Mulges hircum

Että Wappu on tietysti opiskelijoiden ja työläisten juhla, sehän on selvä (sic), ja mehän kuulumme lähes kaikki molempiin ryhmiin.

Blogihenkilökin on ikuinen opiskelija, joka ei voi, korkeasta iästään huolimatta, olla kirjoittautumatta yhä uusille, erilaisten avoimien yliopistojen tarjoamille kursseille, tappaen näin vapaa-aikansa hyödyllisen vieton lähes kokonaan. Joskus on ollut mielessä, että tälläinen vuosi vuoden perään jatkuva hullutus, on jonkinlaista sairautta, mutta mitään vahvistusta tälle ei ole ainakaan oppiskelusta tullut.

Ja blogihenkilö on tietysti työläinen, nauttiihan hän kohtuuttoman suurta palkkaa kohtuuttoman vähäisestä työpanoksesta ja kohtuuttoman tyhjänpäiväiseltä, euroopplaiselta organisaatiolta, joiden määrä on kasvamaan päin kaikkien maiden hiljalleen yhtyvien veronmaksajien ihastuksen huutojen saattelemana. Useimpina päivinä blogihenkilöllä on mielessä alan vaihto, ainoaksi järkevältä tuntuvaksi työksi henkilölle näyttäisi sopivan antikvaarisen kirjakaupan hoitaminen, mutta aika ja voimat eivät näytä riittävän muutoksen aikaansaantiin.

Tämä tuli mieleen lueskellessa Suomen eduskunnan WEB-saittia ja vähän MEP Lasse Lehtisen saittia myös. MEP A. Stubbin saitille ei haluta mennä edustajan liian suurien hampaiden vuoksi, jotka häpeämättömästi paljastavat edustajan amerikkalaismallisen myyntimiehen hymyn. Anneli Jäätteenmäen saitille ei taas kehtaa muuten mennä, ettei henkilöä vain sotkettaisi väyrysläiseksi, keskustalais-liberaaliksi. Onkos niitä suomalaisia MEP:jä muita?

Blogihenkilö haluaisi kiihkeästi löytää lisätietoja Euroopan Unionin uuden perustuslain vaikutuksesta suomalaiseen yhteiskuntaan. Mutta näitä tietoja ei hevillä löydy.

Sen sijaan löytyi Lasse Lehtisen puheenvuoro Euroopan parlamentin täysistunnossa Strasbourgissa 11.1.2005, jossa tämä suuresti kunnioitettu MEP sanoo selvällä suomenkielellä mm: ”… Tällaisenaankin sopimus on tärkeä askel oikeaan suuntaan. Integraatioliikkeen perustajat olisivat sekä ylpeitä että iloisia, jos olisivat nyt todistamassa kuinka monesta perustavaa laatua olevasta asiasta on päästy sellaisiin kompromisseihin, että parlamentti nyt sekä keskustelee että äänestää siitä...”

Ja vähän myöhemmin: ”… Tämä sopimus ei voimaan saatettuna suinkaan johda eurooppalaisen supervaltion syntyyn. Päinvastoin, sen henki ja teksti torjuvat tehokkaasti yksittäisten valtioiden, valtioryhmien tai äärimmäisliikkeiden mahdollisia itsekkäitä pyrkimyksiä…”

Sitten blogihenkilö luki mielenkiinnolla edustaja, MEP, Lasse Lentisen kiireisen puheenpitorytmin seuraavan puheen 12.3.2005 Teija Tiilikaiselle Väinö Tannerin säätiössä, josta löytyi tällainen pitkähkö kohta ahvenanmaalaisten ja ruotsalaisten yhteiseltä vetoomusmatkalta Kansainliittossa pian sen jälkeen, kun kapaloissaan potkiva Suomi oli päässyt sen täysivaltaiseksi jäseneksi:

”… Italialainen kreivi Daniele Varé toimi tuohon aikaan maansa lähettämänä diplomaattina Kansainliitossa. Hänen muistelmissaan on seuraavanlainen kohta:

"Muutamat ahvenenmaalaiset kalastajat saapuivat Geneveen ja kävivät virastomme poliittisella osastolla. He olivat isokasvuisia, kömpelöitä, hidasliikkeisiä miehiä, joilla oli ahavoituneet kasvot ja känsäiset kourat. He muistuttivat mielestäni Pierre Lotin kuvaamia Islannin kalastajia. Kukaan meistä ei ymmärtänyt heidän kieltään, joten tulkin oli käännettävä heidän vetoomuksensa. Heidän johtajansa piti meille toisinaan puheen, seisten keskellä Mantoux'n virkahuonetta, josta oli näköala järvelle. Tällöin hän kiinnitti katseensa stukkokattoon ja messusi kuin uskonnollisen hurmion vallassa. Nähtävästi nuo yksinkertaiset kalastajat pitivät Kansainliittoa jumalallisen voiman ilmauksena maan päällä."

Blogihenkilölle nämä kaksi puhetta summaavat hyvin uuden Euroopan perustuslain ja Suomen aseman uudessa, uljaassa Euroopassa, jossa kaikilla on taattu sosiaalinen ulottuvuus ja demokratian olemassaolo on varmistettu pätevällä tavalla; Lehtisen sanoin: ”… Ilman demokratiaa ei ole sosiaalista ulottuvuutta eikä demokratiaa ole ilman markkinataloutta…”

Luin myös erään toisen sosialisti MEP:n, Richard Corbett:n artikkelin EU:n virkamiesunionin Agora-lehdykäisestä. Artikkeli alkoi näin: ”True, the new constitution isn’t perfect.” Tähän ei tarvitse lisätä mitään kommenttia.

Lehtisen saitin tuorein uurissähke on päivätty 13.10.2004 ja koskee MEP:ien jalkapallo-ottelua Suomi-Hollanti, joten täytyy niitä suomalaisia MEP:jä sitten olla ainakin kuusi, vai kuinka monta potkupallonpelaajaan tarvitaan yhdelle puolelle, viisi?

Eurrooppalaisen yhdentymisen historian siivet havisevat blogihenkilön pään pyörälle, ja päätä pyörryttää myös MEP:iemme huikea työtahti, sehän näyttää olevan lähes samaa luokkaa kuin henkilöllä itsellään.

Mulkut hirnuu, vai miten tuon otsikon nyt kääntäisi?