ministeri Karpelaa, jota blogihenkilö ei tunne henkilökohtaisesti. Tämä tilanne ei ole mitenkään henkilön puolelta johtuva, hänhän ajattelee, että Karpela on ylivoimaisesti kautta aikojen parhaan näköinen, eikä varmaan läheskään huonoin tai sopimattomin suomalainen ministeri. Ministeri on jopa paremman näköinen, jotenkin viileällä ja etäisellä tavalla, kuin Kekkonen tai Condoleezza Rice, joka sentään on seksikäs nainen ja lisäksi silmiinpistävän pätevä. Rice on myös taitava pianisti ja sopisi jopa kulttuuriministeriksi, vaikka onkin vain ulkoministeri, joka ei ole läheskään yhtä seksikästä.
Karpela saattaa olla pätevä tehtävässään, vaikka tuleekin (ministerin omin sanoin) puolueesta, jonka poliitikkojen kuvitellaan olevan ”tukijaisia vinkuvia maalaisjuntteja ja ovelia iltalypsäjiä”. Ministerin pätevyydestä ei henkilöllä ole mitään kuvaa eikä perusteltua kantaa. Kulttuurissa (tietysti) ministerien teot mitataan vain rahamäärillä, ja siinä Karpelalla on, omien sanojensa mukaan, osoittaa 12 %:n lisäys kulttuuribudjettiin omana hallitusaikanaan. Jaetaanko nämä oikein ja tasapuolisesti on täysin blogihenkilön käsityskyvyn ulkopuolella.
Ministeri on yrittänyt ehdottaa ennakkosensuuria joihinkin asioihin näennäisesti hyvillä, mutta harhaisilla perusteilla, ja tässä blogihenkilö on hänen kanssaan täysin eri mieltä. Muuten saatamme ajatella kulttuuriasioista juuri samalla tavalla. Ministeri sanoo GRAMEX’in haastattelussa U2:sta näin : ”ehdottomasti paras rockbändi maailmassa”. Henkilö, jolla on tällainen mielipide, vaikka olisi kuinka hyvännäköinen tahansa, ei voi olla läpeensä paha, vaikka ikäloppujen ja huonosti pukeutuvien miesten muodostama soittokunta ei ehkä ole paras modernin musiikin esikuvaksi, vaikka voihan heiltä jopa saada ministerikin opastusta.
Ministerin muita kulttuurimielipiteitä voi helposti tarkistaa mm. ministeriön omilta sivuilta, vaikka Karpelan oma internetsaitti keskittyy muihin kuin kulttuuriasioihin. Ministeri sanoo kuitenkin siellä Itämeren saasteista puhuessaan näin: ”Suomen olisikin tunnustettava sivistystoiminnan merkitys ja panostettava aktiivisesti asennekasvatukseen ja koulutukselliseen lähialueyhteistyöhön.” Ja tähän voi tietysti äänestäjänä yhtyä, vaikka ei tietäisikään, mitä kulttuuriministeri on tehnyt kansanedustajaehdokkaan tavoitteen hyväksi. Karpela on sanonut Kulttuuria kaikille puheessaan syyskuussa 2004 mm: ”…voi odottaa, että edistysaskeleet eivät jää vain näihin juhlapuheisiin vaan kulttuuripalvelut tulevat vähitellen aidosti koko väestön ulottuville…” Hurraa sanoo blogihenkilö hengästyneenä ja ensimmäisenä edistysaskeleena voidaan ehkä pitää näitä kirjallisuussivuja.
Kuten monesti käy poliitikoille, lehdistö on hyökännyt Karpelaa vastaan perusteilla, jotka näennäisesti eivät ole poliittisia. Sama kohtalo oli presidentti Halosella, hänen vaatevarastonsahan joutui tiukkaan syyniin lehtien toimesta hallintokauden alussa. Nyt lehdet ovat kai antaneet periksi ja jättäneet Halosen vaatekaappinsa kanssa rauhaan. Seksistinen ja kyyninen toimittajakunta ei voi pitää näppejään erossa näin helpoista ja tuottavista kohteista. Kuitenkin Karpelan ulkomuoto on selkeästi poliittinen kannanotto. On tietysti aivan väärin, että parhaan näköinen ministeri on kepulaisten puolella. Hänen tulisi tietysti olla vihreiden joukoissa, heillähän on ylivoimaisesti seksikkäimmät poliittiset kannanototkin.
Tanja Karpela on valittu demokraattisilla vaaleilla kansanedustajaksi ääniharavana ja hänen demokraattinen puolueensa on kiitokseksi valinnut hänet kulttuuriministeriksi. Tässä ei pitäisi periaatteellisella tasolla olla mitään pahaa sanottavaa edes Iltasanomilla. Ministerin koulutus siihen tehtävään on vähintään yhtä hyvä kuin esimerkiksi sairaanhoitajalla.
Jos blogihenkilö olisi kyynikko, hän ehkä sanoisi, että julkinen riita lehden ja ministerin välillä palvelee molempia osapuolia. Ministeri pysyy muutaman päivän etusivuilla ja Iltasanomat sekä monet muutkin lehdet hyötyvät tilanteesta taloudellisesti. Me kuluttajat puolestamme maksamme viulut ensin ostamalla ja lukemalla lehtiä, ja toiseksi maksaessamme lehtimainosten kustannuksia. Kuten ministeri Karpela sanoo saitillaan veikeästi: ”Pienistä puroista kasvaa kuitenkin suuria virtoja”.
Tätä sanotaan demokraattiseksi ja sosiaaliseksi markkinataloudeksi, joissa kaikki kiinnostuneet ovat mukana omalla panoksellaan.
Lopuksi vielä terveisiä U2:lta viehättävälle ministerille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti