On Bullshit; eli hevonpaskan ja totuudenkin apologia,

Koska kommentoija Anna Amnell, kyynärän mittainen tyttö, viittailee kirjoituskintaallaan edellisen lastun komentaarissa totuuden perään ja viitta myös Harry G. Frankfurt’in kirjaan On Bullshit, blogihenkilö tuntee tarvetta lastun mittaiseen puheenvuoroon. Henkilö on, kuten aikaisemmat lastut osoittavat, totuuden hengen asiantuntija ja näin ollen oikea henkilö vastaamaan kaikkiin totuutta koskeviin kysymyksiin.

Ihmiset tulkitsevat maailmaa aistien avulla saamistaan herätteistä, tämä ei tapahdu reaaliajassa, vaan tietoisuus syntyy millisekunteja jäljessä tarkastellusta tapahtumasta. Blogihenkilölle tämä on yksi ihmisenä olemisen tärkeimpiä ominaisuuksia, ja usein hän itse on niin uppoutunut ajatuksiinsa, että tietoisuuden heräämiseen menee millisekuntien sijasta monia tunteja. Mutta tämä on henkilön ja hänen puolisonsa välinen asia, eikä kuulu muille.

Ja siitä tulikin mieleen, että tulkitsemisen lisäksi jokaisella ihmisistä on vapaa tahto, ja blogihenkilö joutuu alakuloisena toteamaan, että se on joko oma tai jonkun toisen. Vapaa tahto on ihmisyyden toinen tärkeä elementti, ilman sitä ihmistä ei olisi ihmisenä, ainoastaan eläimenä.

Me elämme värillisessä maailmassa, blogihenkilö, joka on kauneuden palvoja ja etsii sitä taiteista, näkee unet ja migreeninsä näköhäiriötkin väreissä. Unien näkeminen väreissä on ehkä henkilön kannalta valitettavaakin. Mustavalkoisilla unilla hänestä olisi saattanut tulla uuden aallon elokuvanero, Suuri Suomalainen Kaurismäki. Eli värienkin suhteen saattaa tie tyhjyyden kautta täyttymykseen olla oikea tie.

Henkilö uskoo, että totuuskaan ei ole mustavalkoista vaan värillistä, tai harmaasävyistä, suhteellista. Vaikka olisi totuuden suhteen värisokea, niin kuin usein ihmiset, joilla on Totuus annettuna jostakin ulkopuolisesta lähteestä, maailma olisi siltikin suhteellinen: musta ja valkoinenkin ovat olemassa harmaan suhteellisina sävyinä. Sama koskee moraalia yleensä, totuushan on jotenkin vain moraalin pieni ja vähäpätöinen osa-alue.

Blogihenkilö on tietysti kaikkien alojen asiantuntija, niin kuin jotkut muutkin lastunikkarit, mutta samalla erään alan "erikoisasiantuntija" ja alasta kirjoitellaan lehdissä, ja kirjoissakin, usein ja aina, aina !, virheellisesti. On huomattava, että henkilön erikoisasiantuntemuksen erikoisala ei ole sulkeutunut maailma ja jokaisella on siihen jonkinlainen, useimmiten pelonsekainen kosketus, ja alan tosiasioiden tarkistaminen olisi helppoa.

Jos näin on tällä alalla, niin on varmaan myös kaikilla muilla aloilla, eli kaikki mitä lehdet, ja kirjat, kirjoittavat kuuluvat luokkaan, jonka Anna Amnell nimesi sanalla bullshit (sille ei ole sopivaa suomalaista vastinetta, vaikka hevonpaska osuu lähes saman asian ytimeen). Ihmiset yleensä ovat erityisen innostuneita bullshit’ista, vaikka eivät tietenkään kaikki. Esimerkiksi pääministeri Vanhasen ei olisi uskonut laskevan bullshit’iä, jotenkin Niinistöstä kuvittelee juuri toisin päin, Väyrysestä puhumattakaan, jonka jalasmökki-eeppoksen Arvoisat Lukijat muistanevat vielä hyvin.

Blogihenkilö kuuntelee tiedemiehiä syvän, kunnioittavan hiljaisuuden vallitessa ja ajattelee (ja kenties toivookin), niin kuin monet muutkin ihmiset, että tieteelliset totuudet olisivat totta.

Tiedemiehistä parhaatkin ovat kuitenkin valmiita sanomaan, että tieteelliseksi totuudeksi sanottu on vain liukkaalla alustalla liukuvan tiedon jäädyttämistä johonkin pisteeseen ajassa ja paikassa, koska sen tarkemmalle tarkastelulle paikalleenjäädytys on välttämätöntä. Totuus siis käyttäytyy kuin atomia pienempi hiukkanen: kaikki tietävät että se liikkuu ja on siellä jossakin, mutta kukaan ei tiedä siitä muuta ennen kuin se jämäytetään liikkumattomaksi.

Pysäytettynä totuudesta ei tietysti tiedetä, mihin se menisi, jos saisi liikkua. Uskonnolliset totuudet (niin aina-oikeilla muslimeilla, joiden kulttuurin loistava kehitys pysähtyi jonnekin 1300-luvulle; kuin omalla, ainoalla, oikealla ja tosi-totuudellisella uskollamme) on tietysti jäädytetty ikiajoiksi. Uskoville tämä on tarpeellista, että totuus, johon uskoo, näkyisi terävänä eikä vain relativistisina sumuna, postmoderneina liikkeen välähdyksinä.

Blogihenkilö on ollut huomaavinaan, että vapaissa tieteissä totuus tai sen osa kumotaan innokkaasti ja välittömästi julkaisunsa jälkeen iskemällä puukko helaansa myöten totuuden esittäjän selkään. Ja henkilö ajatteleekin, että tieteen tuloksiin voi luottaa meidän kulttuurissamme (mitä sanat ”me” ja ”kulttuuri” tässä nyt tarkottavatkaan) juuri siksi, että ne eivät ole kyseenalaistamattomia, Totuuksia. Ennen kuin joku ehtii heittämään blogihenkilöä matematiikalla sanottakoon, että se ei ole totuutta tai tiedettä, vaan ihmisen luoma rakennelma mallintamaan, eli yksinkertaistamaan, tieteentekijöiden oletuksia ympäröivästä todellisuudesta (niin hullulta kuin tämä "yksinkertaistaminen" Arvoisasta Lukijasta ehkä kuulostaakin).

Vanha sanonta kuuluu: Totuus ei pala tulessakaan. Blogihenkilö ei ole koskaan oikein ymmärtänyt tätä lausetta, koska henkilö ajattelee, että jokaisella ihmisellä on jokaista hetkeä varten oma totuutensa, jonka vain hän tuntee ja joka on lakkaamattomassa muutoksessa. Jos hänet poltetaan, sen hetken totuus tietysti palaa mukana. Ikiaikainen totuus taas ei voi palaa, koska sitä ei ole kenelläkään olemassa poltettavaksi.

Muuten blogihenkilön pöydällä sekä töissä että kotona on aina The Oxford Concise Dictionary, jonka mukaan ”bullshit” on substantiivi ”nonsense, rubbish”; tai ”trivial or insincere talk or writing”, jota voidaa käyttää myös verbinä.

Eipä sitten muuta kuin:
Sicerely Yours, Hanhensulka, Dionysoksen, Master Bullshitter'n, kaukainen pikkuserkku elämänsä keväässä (bullshit!!!).

P.S. blogihenkilö ajoi yhden kierroksen bullshit gerator’ia ja sai aikaiseksi tämän syvällisen totuuden:
exploit distributed eyeballs.

Ja sitähän blogin pitäminen perimmiltään on!