Ajatellessa tuli mieleen Torgrin Eggen’in Sisustaja, ja siitä erityisesti tapa jolla voi laskea oman ja tuttaviensa makukertoimen. Se on helppoa, Arvoisa Lukija laskee kaikkien omistamiensa tavaroiden yhteisarvon ja jakaa sen niiden lukumäärällä. Vastaus on samanlainen luku kuin älykkyysosamäärä (IQ), tai tunneäly (EQ) tai blogihenkilön tarjoama tasa-arvokerrroin, josta hieman alempana, eli se ei merkitse juuri mitään.
Montesquieu sanoo Lakien hengessä: "Tasavallassa ihmiset ovat tasa-arvoisia; tasa-arvoisia he ovat myös yksinvaltiudessa: edellisessä he ovat tasa-arvoisia, koska he merkitsevät kaikkea, jälkimmäisessä, koska eivät merkitse mitään."
Blogihenkilö on ajatustavaltaan ajatuksiinsa höynähtänyt, idealistinen humanisti, tämä yhdistelmä on aikojen kuluessa todettu yhteiskuntaa vähiten hyödyttäväksi ja usein suuria vaikeuksia sille aiheuttavaksi ajatusrakenteeksi. Ympäröivän yhteisön kannalta onkin edullista, että henkilö, kuten monet hänen kaltaisensa, on laiska ja saamaton yksilö, joka tuskin huomaisi vallankumousta, vaikka kompastuisi siihen.
Kuitenkin ylläoleva Montesquieu'n idealistinen (eli relativismia ylenkatsova) lause aiheutti blogihenkilön älyllisen laiskuuden seassa seuraavan vastaan sanovan ajatusketjun:
Henkilön hämmästyksestä pyörivässä päässä näyttää olevan ajatus, että ideaalia ei voi olla olemassa muualla kuin ajatuksissa: näin ollen tasavallassa ei ole tasa-arvoa ja toisaalta yksinvaltiaan alaisilla on enemmän tai vähemmän itseisarvoa, eli he merkitsevät enemmän kuin ei mitään. Tämä on kai itsestään selvyys, joten sen selittäminen pitäisi olla mahdollista jopa blogihenkilön kaltaiselle klimppiaivolle.
Siis, henkilön ajatuksissa ei ole välttämätöntä olettaa yhteisölle tai yhteiskunnalle itselleen mitään poliittisia tai sosiaalisia tavoitteita (esimerkiksi tasa-arvo, taloudellinen voitto, alueellinen ekspansio) huolimatta siitä, mitä poliitikot ihmisille vakuuttavat. Yhteisö ei ajattele, eikä sillä näin ollen ole tavoitteita.
Poliitikkojen yhteiskunnan tai yhteisön (mm. poliittinen puolue, kansa, valtio, yhtiö) tavoitteiksi väittämät asiat voi helposti selittää sillä, että yksilöillä (yhteisöjen vapailla toimijoilla) on omia toiveita ja tavoitteita. "Yhteiskunnan" tai "yhteisön" tavoitteet muodostuvat vapaiden jäsentensä ajatusten painotetusta summasta (yksinvallassa tietysti yksinvaltiaan tavoitteiden kerroin lähestyy "äärettömän" suurta ja alamaisten "äärettömän" pientä.).
Blogihenkilön on tehtävä seuraava historiallinen, uskomaton ja hätkähdyttäväkin paljastus: Tutkimalla synnin olemusta henkilö on katkerana tullut siihen tulokseen, että absoluuttisen tasa-arvoista yhteiskuntaa ei ole olemassa, vaan kaikki tasa-arvo, niin kuin muukin synti, on relatiivista. Myöskään valistunutta itsevaltiasta ei ole kuin saduissa. Arvoisa Lukija muistanee vielä sadut Isä Aurinkoisesta ja hänen ystävästään, Lepikontorpan ikinuoresta Urhosta tai tämän aseenkantajasta, Aina-Selvästä Ahdista.
Blogihenkilö uskoo, että kukin yksilö näyttää jotenkin oman suhteellisen asemansa yhteisössä, joka paljastaisi, jos sen voisi määrittää ja näyttää yksinkertaisesti, sanotaan vaikka lukuna 42, yksilön arvon kaikkien muiden mielissä. Samalla paljastuisi nähtäväksi henkilön täsmällisen osuus tarjolla olevasta tasa-arvosta. Blogihenkilö on ollut huomaavinaan, että lähiympäristö (erityisesti lukuisat anopit) ja henkilön "minä" tietävät aavistuksen omaisesti hänen tasa-arvo-kertoimensa suuruuden, mutta kukaan ei tiedä sitä täsmällisemmin kuin: ”ei juuri mitään”. Yhteisössä siis kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta, käytännössä, ainoastaan oman arvonsa verran.
Sosiaalisessa tilanteessa näkee yksilöiden tasa-arvojen suhteelliset suuruudet tulkitsemalla ”kehon kieltä”. Kehon kielen lukemiseen vaaditaan sosiaalista älyä, joka blogihenkilöllä on ikuisessa kapaloiässä, mutta jota on jo simpansseillakin, ja Ugandan vuorigorilloilla. Naisilla ja johtamistaidon konsulteilla sitä on yleensä myös saaveittain.
Tasa-arvossa vallitsee yhteisöä hyödyttävä hedelmällinen kaaos, joka voi olla vahingollinen yksilön omalle itsetunnolle, mutta joka antaa mahdollisuuden yhteiskuntaluokkien väliseen liikkuvuuteen, mm. paljon käytettyyn ylenemiseen reittä pitkin. Se takaa myös yhteiskunnan "darling'ien", nyky-yhteiskunnan eloi-ihmisten, olemassaolon hömppälehtien sivuntäytteenä, tai julkkiskirjailijoina.
Blogihenkilö on elämänsä aikana usein kuullut toistettavan Ranskan vallankumouksen iskulausetta "vapaus, veljeys, tasa-arvoisuus", josta aktiivisesti unohdetaan loppu: "tai kuolema".
Eli ihmisten ajatuksissa yleisesti:
Veljeyttä tavoitellaan, jos se lisää "minun" sosiaalista pääomaa, ja vältellään, jos se on edullista vain "sinulle".
Vapaus on hyvää, jos se on "minun" vapautta toteuttaa tavoitteitaan ja tyydyttää halujaan; ja pahaa, jos se on "sinun" vapautta, joka ei edistä "minun" tavoitteita.
Tasa-arvo myönnetään toiselle, jos se lisää omaa painoarvoa yhteisössä, ja evätään toiselta, jos se vähentää omaa painoarvoa.
Ihmisten sosiaalinen äly on kehittynyt suorittamaan näitä vapaus-, veljeys ja tasa-arvo-laskelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti