Blogistanin suuret uutiset järisyttävät maailmankaikkeutta. Aateluus tietysti velvoittaisi olemaan viileänä ja nenä pystyssä julkisuusryöpyn edessä. Mutta minkäpä luonnolleen mahtaa. Se kirmaa kuin vasikka keväisellä niityllä uudistunein voimin.
Tilaa Blogisanomat, pysyt ajan tasalla.
10 kommenttia:
Financial Times -lehdessä oli eilen (10.5.2005) kirjoitus siitä, kuinka internet tulee syrjäyttämään lehdistön. Hyvästi tutkiva journalismi, tilalle kenen hyvänsä tieto.
Richard Tomkins viittasi artikkelissaan "The truth, the half truths and nothing resembling the truth" Princetonin filosofian emeritusprofessorin Harry G. Frankfurtin kirjaan, tai oikeammin kirjaseen "On Bullshit", josta on tullut USA:ssa best-seller.
"Bullshitters, however, do not care whether they are right or wrong", on herrojen kovan postmodernismin kritiikin ydin.
(bullshitter on postmodernin totuuskäsityksen omaksunut henkilö)
Kuten on tullut sanottua jo aikaisemmin, netissä on hyvät ja huonot puolensa.
Koska olen kiinnostunut valheesta, bullshit'istä ja totuudesta käsittelenkin tätä seuraavassa lastussani. Kiitos aiheesta.
Joo, Hanhensulka, pötyä pöytään!
(Oli pakko käydä merkkaamassa blogisi, ettet luule, etten käy täällä alvariinsa. Olen ihastunut alvariin.)
Mukava on sinunkin hajujasi käydä täällä nuuhkimassa, Liisa. Tulikin mieleen, että pitäisikö vaihtaa nimensä Alvariksi.
Pirkolle vielä sanottakoon, että ihmisten käyttäytyminen ei ole postmordernia, sen käyttäytymisen selittäminen voi olla sitä. Modernismi tai postmodernismi ovat asioiden selitysmalleja.
Eli "Bullshitter on postmodernin totuuskäsityksen omaksunut henkilö" ei ole totta, sen pitäisi kuulua "Bullshitter-selitysmallin totuudelle omaksunut henkilö on postmoderni, ja usein itsekin bullshitter."
Miten niin internet syrjäyttää lehdistön? Lehdistöhän on internetissä jo nyt.
anko,
ehkäpä lehdistö on ryhtynyt jo vastahyökkäykseen. Siitä ei tämä artikkeli kuitenkaan kertonut.
Kirjoittaja, kuluttajakulttuurin toimittaja Richard Tomkins,sanoo ensinnäkin, että nuoret ihmiset haluavat etsiä itse uutiset eikä ottaa niitä valmiina lehdistä tai TV:stä.
Ongelmana on se, että kuka hyvänsä voi laittaa tietoa nettiin. "Ruohonjuurijournalistit riistävät Isolta Medialta uutismonopolin, muuttavat uutiset luennosta keskusteluksi", Tomkins lainaa Dan Gillmor'ia (We the Media).
Edellä mainittu Frankfurt taas kirjoitti kirjasensa jo 20 vuotta sitten. Hän on sitä mieltä, että jokainen tietää kyllä totuuden. Eri asia on, mitä hän tekee sillä.
Totuudenpuhuja ja valehtelija uskovat vielä totuuden olemassaoloon mutta bullshitter ei välitä siitä, onko hän oikeassa vai väärässä.
Filosofi Frankfurtin mielestä bullshitter välittää vain siitä, mitä hyötyä hänelle koituu. Siksi bullshitter on Frankfurtin mukaan vaarallisempi totuudelle kuin valehtelija.
Tomkins katsoo bullshitin runsaalle määrälle olevan kaksi syytä. Ensinnäkin nykyään oletetaan kaikkien älykkäiden ihmisten olevan kaiken asiantuntijoita. Toiseksi, Tomkins sanoo:"according to the postmodern doctrines of our times, there is no such thing as objective reality. Truth is in the eye of the beholder". Postmodernismin mukaan ei ole objektiivista todellisuutta. Totuus on katsojan silmässä.
