääränlainen tarina”, joko kirjassaan tai elämässään, ”avant garde” -tarinoita, kokeilua. Usein sanomalehtimies, tutkija, taustakirjoittaja, haamukirjoittaja (esimerkiksi julkkis-muistelmien), henkilö, joka voi osata kirjoittaa hyvin tai voi olla osaamatta, mutta olosuhteiden summana on päätynyt tienaamaan jotenkin leipänsä kirjoittamalla tai siihen liittyvillä asioilla. Haaveilee/haaveili (iästä riippuen) kirjoittavansa kirjan/runon/näytelmän, jolla löisi/olisi lyönyt itsensä läpi. Näkee siitä usein unta, joskus päivälläkin.
Neljännessä Taivaassa on Kirjailijana Tunnettu, tuttu naistenlehtien palstoilta, hän on julkaissut yhden tai kaksi kirjaa, joskus enemmänkin, voi olla sukua jollekin kirjailijalle/taiteilijalle/julkisuuden henkilölle. Hänen kirjojaan et välttämättä ole lukenut, mutta tiedät hänet julkisuuden vuoksi. Kirjat voivat olla hyviä tai huonoja, sillä ei ole merkitystä, niitä kuitenkin myydään kohtuullisen paljon julkisuuden vuoksi, usein jäävät kuitenkin kirjahyllyyn lukemattomiksi, julkinen kuva on tärkein. Ensimmäinen taivas, jossa tienataan jokapäiväinen leipä kirjoilla, ainakin jonkin aikaa, sellaisen päiväperhon elämän ajan.
Viidennessä Taivaassa on Kirjailija X. Monet tietävät hänet, julkaissut kirjoja (painotus monikossa), monissa kirjahyllyissä on hänen teoksiaan, monet ovat lukeneet kirjoja, joko koulussa pakkoluettamalla tai koska ne ovat ”hyviä kirjoja”. Jotkut ovat ymmärtäneet mitä hän tarkoitti tarinallaan, ”sinun täytyy lukea tämä” -tyyppinen juttu. Ensimmäinen ammattikirjailijan taivas, jossa kirjat ovat pitkän, jopa elämän mittaisen ajan pääasiallinen leivän lähde.
Kuudenteen Taivaaseen on päässyt Mestarikirjailija Y. Voi olla Haavikko, Kivi, Leino, Linna, Waltari, Lehtonen, Saarikoski, Salama jne., kansakunnan kaapinpäällä ja jokaisessa kirjahyllyssä jollakin tavalla esiintyvä, elämää suurempi legenda, joskus jo eläessään.
Seitsemäs Taivas on Kirjailija Z:aa varten, jonka jokainen lukija luo itse omakseen, kuolemaa suurempi kirjailija, useimmiten Mestarikirjailija Y, joskus Kirjailija X- tai Rivikirjailija.
Arvoisa Lukija, olet nähnyt kaikki kirjoittajat ja kirjailijat omissa taivaissaan, jotka voivat olla myös heidän kiirastuliaan tai jopa helvettejään, jossa entinen muusa, kutsutaan häntä vaikka Pandoraksi, kaarneeksi muuttuneena, käy joka päivä nokkimassa silmät kirjoittajan päästä ja joka yö ne kasvavat takaisin ja aamulla helvettinsä kirjoittajat näkevät pienen hetken punaisena nousevaa aurinkoa, toivonsa pilkahdusta.
Älä kuitenkaan sääli heitä, vaan osta heidän kirjojaan tai, jos et voi ostaa, käy ainakin lainaamassa kirjastosta äläkä ystäviltäsi. Ystäviltä lainattu ei lisää kenenkään kirjastoapurahoja.
9 kommenttia:
Kirjastokorvausapuraha on maailman harhaanjohtavin sana. Sen saamisella ei ole mitään tekemistä kirjastojen eikä varsinkaan lainausmäärien kanssa. Kirjastokorvauksen saamiseksi riittää että sinulta on julkaistu kirja. Näytelmäkirjailijat voivat anoa kirjastoapurahalautakunnalta apurahaa kirjalliseen työskentelyyn, vaikka heidän näytelmiään ei olisikaan painettu kirjastosta lainattaviksi kirjoiksi, näytelmän esittäminen katsotaan julkaisuksi. Apurahan saamiseksi on eduksi että voit "todistaa" että sinulla on menossa erityisen luova kausi, esim kirjallinen työ kesken ja tarvitset sen tekemiseen apurahaa. Ko lautakunta myöntää apurahoja myös sosiaalisin perustein ikääntyneille ja sairaille kirjailijoille.
Kiitos korjauksesta Karpalo. Minulla oli siinä loppulauseessa vielä loppu:...ja usein ystävän kirja jää "vahingossa" omaan hyllyyn tappioksi hyvälle ystävälle, joka ei kehtaa sitä pyytää takaisin.
Ja se oli oikeastaan sen lainauskommentin pointti, jonka sitten kuitenkin olin ajattelematta seurauksia pyyhkinyt yli sujuvuuden vuoksi.
Kiitos kommentista, minä oikein tulostin sen sinun lastusi tarkistuksia varten, kun näytöltä on niin epätarkkaa lukea, ja tulin näin mielessäni jo korjatuksi. Mutta eihän virhettään tietysti voi julkisesti omia:))
Seitsemäs Taivas tässä järjestelmässä on sikäli kurja, että siellä elävät useimmiten vain kirjailijat, jotka ovat jo kuolleet.
Mutta siinä mielessä kirjastokorvausapuraha on hyvä ilmaus, että raha on kytköksissä kirjastojen aineistonhankintamäärärahoihin. Eli tietty prosentti rahoista joita kirjastot käyttävät aineiston hankintaan, jaetaan apurahoina kirjailijoille, kääntäjille jne. Siksi kirjastojen supistuneet aineistohankintamäärärahat ovat kurjistaneet kirjailijan tilannetta kahdella rintamalla. Toisaalta kirjojen myynti vähenee koska kirjastot hankkivat vähemmän kirjoja. Toisaalta myös kirjastokorvausapuraha pienenee.
Jotenkin tämä Hanhensulan juttu masensi. Ikävä löytää itsensä lokerosta. Vaikka sitä sitten kutsuttaisiinkin taivaaksi.
Kirsti
Kiitos tarkennuksesta, Kirsti. Ja pahoillani, että huumoriksi tarkoittamani kirjoitus masensi. Kun tähtää kevyeen ironiaan, osuu helposti sarkasmiin, ne ovat lähekkäin kuin 20 ja 1 englantilaisessa tikkataulussa.
Kiitos Kirsti, tarkennuksesta. Siitähän se nimi johtuikin.
Hanhensulka, ei jutussa mitään vikaa ollut. Löysin vain niin täsmälleen oman lokeroni tuosta taivastelusta eikä tilanteeni näyttäytynyt kovin kadehdittavassa valossa.
Kirsti
Hehheh, on sulla jutut, Hanhensulka! :)
ruu ach så morbiddi
Joo, se oli ensin kirjoitettu omaksi action plan'ksi, mutta huomasin, että ylenpiin taivaisiin pääsee vasta satojen vuosien vanhana. Että täytyy varmaan virtaviivaistaa suunnitelmia joiltakin osin.
Lähetä kommentti