Enää ei merkitse se, mikä on totta, vaan se, miltä jokin tuntuu. Ollaanko siis mutu-maailmassa? kysyisin.
Tomkins sanoo, että jos kaikki voivat olla journalisteja, silloin kaikki voivat olla myös vaikkapa hammaslääkäreitä - tai lentäjiä, huom Hanhensulka.
Hanhensulka, Tomkins sanoo Sinulle: Koska uusi teknologia on tehnyt lentämisenkin niin kovin helpoksi, aion, Tomkins sanoo itsestään, ryhtyä jumbojetin ohjaajaksi. Minähän uskon, että osaan lentää - ja eihän ole sellaista objektiivista tosiasiaa kuin lento-onnettomuus.
Tämän jälkeen minä, PAA, lennänkin lastuun, jonka vuolaisit tästä aiheesta. Blogiton kun olen, arvasin, että kyllä Sinä, Hanhensulka, keksit siitä kirjoittamista. Suosittelen artikkeliakin.
Pirkko
haah haa, olenko siis poikkeava koska en halua etsiä uutisia itse vaan minulle riittää täydelleen katsoa tv-uutiset, ja jos niissä ei ole mitään kivaa niin ei se ole niin vakavaa, kyllä se maailma pyörii, ilman että minun tarvitsisi pitää lukua jokaisesta pyörähdyksestä.. (tämä oli offtopik, kai)
"positively, nothing's positive,
negativity is positively how we live" -Xzibit: Positively negative
^^
ill, minä en katso edes TV-uutisia, minulle riittää Hesari ja pari kolme ulkolaista lehteä epäsäännöllisesti sekä ilmaislehti raitsikassa. Kun tapahtuu jotain oikein harvinaista, katson ulkomaisia uutisia ja keskusteluja tuntikaudet.
Tomkins puhui jutussaan nuoremmista ikäluokista, jotka haluavat uutisensa silloin kuin haluavat ne ja interaktiivisina. Mediahan tarjoaa jo nyt alkeellista interaktiivisuutta (voi esim. valita uutisaiheet, jotka näytetään ensimmäisillä sivuilla). Mutta se ei ole kovin interaktiivista. Muuten olen sitä mieltä, että lehdet ja radio- ja televisokanavat pitävät huolen siitä, että kun internetiltä voi saada uutisista rahaa, ne ovat sen rahan saamassa.
En usko, että meillä amatööreillä tulee olemaan kovin suuria mahdollisuuksia kilpailla niiden kanssa, suurin ongelma on ajoituksen epäluotettavuus joitakin poikkeustilanteita lukuunottamatta.
Sitä paitsi tämä bloggailun anarkistisuus häviäisi, jos joku alkaisi luottaa tämän tuomaan informaatioon ja silloin olisi hohto pois. Jos bloggailija ottaa itsensä vakavasti, hänen on syytä lopettaa koko touhu. Tietysti erityisalojen blogit ovat asia erikseen, nehän ovat ekokolossa, jota kaupallisuus ei missään nimessä täytä, sanotaan bongaajat jne. Ja myös joku Sediksen elokuvajutut ja jopa prosperon kirjan elämäblogi. Niissä on varmasti mielenkiintoa eikä kilpaile kaupallisen puolen kanssa yelisön suhteellisen pienuuden ja "uskottomuuden" vuoksi.
Päiväkirjat ovat sitten oma lukunsa, niiden kanssa lehdet eivät varmastikaan tule kilpailemaan, vaikka ehkä jotkut niistä tulevat jossakin vaiheessa tekemään rahaa valtamedian avulla (ajattele esim. Bridget Jones'in päiväkirjan tapaista yritystä). Pornosivut ovat sitten asia erikseen.
Muistakaapa mitä Anita Konkka sanoi tästä asiasta pari viikkoa sitten omalla saitillaan valittaessaan, että meitä on jo nyt liikaa niin, että tästä on huvi joskus kaukana.
Lähetä kommentti